Aino Louhi visualisoi nuoren elämän kiihkon kaikki sävyt teoksessa, jota voisi kutsua paitsi sarjakuvaromaaniksi myös aikuisten kuvakirjaksi. Isommillakin lukijoilla on kuvan nälkä, mutta kuvitetun kirjan vakiintuneet luokittelut laajenevat hitaasti.
Kuvakirja-arvioissa Piste, Leo Leijona sanoo ei sekä Muttinen ja äiti.
Kuvakirja-arvioissa Kissa Kasuli ja eläinten tuvametsä, Leo ja intialainen kärsäjumala sekä Sankaritarinoita pojille.
Liisa Kallion ja Eppu Nuotion Minä tykkään nyt -teos opettaa lapsille tunnetaitoja syvyydellä, josta myös aikuinen vaikuttuu.
Huoli lukuharrastuksen vähenemisestä on synnyttänyt monia lukukampanjoita – ja nyt myös kirjoja. Sanna Pelliccionin ja Siri Kolun teoksessa innostetaan myös kirjoittamaan.
Kuvittaja-lehden 1/19 arviopalstalla Kymmenen tikkua laudalla, Bändin käsikirja & Mitä on punk? ja Hyvää yötä maa.
Tuoreissa tietokirjoissa historiallisia suurnaisia esitellään hienoin kuvituksin.
Kuvittaja-lehden 2/18 arviopalstalla Siirtolaispuutarha, Mur ja mustikka sekä Tsuuum!
Antti Nylénin ja Ilja Karsikkaan lastenromaani Eino ja suuri possukysymys herättelee pohtimaan lihateollisuuden mielekkyyttä.
Kuvittajan 1/18 arviopalstalla Meidän piti lähteä, Tilkkanen terapiaa sekä Tiltu ja Lettu.
Huoli lasten ja nuorten lukemisen vähenemisestä haastaa myös kuvitusta uudistumaan.
Ville Hännisen teos esittelee suomalaista kansitaidetta koko itsenäisyyden ajalta.
Hiljaiset kirjat ovat kasvava ilmiö maailmalla, mutta eivät vielä Suomessa.
Tieto näkyväksi on laaja-alainen ja merkittävä teos informaatiomuotoilusta.
