Työ joka ei ole työtä
Mikä on tämä kummallinen ammatti, jonka olen itselleni valinnut? Johtolankoihin olen kompastellut vuosien varrella.
Johtolanka 1.
Ensimmäinen kuvittamani lastenkirja oli juuri julkaistu, kun tapasin kustantamon juhlissa kokeneen kuvittajan, Cara Knuutisen. Kävi ilmi, että olimme melkein naapureita ja seuraavan kerran tapasimme kävelylenkillä. Cara puhui lastenkirjojen ja oppikirjojen kuvittamisesta, ja minä kyselin kaikkea siihen liittyvää. Sanoin varmaan jotain tosi hölmöä siitä, miten ihanaa on että hän saa piirtää kaiket päivät, koska yhtäkkiä Cara tuhahti: Det här är mitt jobb! Tämä on minun työni.
Tämä ajatus on minulle tosi tärkeä. Kuvitus on työtä. Se sisältää tekemisen, sen aikaa vievän ajatustyön ja käsityön jota kuvittaminen on. Se on myös ajatus, että tämä ei ole kiva pikku harrastus jossa voi piirrellä huvikseen jotain räpellyksiä ja olla kiitollinen siitä että joku julkaisee ne ja ehkä jopa maksaa siitä jonkun pikku pennosen. Työstä pitää tulla toimeentulo. Työtä pitää tehdä ammattimaisesti ja siitä pitää voida olla ylpeä. Työstä pitää jopa joskus olla lomalla! Jättää kynät kotiin (ja sujahtaa sitten matkan varrella kirjakauppaan ostamaan kyniä ja paperia).
Johtolanka 2.
Monta vuotta myöhemmin jouduin kysymään eräältä kustantamolta miksi toiminimen kautta laskuttamani summat oli ilmoitettu verottajalle käyttökorvauksena*. Tämän takia sama tulo verotettiin kahteen kertaan, ja sain kymmenen tuhannen euron mätkyt. Vastaus kysymykseen oli tyly: Kuvitus ei ole työtä!
Asiakkaan ja verottajan näkökulmasta asia on juuri näin. Asiakas ei osta työtä, sitä aikaa kun suunnittelet ja toteutat kuvituksen. He eivät maksa työstä sivukuluja kuten eläkemaksuja. Heitä ei kiinnosta, teetkö sovitun kuvan tunnissa tai viidessä, tai vaikka viikossa. Asiakas ostaa käyttöoikeuden kuvitukseen ja verottaja ottaa osansa.
Tämä tekijänoikeus on meidän kauppatavaramme. Ja siitä tekijänoikeudesta tulee pitää lujasti kiinni. Oman pikku yritykseni viime vuoden liikevaihdon pelasti vuonna 2017 tehty kirjasarja, jonka kaksi osaa pääsi mukaan Ruotsin kuntien päiväkotiostoihin. Vielä kolme vuotta itse työn tekemisen jälkeen sain siis suuren kasan rojalteja kirjoista. Jos olisin tehnyt kirjat kertakorvauksella, olisin jäänyt ilman. Tarkkana kannattaa siis olla. Sopimuksista pitää neuvotella, jos ehdot ovat huonot. Olen käynyt keskusteluja asiakkaiden kanssa, jotka vaativat kaikki oikeudet kuvituksiini, vaikka tarve olisi paljon rajatumpi. Ymmärrän kyllä asiakkaan näkökannan: varmuuden vuoksi kaikki oikeudet, jolloin ei tarvitse seurailla tai kysellä lisäaikaa tai laajempia oikeuksia tarvittaessa. Kaikki oikeudet on kuitenkin niin iso asia, ettei niitä kannata myydä liian halvalla. Jos haluaa tietää miksi, voi kuunnella vaikka tämän (ruotsinkielisen) luennon siitä miten kuvittaja Ingrid Vang Nyman möi Peppi Pitkätossu-kuvitukset kertakorvauksella. Tuhat kruunua, viisituhatta kruunua. Sellaisilla summilla Vang möi Peppi-kirjojen kuvitusten kaikki oikeudet. (Tuhat kruunua vuonna 1948 vastaa noin 2000 euroa tänään).
Tutkimukset jatkuvat.
Sen reilun kymmenen vuoden aikana kun olen toiminut kuvittajana, olen siis oppinut että kuvitus on työtä, ja että kuvitus ei ole työtä. En kuitenkaan ole lähtöruudussa, vaan tästä voi lähteä miettimään mitä kaikkea kuvitus on, ja mitä kaikkea se voi olla tulevaisuudessa. Millaisia kykyjä kuvittaja tarvitsee työssään, millaisia eettisiä ongelmia kuvittajat kohtaavat ja millaisia arvoja pidämme tärkeinä? Kaikesta tästä haluan keskustella uuden hallituksen ja kaikkien jäsenten kanssa lähivuosina.
P.S. Juuri nyt Galleria Kuvituksessa söpöä ja värikästä tatuointimaailmaa esittelee Apila Pepita. Kurkkaa verkkogalleriaan ja kuuntele podcast.
* Käyttökorvaukseen liittyvä tuplaverotus oli monen vuoden ajan freelancereiden vitsaus, mutta veroohje on nykyään muutettu. Nykyinen ohje löytyy täältä.