Tampereen kuvittaja-klubi: Matti Kota

Tampereen Kuvittaja-klubi vieraili klassikkokuvittaja Matti Kodan kotona.

Teksti: Jani Ikonen
Kirjoitusaika: 12.11.2018

Oi joi, mikä voisi olla ihanampi tapa aloittaa klubivierailu, kuin eteisessä vastaanotetut hymyt ja tuoreen sämpylän tuoksu. Keittiön pöydälle oli hienosti aseteltu kahvikuppeja, kankaisia serviettejä ja muita tarjoiluastioita ja keittiön ikkunassa roikkuivat Liisan käsin kuvioimat verhot. Matti ja Liisa Kodan kotona Tampereen Lentävänniemessä oli taiteilijakodin tuntua. Ikkunoiden takana puissa näkyi vielä syksyn sävyjä.

Matti sai lopulta vieraakseen 9 kuvittajaa ja tutkija-kriitikko Päivi Heikkilä-Halttusen, joka oli saanut vihiä, että klubimme vierailee Matin luona. Kattaus oli myös osallistujien osalta monipuolinen.

Kuva: Jani Ikonen

Klubi-ilta eteni tyypillisen epämuodollisesti ja rennosti aiheesta toiseen hyppien. Alussa Matti esitteli ensimmäistä kuvakirjakuvitustaan; Titvi Ikäheimon kirjoittamaa teosta Hiiren häät (1981). Kirjaan oli ollut tavoitteena tehdä kiiltokuvamainen kuvitus ja tämän idean pohjalta kuvituksiin oli syntynyt siveltimellä toteutettu pilkutus. Matti sai tästä kuvituksesta mm. Rudolf Koivu -palkinnon 1982. Hiiren häiden kuvitus toi Matille lisää kuvitustöitä eikä hänen juuri sen jälkeen alan töitä ole tarvinnut etsiä. Hän kertoi, että kuvakirjat olivat hyvä mainos, jonka kautta esimerkiksi lehdet ottivat häneen yhteyttä ja tilasivat kuvituksia.

Kuva: Jani Ikonen

Olohuoneessa kiersi samalla iso pino Matin kuvittamia kirjoja. Merkille pantavaa oli se, että kirjoihin oli kirjoitettu kuvitusten yhteyteen nimiä ja päivämääriä. Matti kertoi, että merkinnät tarkoittivat myytyjä originaaleja. Matti pitää originaalien myyntiä tärkeänä tulonlähteenä kuvittajalle, ja kuvakirjan sivut ovat hyvä paikka pitää kirjaa myydyistä originaaleista.

Matti on upea tarinankertoja ja häntä on kiehtovaa kuunnella. Matti kertoi, että hänet kutsuttiin opettamaan Lahden muotoiluinstituuttiin kuvittamista vuonna 1981 ja siellä hän toimikin sitten vuoteen 2002 asti. Klubissa ei nyt kuitenkaan ollut mukana hänen vanhoja opiskelijoitaan, mutta hänellä oli kotonaan pino entisten opiskelijoiden hänelle lähettämiä kuvakirjoja ja sarjakuvia kiitoksena inspiroivasta ja vaikuttavasta opettamisesta.

Aino Louhi kysyi, oliko jokin erityinen kuvitustyö jäänyt Matin mieleen. Vastaukseksi Matti kertoi tarinan siitä, kuinka sosiaalihallitus oli ottanut hänen yhteyttä ja pyytänyt häntä tekemään kuvakirjan äitiyspakkaukseen. Lähes kaikkiin kuvituksiin tuntui liittyvän jokin tarina. Palkitsevalta on tuntunut työskentely kirjailijoiden kanssa silloin, kun on syntynyt hyvä yhteys tekijöiden välille.

Matin suhde tietokoneen käyttöön on luonteva. Hän sanoi käyttäneensä tietokonetta osana työskentelyään jo vuodesta 1981 alkaen, kun hän oli aloittanut opettamisen Lahdessa. Kouluun olivat silloin juuri tulleet uudet Mac-tietokoneet. Työhuoneessaan Matilla on kone keskeisellä paikalla.

Kuva: Jani Ikonen

Suuren ihastuksen huokauksen klubilaiset päästivät, kun Matti toi olohuoneeseen suuren kansion täynnä puutarha-aiheisia guassimaalauksiaan. Teokset olivat maalattu paksulle vesiväripaperille. Tuntui hienolta katsella hänen töitään intiimin tunnelman vallitessa. Teokset olivat toinen toistaan yksityiskohtaisempia ja väreiltään hohtavia. Tuntui siltä, että olisi syytä pitää suojahansikkaita kädessä, mutta Matti vakuutti, ettei töille mitään tapahdu. Kaikki olivat sitä mieltä, että työt pitäisi saada näyttelyksi. Hämmästyttävältä tuntui töitä katsellessa se, ettei Matin kuvittamien kirjojen oikeuksia ole juuri ollenkaan myyty ulkomaille, vaikka näyttelyissä hänen teoksensa ovat kiertäneet ympäri maailmaa.

Kuva: Jani Ikonen

Varsinaisia esikuvia Matilla ei kuvittamisessa ole, mutta inspiraatiota ja ihailua ovat saaneet osakseen mm. John Bauer, E.H. Shephard, Aubrey Beardsley ja Ivan Bilibin.

Klubi tuli päätökseensä, vaikka puheenaiheita ja nähtävää olisi riittänyt – kolme tuntia vierähti hetkessä. Lopuksi Matin vaimo Liisa, joka oli myös aktiivisesti osallistunut klubi-iltaamme, piti huolen siitä, ettei kenenkään tarvinnut lähteä nälkäisenä kotiin.

Suuri kiitos kaikille mukana olleille! Oli hienoa jakaa ilta kanssanne. Erityiskiitos Matille ja Liisalle.

Kuva: Jani Ikonen
Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone