Miten Kuvittajat ry syntyi?

Kuvakirjan ja lehtikuvituksen rooli voimistui erityisesti 80-luvulla painotekniikan kehityksen vuoksi. Suomalaisten kuvittajien työhön kohdistettiin kansainvälistäkin huomiota, esimerkiksi Hannu Taina nappasi arvostetun Bratislavan Grand Prix -palkinnon.

Kuvittajien määrä kasvoi nopeasti, mutta erityisesti kustannusmaailmassa heitä pidettiin kysynnästä huolimatta vapaaehtoistyöntekijöinä. Alan rojaltit pysyivät myös alhaisina.

Graafisen suunnittelun järjestön Grafian piirissä toimivat kuvittajat perustivat 80-luvulla Kuvittaja-klubin, jossa käytiin vilkasta keskustelua alan ongelmista: apurahojen vähäisyydestä, palkkioiden riittämättömyydestä, huonoista sopimusehdoista ja koulutuksen ehtymisestä.

Ensimmäisen kerran kuvittajajärjestön perustamisesta käytiin keskustelua jo 80-luvulla. Vuosien aikana Kuvittaja-klubin osallistujajoukkoon liittyi myös Freelance-graafikoiden jäseniä sekä joukko ennestään järjestäytymättömiä kuvittajia. Kymmenkunta vuotta myöhemmin keväällä 2002 löydettiin koko joukkoa tyydyttävä päätös kuvittajien oman järjestön perustamisesta.

Ensimmäinen kokous

Järjestön perustamiskokous pidettiin Rautatieaseman Pressiklubilla 16.5.2002. Paikalla oli 26 kuvittajaa. Kokouksessa hyväksyttiin säännöt ja sovittiin rahoituksen kannalta tärkeiden yhteyksien luomisesta OKM:ään ja erityisesti Kopiostoon.

Minä toimin kokouksessa puheenjohtajana. Minut valittiin myös järjestön puheenjohtajaksi seuraavaan syyskokoukseen asti, sitten seuraavaksi vuodeksi. Varapuheenjohtajana perustamisvaiheessa toimi Hannu Taina, sen jälkeen vuosia Maarit Inbar, jolla oli pitkä kokemus Freelancegraafikoiden toiminnanjohtajana.

Kuvittajat ry:n jäsenmäärä kasvoi nopeasti: kesällä 2002 jäseniä oli 100, syksyllä 120 ja seuraavan vuoden lopussa lähes 200.

Vuonna 2003 käynnistyivät neuvottelut OKM:n edustamassa taidehallinnossa. Kuvittajat ry liitettiin Taiteen keskustoimikunnan ja muotoilutoimikunnan jakamien avustusten piiriin.

Kuvittajien syrjäyttäminen aikaisemmin kirjastokorvausjärjestelmästä hyvitettiin perustamalla kuvittajien ja sarjakuvataiteilijoiden kirjastoapuraha. Sen ensimmäinen erä jaettiin vuoden 2003 alussa.

Valtakirjojen valta

Järjestön ensimmäisten vuosien ratkaisevin kysymys oli Kopioston jakamien korvausten suuntaaminen kuvittajille. Valokopiointikorvausten lähteenä on suurelta osin kuvittajien teosten käyttö lukion ja peruskoulun oppikirjoissa. Näitä korvauksia jaetaan Kopiosto-valtakirjojen mukaan eri järjestöille.

Vaikka korvausten keruu tapahtui sananmukaisesti kuvittajien työn perusteella, ei näissä valtakirjoissa aiemmin mainittu kuvittajaa tekijöinä tai korvauksen saajina. Korvauksia vastaanottava järjestö saattoi myös jakaa vastaanottamansa korvaukset oman tulkintansa mukaan. Siksi oli ensin luotava uusi valtakirja ja kerättävä Kuvittajat ry:n jäsenistöltä henkilökohtaiset valtuutukset sille, että kuvittajien töistä kerätyt kopiointikorvaukset ohjataan kuvittajille.

Kopioston valvontavaltakirjoja kerättiin jäsenpapereiden yhteydessä. Valtakirjoja oli loppuvuodesta 2002 yli 100. Näiden perusteella tehty neuvotteluvaatimus ei kuitenkaan edennyt vuonna 2003. Saadakseen asiansa läpi Kuvittajat ry toteutti tutkimuksen kopiointikorvausten kohteena olevista oppimateriaaleista. Tutkimus osoitti, että läpikäydyistä teoksista 60% valtuutuksista kuului kuvittajille. Lopullinen osuus kuitenkin ratkaistiin neuvotteluissa, joissa jako-osuudet oli luotava järjestöjen kesken yksimielisesti.

Elokuussa 2004 saatiin sovittua ensimmäinen Kuvittajat ry:n täysimääräinen korvausosuus suurimmilta sopimusalueilta. Kuvittajat ry:n osuus tässä jaossa oli yli 160 000 euroa. Seuraavissa neuvotteluissa tuo summa nousi 180 000:een.

Monipuolista toimintaa

 Järjestön syntyvaiheen viestinnässä oli omat erityispiirteensä. Monimutkaisten valtakirjaselvitysten käsittely ja suuren aktiivisen jäsenjoukon yhteydenpito tapahtui monelle kuvittajallekin uudella välineellä, sähköpostilla. Asioiden käsittely ja tärkeiden päätösten nopea ja perusteellinen valmistelu luotiin ”Iloisessa postilaatikossa”. Hengen tähän iloiseen postitteluun loi Virpi Talvitie.

Kopioston rahoituksella luotiin peruselementit: vuokrattiin oma toimisto, palkattiin toiminnanjohtaja, perustettiin Kuvittaja-lehti, ryhdyttiin jakamaan kuvittajapalkintoja (Kieku ja Kaiku), perustettiin kaksi erityyppistä kuvittaja-apurahaa (toiminta- ja työskentely-apuraha) ja ryhdyttiin järjestämään koulutusta (Talli). Yhteistyötä käynnistettiin myös Svenska Tecknaren ja Euroopan kuvittajayhteisön (EIF) kanssa.

Keväällä 2005 järjestettiin kuvittajien suurnäyttely Satua ja totta – Suomalaisia ja ruotsalaisia lastenkirjakuvituksia yhteistyössä Helsingin kaupungin taidemuseon ja IBBY Finlandin kanssa Meilahden taidemuseoon. Teokset kulkivat kiertonäyttelynä Göteborgiin yhteistyössä Svenska Tecknaren kanssa, Pariisin Suomen-instituuttiin sekä vielä Pietariin ja Müncheniin.

Kuvittajat tänään

Järjestö ja sen jäsenmäärä on kasvanut tavoitteiden mukaisesti, ylikin. Järjestön kokoava voima tunnustetaan.

Perustamisvaiheessa uhkana koettu digitalisaatio on muuttunut kuvittajien työkaluksi ja on monin tavoin helpottanut yhteydenpitoa ja kuvatiedostojen liikuttelemista – myös kansainvälisesti. Kuvittajien ammattikuva on saanut uusia piirteitä: peliteollisuudessa kuvittajilla on tärkeä asema, verkkokäytössä kuvitus on saanut animaation ominaisuuksia ja arkkitehtuurissa kuvapinnat muodostavat tärkeän uuden elementin.

Perinteisillä kuvitusaloilla, kirjoissa ja lehtikuvituksissa, on kasvamassa jälleen uusi sukupolvi: suuri joukko eloisia ja vapautuneita tekijöitä.