Aitoja lapsia

Tuoreissa kuvakirjoissa lapsen ihonväri tai kulttuurinen tausta on arkipäiväinen asia, ei ällistelyn aihe.

Teksti: Päivi Heikkilä-Halttunen
Kirjoitusaika: 1.9.2020

Veera Salmi & Elina Warsta: Päiväkoti Heippakamu: Rebekan rapupäivä (2016), Pablo ja heiluvat hampaat, (2017), Isabella ja tuikkiva tyttö, (2018), Hung ja pantteripako ( 2020, kaikki Otava).

Black lives matter -liikkeen myötä on ryhdytty kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota rodullistettujen ihmisten näkyvyyteen taiteen eri osa-alueilla.

Kotimaisissa kuvakirjoissa lapsen kulttuurinen tai etninen tausta on jo hyvän aikaa esitetty luontevasti, ilman osoittamisen tai alleviivaamisen tarvetta. Yksi edelläkävijöistä on ollut Pirkko Haraisen ja Leena Lumpeen Emma-kuvakirjasarja (WSOY 1998–2012, uusintapainokset Mäkelä). Emman päiväkoti- ja eskariryhmässä lasten ihonvärien moninaisuus ja kulttuuriset erityispiirteet tulivat esille lähinnä kuvituksen kautta. Leena Virtasen ja Salla Savolaisen Xing-sarjan (Tammi 2004–2010) keskushenkilöksi nostettiin Kiinasta adoptoitu tyttö, jolla oli myös paljon monikulttuurisia ystäviä.

Uusimpien kuvakirjojen henkilögalleriasta löytyy jo melko paljon monenlaisia lapsia, joskin he ovat edelleen vähemmistössä verrattuna valkoihoisiin, suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvista lapsista kertoviin kuvakirjoihin. Merkittävää on kuitenkin se, että kuvakirjoissa ei nykynuortenkirjojen tavoin esiinny ihonväriin tai kulttuuriseen taustaan liittyvää kiusaamista, sortamista tai rasismia.

Veera Salmen ja Elina Warstan Päiväkoti Heippakamu -sarjaa voi pitää jopa moniarvoisuuden ja -kulttuurisuuden tutkimuslaboratoriona. Kirjoissa tutustutaan Rebekkaan, Isabellaan, Pabloon ja Hungiin. Esittelyaukeamalla näytetään myös lapsen perhe, ja näin käy ilmi, että lasten vanhemmat ovat todennäköisesti tulleet syystä tai toisesta Suomeen muualta.

Päiväkotiryhmän lapset eivät vieroksu toistensa ihonväriä tai uskontoa. Ohimennen todetaan, että osa lapsista saa meetvurstin sijasta leivän päälle kurkkua.

Lasten rodullisia erityistunnuspiirteitä ei liioin käytetä lasten luonnehdinnassa tekstissä tai kuvituksessa äärimmilleen vietyinä tyyliteltyinä tehokeinona. Lasten erityisyys syntyy pikemminkin luonteenpiirteistä ja temperamentista. Heippakamu-sarjassa lapsella voi olla hankala päivä tai kasvuun ja kehitykseen liittyvää haastetta. Esimerkiksi Hungin on vaikea noudattaa ohjeita ja keskittyä.

Elina Warsta luo pienissä yksityiskohdissa runsaan ja lapselle tutun tuntuisen päiväkotimiljöön. Pienryhmissä kuvatut lapset ovat aktiivisia toimijoita. Warstalla on kyky tempautua lapsen tunnemyrskyihin ja puhekuplat tehostavat usein tunnekieltä. Hung on mennyt koko päivän vähän ylikierroksilla, ja poika muuntautuu vähitellen oikeaksi pantteriksi, ja siinä vaiheessa toinen opettajista huutaa jo hieman väsähtäneenä: ”Rauhaa, rauhaa!”

 

Lisää artikkeleita

Share: