Kuvittaja Milena Huhdan (s. 1988) ja valokuvaaja Diana Luganskin (s. 1980) intiimi yhteisnäyttely tuo slaavilaisen kansantaruston keskeiset hahmot nykyhetkeen kuvitusta ja valokuvaa yhdistäen. Samalla näyttely palaa aikaan, jolloin sadut perustuivat suulliseen perinteeseen ja ne oli suunnattu aikuisille. Slaavilainen tausta ja yhteiset esteettiset mieltymykset yhdistävät eri alojen taiteilijoita, jotka kutsuvatkin toisiaan sukulaissieluiksi. Vanhat tarut ovat inspiroineet molempia lapsesta lähtien.

Näyttely koostuu kuuden teoksen muodostamasta muotokuvasarjasta. Huhta on luonut Luganskin kuvaamiin muotokuviin toisen tason, joka muuntaa nykymallit ajattomiksi mytologian hahmoiksi kuten kaikkivoipaiseksi Baba Yaga -noidaksi tai legendaariseksi soturiprinsessaksi. Värivalokuvan voima on yleensä sen realistisuudessa. Tällä kertaa kuvitus ottaa kuitenkin vallan ja mallit muuttuvat Huhdan fantasiamaailman osaksi, kuin eläviksi nukeiksi. Esillä on myös muotokuviin perustuva animaatio ja alttarimainen moodboard, joka avaa näyttelyn tekoprosessia ja inspiraation lähteitä hauraista herbaarioista populaarikulttuurin kuvastoon.

Suuria suosikkejani olivat Dorén kuvitukset Danten Jumalaiseen näytelmään. Haha, aika synkkiä kuvia lapselle, mutta pidän kuvista yhä paljon. – Milena Huhta

The intimate joint-exhibit of illustrator Milena Huhta (b. 1988) and photographer Diana Luganski (b. 1980) brings the central figures of Slavic folklore into the modern day in a way that combines illustration and photography. The exhibit is also a journey back to the days when fairytales were passed on orally and intended for adults. It was their Slavic background and shared aesthetical tastes that brought these two artists from different fields together, and they call each other kindred spirits. Both have been inspired by old fables since they were children.

The exhibit consists of a series of six portraits. The portraits were taken by Luganski and Huhta has added a new layer to them that transforms the modern models to timeless figures from mythology, such as Baba Yaga, the omnipotent witch, or a legendary warrior princess. The power of colour photographs is usually in their realism. However, this time the illustration takes over and turns models into living dolls and a part of Huhta’s fantasy world. The exhibition includes a video based on the portraits and an altar-like moodboard that expounds on the creative process behind the exhibit and presents its sources of inspiration that range from delicate herbaria to imagery from pop culture.

One of my favourites was Doré’s illustrations for Dante’s Divine Comedy. Haha, it’s pretty grim for a child but I still love those pictures very much. – Milena Huhta

Taumaturgia tarkoittaa noidan tai pyhimyksen kykyä tehdä taikoja tai ihmeitä. ”Taikuuden käyttöä ei-uskonnollisiin tarkoituksiin; ’ihmeiden teon’ taidetta ja tiedettä; taikuuden käyttämistä fyysisen maailman muuttamiseen.” (Isaac Bonewits)

Milena Huhta

Häilyvä raja maagisen ja arkisen maailman välillä on yksi Milena Huhdan kuvitusten toistuvista pääteemoista ja uusi näyttely vie teemaa aiempaa syvemmälle. Huhta toistaa ja varioi teemojaan julmuuden estetiikasta herkkään naisellisuuteen. Hänen hahmonsa ovat samaan aikaan haavoittuvia ja voimakkaita. ”Pyrin kuvaamaan ristiriitaisia tuntemuksia muun muassa siitä, miltä tuntuu olla nainen.” Milena Huhta on piirtänyt lapsuudesta saakka.”Piirtäminen on aina ollut minulle eskapismia – portti toiseen maailmaan.”

Monet näyttelyn kuvien hahmoista tunnetaan erityisesti venäläisen grafiikan ja lavastustaiteen uranuurtajan Ivan Bilibinin kuvituksista. Bilibinille ”venäläisyys” ei merkinnyt vain oman kulttuurin piiriin rajoittumista. Bilibin on korostanut esimerkiksi japanilaisen taiteen osuutta kehityksessään.  Myös Milena Huhta ihailee japanilaisia taiteilijoita kuten Takato Yamamoto, Junko Mizuno, Yoshitaka Amano, Kuniyoshi Kaneko ja Aquirax Uno. Huhdan psykedeelisen kuvitustyylin viitekehyksiä ovat fantasia ja scifi, kansantaide ja old school anime (erityisesti shoujo). Visuaalisen viestinnän opinnot Etelä-Koreassa ovat jättäneet töihin myös jälkensä. 

Huhtaa inspiroivat muoti, unet, goottityyli ja -musiikki (deathrock, cold wave) ja kirjallisuus. Hän etsii jatkuvasti internetistä uutta innoitusta ja kertoo olevansa riippuvainen Pinterestin ja Tumblrin kuvatulvasta.

—

The fickle line between the magical world and everyday reality is one of the main recurring themes in Milena Huhta’s illustration work, and the new exhibit takes this theme to new heights. Here Huhta repeats and creates variations of her themes, ranging from the aesthetics of cruelty to sensitive femininity. Her characters are both vulnerable and strong at the same time. ”I try to portray inner conflicting emotions and what it feels like to be a female.” Milena Huhta has been drawing since she was a child. ”Drawing has always been a way of escapism for me; like a portal to another world.”

Many of the characters featured in the exhibit are familiar especially from the illustrations of Ivan Bilibin, a pioneer of Russian graphics and stage design. To Bilibin, being Russian did not mean being limited only to the confines of one’s own culture. For instance, Bilibin highlighted the importance of Japanese art in his artistic development. Milena Huhta is also an admirer of Japanese artists such as Takato Yamamoto, Junko Mizuno, Yoshitaka Amano, Kuniyoshi Kaneko and Aquirax Uno. Huhta’s psychedelic illustration style has elements from various different sources: fantasy and science fiction, folk art, old school anime (especially shōjo) and her visual communications studies in South Korea. 

Huhta is inspired by fashion, dreams, literature and gothic style and the related music (deathrock, cold wave). She constantly scours the Internet for new sources of inspiration and says that she is addicted to the flood of images pouring in from Pinterest and Tumblr. 

www.milenahuhta.com

Luganski on tunnettu tummasävyisistä muotokuvistaan. Näyttelyn kuvat on kuvattu kesällä ja syksyllä 2018.

Luganski is known for her dark-toned portraits. The photographs in the exhibit were taken in the summer and autumn of 2018.

@dianaluganski

Näyttelyn toteutusta tukee Pro Av Saarikko.
Avajaisia ovat tukeneet Kukkakollektiivi ja Stadin Panimo.

Kiitokset

Dianan perhe, Elina Heikka, Piia Hiltunen, Lotta Järvinen, Alicja Karwacinska, Mikko Keskiivari, Antti Kettunen, Nina Korpi, Anna Kuts, Lauri Löppönen, Yilin Ma, Mikko Pekkinen, Janne Punkari, Verna Reini, Alexey Rubischev, Wiola Räsänen.

—

The exhibit is supported by Pro Av Saarikko.
The opening ceremony is supported by Kukkakollektiivi and Stadin Panimo.

Special thanks

Diana’s family, Elina Heikka, Piia Hiltunen, Lotta Järvinen, Alicja Karwacinska, Mikko Keskiivari, Antti Kettunen, Nina Korpi, Anna Kuts, Lauri Löppönen, Yilin Ma, Mikko Pekkinen, Janne Punkari, Verna Reini, Alexey Rubischev, Wiola Räsänen.