Aleksander Lindeberg – Satutaiteen mestari

Teksti: Sisko Ylimartimo
Kirjoitusaika: 5.6.2017

Monipuolisen taiteilijan Aleksander Lindebergin syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistaan kirja ja järjestetään kuvitusnäyttely.

 

Kuvittajat ry myönsi vuonna 2005 ensimmäisen elämäntyöpalkintonsa 88-vuotiaalle Aleksander Lindebergille. Hänen pitkään ja monipuoliseen uraansa mahtui rintamapiirroksia, lehti- ja kirjankuvituksia, mainoksia ja julisteita, kortteja sekä muotokuvia. Lisäksi hän piirsi animaatioita ja suunnitteli lavastuksia ja teatteripukuja.

Aleksander Lindeberg syntyi Venäjällä Donin Rostovissa vuonna 1917. Hänen isänsä oli suomalaissyntyinen lääkäri Magnus Lindeberg ja äitinsä rostovilainen Valentina Parhomova. Olojen kurjistuttua Venäjän sisällissodan aikaan Lindebergit lähtivät Suomeen vuonna 1921.

Koska Magnus Lindeberg oli valmistunut lääkäriksi Venäjällä, häntä ei katsottu päteväksi toimimaan Suomessa. Perhe päätyi Saksan kautta Viroon. Kun isän tutkinto myöhemmin hyväksyttiin täällä, he muuttivat vuonna 1932 Viipuriin, jossa Aleksander kävi oppikoulun. Myöhemmin Lindebergit muuttivat Helsinkiin.

Vaellusvuosina Aleksander Lindebergistä kasvoi kielitaitoinen kosmopoliitti. Venäläisyys ja kansainvälisyys leimasivat häntä myöhemmin taiteilijanakin. Vuonna 1940 hän avioitui Tatjana Proninin kanssa ja perheeseen syntyi kaksi tytärtä.

Taidetta Lindeberg opiskeli Helsingissä ja Tallinnassa. Jatkosodan alkaminen ohjasi mainospiirtäjänä toimivan nuoren taiteilijan urasuunnitelmia. Vuosina 1941–1944 hän toimi TK-piirtäjänä ja ikuisti realistisella tyylillään näkymiä rintamalta ja karjalaisia kansantyyppejä. Hänestä tuli tunnetuin ja tuotteliain rintamapiirtäjä.

Rintamamiesten viihdykkeeksi suunnattua Korsulukemistoa kuvittaessaan Lindeberg kehitteli ilmaisun, joka oli sukua Disneyn sarjakuvissa ja animaatioissa tutuksi tekemälle tyylille. Figuureista tuli nukkemaisen isopäisiä, lyhytraajaisia ja pulleahkoja, kuin Lumikki-animaation kääpiöt.

Samalla tyylillä Lindeberg teki ensimmäiset satukuvituksetkin, Aulikki Prinkin satunäytelmän Onnenmaan kuninkaantytär ja ihmislapset (Tammi 1944) ja nimimerkki Ekki-sedän sadun Bawa merenpohjassa (Solako 1945). Sodan jälkeen hän kuvitti Fennia-kustantamon kirjoja. Hän toimi 1946–1947 Ruotsissa lehtipiirtäjänä ja piirsi myös kotimaisille lehdille.

Lindeberg piirsi 1950-luvulla mainoksia ja julisteita Taucherille ja Liikemainonnalle. Mainospiirtäjille olikin töitä, kun elintaso nousi sodan jälkeen ja markkinoille tuli tuotteita, jotka loivat uudenlaisia kulutustottumuksia.

Nopeana piirtäjänä Lindeberg sopeutui mainostoimistojen hektiseen työrytmiin. Tunnetuimpia hänen julisteistaan ovat Fazerille tehdyt mainokset, joissa sympaattiset eläinhahmot esittelevät makeisia. Erinomaisena figuuripiirtäjänä hän loi kosmetiikka- ja vaatemainoksia, joissa pääosassa oli yleensä kaunis hoikka nainen, ideaalityyppi.

1960-luvulle tultaessa Lindeberg jätti mainosmaailman ja alkoi maalata fotorealistiseksi luonnehditulla tyylillä muotokuvia. Vaikka hänet tunnetaan ennen kaikkea satukuvittajana, hän on itse pitänyt muotokuvia merkittävimpinä teoksinaan. Niitä syntyi toistasataa sekä julkisuuden henkilöistä että perhepiiristä ja ystävistä.

1960-luvun alussa Lindeberg alkoi kehitellä satukuvituksiinsa modernimpaa ilmaisua. Koska hän vierasti abstraktia taidetta, hän oli realisti tyylitellessäänkin. Hän suunnitteli kuvakirjoihinsa myös taiton, joka rakentui aukeamien varaan.

Vuonna 1962 Lindeberg tarjosi WSOY:lle venäläisten kansansatujen kuvitusta. Kustantaja piti siitä mutta epäili, että sellainen kirja ei kävisi kaupaksi. Sen sijaan Lindebergille tarjottiin Pessin ja Illusian kuvitusta. Jatko onkin suomalaisen satukuvataiteen historiaa. Kritiikeissä Pessin ja Illusian (1963) kuvitus todettiin taiturilliseksi, viehättäväksi, värikylläiseksi, taiteelliseksi ja modernisti tyylitteleväksi.

 

Uudella tyylillään Lindeberg voitti Grimmin satujen kuvituksella Rudolf Koivu -kuvituskilpailun (1964). Iloiset aapiskuvat (WSOY 1965) puolestaan palkittiin Rudolf Koivu -palkinnolla. Martti Haavion tekstittämistä Kalevalan tarinoista (WSOY 1966) otettiin lastenkirjaksi harvinaisen suuri painos, 15 000 kappaletta. Lindebergin kuvituksia oli esillä myös Bolognassa ja Bratislavassa.

Lindebergin 60-lukulaisessa satukuvitustyylissä on nähty sekä idän että lännen kuvitustaiteelle ominaisten tyylien sekoittumista. Rautaesiripun maissa kuvitus-, juliste- ja animaatiotaide kokivat loistavan nousun. ”Itätyylin” taustalla olivat koulutus, vahva kuvataidekulttuuri ja lahjakkaat kuvittajat. Läntisistä kuvittajista häneen vaikuttivat amerikkalaiset Alice ja Martin Provensen.

Tyylillisesti kuvituksille oli ominaista syvyysulottuvuuden minimoiminen. Figuureista tuli litteitä, tyyliteltyjä ja karheita, kasvoiltaan ikonimaisia, suurisilmäisiä ja kapeanenäisiä. Lindeberg itse on todennut hakeneensa vaikutteita ikonityylistä ja vanhojen freskojen ilmaisusta. Myös antiikin vaasimalauksien tyylistä on nähtävissä vaikutteita. Lindebergille oli tyypillistä koluta kirjastoja ja museoita. Lisäksi hänellä oli oma laaja käsikirjasto.

Lindeberg säilytti realistisemman otteen yksivärikuvituksissa. Hän kuvitti WSOY:lle Emil Eleniuksen Saarelaistarinoita (1976). Kuvitus sai runsaasti myönteistä huomiota. Taiteilijan todettiin tavoittaneen hienosti kertomusten tunnelman.

Kun Lindeberg ei upeasta läpimurrosta huolimatta saanut aina kuvituksilleen kustantajaa, hän kuvitti pöytälaatikkoon ja tarjosi töitään ulkomaille. Muutamia kuvituksia ilmestyi täällä vasta Kieku-palkinnon myöntämisen jälkeen, jolloin Lindebergin comeback alkoi.

Lontoolainen kustantaja Paul Hamlyn julkaisi venäläisten kansansatujen valikoiman Russian Folk Tales vuonna 1967. Kirja ilmestyi myös ranskaksi ja italiaksi. Suomeksi Venäläisiä kansansatuja julkaistiin vasta vuonna 2008.

Zachris Topeliuksen sadun Muurahainen joka lähti lääkäriin Lindeberg kuvitti 1964. Eräs japanilainen kustantamo kiinnostui siitä ja satu ilmestyikin Japanissa vuonna 1973. Suomenkielinen laitos ehti vuosikymmeniä myöhemmin (WSOY 2011). Kuvitus Kiplingin Rikki-tikki-taviin valmistui 1960-luvulla ja jäi vuosikymmeniksi pöytälaatikkoon: WSOY julkaisi sen vasta vuonna 2006. Vuonna 1980 valmistunut lyijykynäkuvitus Gogolin novelliin Nenä ilmestyi kuvittajalle 90-vuotislahjaksi vuonna 2007.

Tuotteliaan Lindebergin arkistossa on jäljellä yksittäisiä kuvituksia, joita hän piirsi näyttelyitä varten tai omaksi ilokseen. 1940-luvulla tehty Disney-henkinen Aladdin hurmaa, samoin vuosikymmeniä myöhemmin syntyneet venäläisten klassikoiden ja saamelaiset satujen kuvitukset.

Aleksander Lindeberg kuoli 8.12.2015. Hänen taiteelleen ja syntymänsä 100-vuotisjuhlalle omistettu näyttely on avoinna Helsingin tuomiokirkon kryptassa 2.8.–20.8.2017.

Lisää aiheesta: Sisko Ylimartimo: Aleksander Lindeberg. Mestarillinen ja monialainen kuvataiteilija. (Avain Helsinki 2017).

 

 

 

Share Buttons

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone

Lisää artikkeleita

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone