Sac & Savimaa: Eight Tales

Se toinen taso

Miten näyttelyn kokonaisuus ja molempien tekstejä sisältävä julkaisu syntyi?

Sac: ”Näyttely on mahdollistanut kokonaisuuden kontrolloinnin eri tavalla kuin tilaustöissä. Ville kirjoitti jo valmiiksi novelleja. Ville on enemmän tosissaan tekstien kanssa ja hän haluaa jatkaa kirjoittamista. Mä halusin kirjoittaa myös ja mun tarinat on tahattoman julmia.”

Teidät molemmat tunnetaan naivistisista, kirkasvärisistä hahmoista. Näyttelyyn liittyvän kirjanne tarinat ovat kuitenkin synkkiä, jopa painajaismaisia. Miksi?

Sac: ”Onnellista loppua ei ole olemassa. Maailma on julma, mutta se ei estä nauttimasta matkasta.”

Savimaa: ”Toi on brutaalinen tapa ajatella, mä en ehkä osaa ajatella noin. Joku sävy sieltä pitää välittyä, joka antaa ihmiselle mahdollisuuden nousta ja toipua. Mä olen itse tosi positiivinen niin en pysty olemaan noin jyrkkä.”

Tavoitteletteko te tässä näyttelyssä jonkinlaista unenomaisuutta? Voidaanko puhua surrealismista?

Sac: ”Surrealismi tuo mieleen heti Dalín ja siitä ei ole kyse. Näyttelyssä on kyse meidän oman maailmamme ja henkilökohtaisen taiteellisen näkemyksemme esiin tuomisesta. Mutta toisaalta, jos miettii surrealistien käyttämiä metodeja kuten automaattista piirtämistä… niin kyse on juuri siitä. Alitajunnasta. Kun yrität ilmaista itseäsi, työ tapahtuu aina jollain toisella tasolla kuin tässä maailmassa.”

Teksti Veera Pekkinen

Lähteet:

Keskustelut Robin Ellisin ja Ville Savimaan kanssa 13.12.2018 ja 2.1.2019