Hauvoja, hameita ja keppihevonen

Arvioitavana Viisi hauvaa, Poika ja hame sekä Kuuharjainen keppihevonen.

Teksti: Päivi Heikkilä-Halttunen
Kirjoitusaika: 1.6.2021

Hurmaava väärinkäsitys

Malin Klingenberg & Maria Sann: Viisi hauvaa. Suom. Outi Menna. (S&S 2021).

Ruotsinkielisen alkuteoksen nimi, Främlingarna, on muuntunut suomennoksessa herttaisemmaksi. Kuvakirja jujuna on Linnea-tytön valkoinen valhe tai väärinkäsitys. Hän kertoo kavereilleen kotiin lähiaikoina tulevista hauvoista.

Minäkertojana on hiukan kateellinen ystävä. Totuus hauvoista paljastuu Linnean syntymäpäiväkutsuilla. Tarkkaavainen katsoja voi päätellä kuvista jo paljon tarinaa aiemmin, että kyse onkin hauvojen sijasta viidestä vauvasta!

Maria Sann on uusi, kiinnostava lastenkirjakuvittaja. Jo hänen ensimmäinen mustavalkoinen kuvituksensa Heini Junkkaalan Kymmenen tikkua laudalla -lastenromaaniin oli vakuuttava. Keväällä ilmestyi myös Sannin kuvitus Henrika Anderssonin ABC-kirjaan.

Viiden hauvan aukeamat ovat dynaamisia ja niiden rytmi vaihtelee sopivasti. Sann tuo ihmishahmot kuvan etualalle, taustan yksityiskohdat piirtyvät usein ääriviivoina tai pelkistettyinä pintoina. Sann lataa ihailtavan paljon tunteita eleisiin ja ilmeisiin. Kehonkieli kertoo tehokkaasti vaikkapa kateudesta ja hämmennyksestä.

 

Koni kuunvalossa

Mila Teräs & Mirkka Eskonen: Kuuharjainen keppihevonen (Karisto 2021).

Mirkka Eskonen on yksi harvoista puupiirrostekniikan hallitsevista suomalaisista lastenkirjakuvittajista. Kuuharjaisen keppihevosen kuvituksessa puupiirros näkyy pienissä yksityiskohdissa puuvärikuvituksen mausteena.

Mila Teräksen tarinassa Miisa saa lahjaksi mummin tekemän keppihevosen, mutta isosiskon tehdasvalmisteinen ja ääneen hirnuva keppihevonen on useimpien lasten ja aikuisten mielestä paljon kauniimpi.

Mielikuvitus – tai kuunvalon taika – puhaltaa hengen Miisan Koni-Kalleen. Vähäeleisesti mutta silti riittävän tehokkaasti Eskonen tuo arkeen fantasian säihkettä. Hän onnistuu eläin- ja ihmishahmojen kuvauksessa jäljittelemään ällistyttävän uskottavasti lapsen tapaa piirtää eläimiä ja ihmisiä. Värisävyt ovat pääosin pastellisia, mutta kokonaisuus ei silti mene liian herkäksi. Kuvakirja ottaa vaivihkaisesti kantaa mielikuvituksen ja ekologisen kuluttamisen puolesta.

 

Pulmia hameesta

Jani Toivola & Saara Obele: Poika ja hame (Otava 2021)

Retrotyyli on Suomessa vakiintunut lastenkirjakuvitukseen jo yhdeksi suuntaukseksi muiden joukkoon. Vuosituhannen taitteessa se näkyi ensin suomenruotsalaisten kuvittajien väriskaalassa ja muotokielessä.

Saara Obelen kuvitus Jani Toivolan kuvakirjaan tuo mieleen 1970–80-luvuilta tutun arkirealistisen kuvitustyylin, joka vaikuttaakin nyt matkan päästä freesiltä. Vaikutelmaa vahvistavat kuvituksessa toistuvat ruskean sävyt ja violetti.

Ekaluokkalaisen Ronin mielestä äidin punainen hame on kaunis. Hetken mielijohteesta Roni ottaa hameen mukaan ja pukee sen päälleen koulussa.

Sukupuolirooleja pukeutumisenja identiteetin kautta työstäviä kuvakirjoja on ilmestynyt Suomessa jo yli kymmenen vuotta sitten, sekä käännöksinä että kotimaisina toteutuksina. Erityisen virkistävää olisi, jos normista poikkeaminen ei johtaisi Toivolan tarinan tavoin torjuntaan ja kiusaamiseen, vaikka loppuratkaisussa läheiset hyväksyvätkin Ronin pukeutumistyylin.

Lisää artikkeleita

Share: