Arvioissa uhmaa ja metafiktiota

Kuvakirja-arvioissa Piste, Leo Leijona sanoo ei sekä Muttinen ja äiti.

Kirjoitusaika: 2.9.2019

Vauva karkuteillä

Anna Krogerus & Erika Kallasmaa: Muttinen ja äiti (WSOY 2019)

Anna Krogerus ja Erika Kallasmaa aloittavat uuden kirjasarjan, joka sopii kaikille vauvaperheille. Ensimmäisessä kirjassa vauva Muttinen ja Muttisen äiti vaihtavat rooleja kotihommissa, mutta seurauksena onkin paniikki. Äiti nukahtaa vauvan tapaan päiväunille, ja sillä aikaa Muttinen lähtee ulko-ovesta suureen maailmaan.

Näytelmäkirjailija Krogerus rakentaa ehyen tarinan myös tässä minimaalisessa mitassa, ja Kallasmaan eloisa kuvitus seuraa luontevasti tekstin mukana. Kirjassa on hyvä rytmitys sekä tekstissä että kuvituksessa.

Kallasmaan vauvahahmo on pelkistetty mutta silti suloinen, mikä onkin tärkeää, kun tehdään kirjasarjaa. Päähenkilöön pitää kiintyä, jotta se tulee tutuksi ja jää mieleen. Miellyttävää värimaailmaa hallitsevat turkoosi, punaruskea ja vaalea vihreä.

Kansi näyttää selkeään ja ilmavaan sisältöön verrattuna vähän sekavalta ja täyteen ahdetulta. Se korostuu, kun kirjan formaatti on aika pieni.

Leena Virtanen

 

Tyylikäs uhma

Nina Pirhonen: Leo Leijona sanoo ei! (Otava 2019)

Muotoilija Nina Pirhonen on aiemmin keskittynyt taaperoikäisten katselukirjoihin, joiden tanakat sivut sallivat lastenkirjan ensikäyttäjän kovatkin otteet.

Paperisivuinen Leo Leijona on jo perinteinen kuvakirja paitsi pituutensa niin myös monisyisen juonensakin osalta. Uhmakas leijona on vahvassa tahtotilassa.

Lapsen uhmasta ja tunteiden vuoristoradasta on toki tehty paljon arkisia käyttökuvakirjoja, jotka tarjoavat terapiaa lapsiperheiden arkisiin pulmatilanteisiin sekä lapselle että kasvattajille. Iso osa tarjonnasta on kuitenkin käännöskirjoja, joten kotimainen uhmakirja on aina tervetullut. Pirhonen työstää tekstissä ja kuvituksessa näitä ikiaikaisia tahtomisen tuntoja lapsentahtisesti, mutta silti jämäkästi, rauhallisen aikuisen lempeästi luotsaamana.

Kuvituksen värisävyasteikko on kuin suoraan Marimekon printeistä. Vahaliidun harkittu käyttö tuo kuvan pintaan sopivaa rosoa ja rouheutta. Leo Leijonan taajaan vaihtuvat tunnetilat välittyvät tyylitellyistä, ronskilla viivalla piirretyistä ilmeistä.

Päivi Heikkilä-Halttunen

 

Pääosassa piste

Kaisa Happonen & Joonas Utti: Piste (WSOY 2019)

Piste on kyllästynyt olemaan aina tarvittaessa paikalla, kun tarinankertoja sepittää tarinaansa. Se uhoaa lopettavansa tylsän työnsä, mutta ryhtyy viettiensä viemänä ja huomionhakuisena silti kertomaan ulkomuistista tarinaa avaruuteen sinkoutuvasta koirasta.

Metafiktiota eli lukijan huomion kerronnan sepitteellisyyteen kiinnittävää tyylikeinoa ei lastenkirjoissa juurikaan käytetä, mutta ne harvatkin kokeilut jäävät kyllä mieleen. Kaisa Happosen ja Joonas Utin Pisteen tavoin Katri Kirkkopelto kokeili metafiktiivistä tasoa sekä tekstissä että kuvituksessa kuvakirjassa Hirveää, parkaisi hirviö (WSOY 2005).

Animaattorina ja Anttu Harlinin Kikattava kakkiainen -kirjojen kuvittajana tunnettu Joonas Utti luo kuvasarjoja ja käyttää sarjakuvan kerrontakeinoja. Kuvitus on koko ajan dynaamisessa liikkeessä. Koiran lähes maaninen, seikkailun hullaannuttama katse porautuu katsojan tajuntaan.

Huomiota kannattaa kiinnittää myös kirjan sisäkansiin. Sieltä löytyy lasten omia, pisteen kertoman tarinan inspiroimia sepitteitä ja kuvituksia. Tekijäpari kannustaa viekkaasti oman tarinan tekemiseen, sillä silloin pisteen paikat saa aina päättää itse!

Päivi Heikkilä-Halttunen

 

 

 

 

 

 

Share Buttons

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone

Lisää artikkeleita

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone