Keijuja, karhuja ja hylättyjä lapsia

Arvioitavana Penni Pähkinäsydän, Radio Popov ja Meri-Karhun suuri suku.

Teksti: Leena Virtanen & Päivi Heikkilä-Halttunen
Kirjoitusaika: 2.3.2021

Keveää kuin keijun siipi

Cristal Snow & Kati Vuorento: Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku. (Tammi 2020).

 

Viihdeartisti Cristal Snow laajentaa osaamisen reviiriään lastenkirjallisuuteen. Finlandia-ehdokkaaksikin päätynyt Penni Pähkinäsydän on sujuvasti etenevä ja hersyvästi kirjoitettu seikkailuromaani lapsille. Päähenkilö Penni on keijutyttö, joka hämmentyy heräävistä tunteistaan keijupoika Markka Meritähteä kohtaan. Penni puhuu parhaat ystävänsä mukaan juoneen, jolla Markka katoaisi syömällä heidän leipomaansa kakkua.

Juoni on sopivasti jännittävä, joskin hetkittäin oudon medikalisoiva. Haluavatko lapset tietää noin paljon sairauksista ja ihmisen fysiologiasta?

Iso osa kirjan houkuttelevuudesta tulee Kati Vuorennon keijukaisenkeveästä kuvituksesta, joka luo harkitun vanhahtavan ja söpön satutunnelman – myös kauniiseen kanteen. Vuorennolla on aivan oma tyylinsä, joka ei noudata mitään trendejä, kuten ei Cristal Snow’n tekstikään.

Kuvitukset ovat saaneet myös mukavan paljon tilaa, mutta olisiko liikaa vaadittu, että kuvittajan nimi näkyisi etukannessa, ei pelkästään sisäliepeessä?

Leena Virtanen

 

Unohdetut lapset

Anja Portin: Radio Popov, kuv. Miila Westin (S&S 2020)

Lastenromaaneissa kuvituskuva on lukutaitoaan harjaannuttavalle lukijalle tarpeellinen levähdysseisake. Parhaimmillaan kuva voi myös auttaa luetun ymmärtämisessä.  

Anja Portinin Finlandia-palkittu lastenromaani on kaltoin kohdeltujen lasten selviytymistarina, jossa Alfred-poika perustaa radiokanavan kaikille kaltaisilleen hylätyille lapsille.

Kuvitusta on melko niukasti: liki 300-sivuisessa teoksessa on vajaat 30 mustavalkoista kuvituskuvaa. Miila Westin on silti onnistunut tiivistämään kuviin juonen kannalta keskeisiä kohtauksia ja keskushenkilöiden tunnepitoisia kohtaamisia. Ensimmäisen luvun kuvituskuvassa lukija tarkastelee yläperspektiivistä eteisen lattialla nälissään ja ikävissään makaavaa Alfredia, jonka isä on unohtanut. Oivaltavasti Westin on rajannut ynseän isän kaikkien kuvien ulkopuolelle: hänestä näkyy vain hahmoton varjo, housunlahje tai torjuva käsi. Hylättyjen lasten ja heitä sananmukaisesti herkällä korvalla kuulevien aikuisten ilmeisiin kiteytyy huolenpitoa ja luottamusta.  

Päivi Heikkilä-Halttunen

 

Karhuja kerrakseen

Mira Mallius: Meri-karhun suuri suku. Retki maailman karhulajien pariin. (Into 2020)

Lasten tietokirjatarjonnan silmiinpistävä uusin trendi on eläinten erityispiirteistä tai eri eläinlajeista kertovat kirjat.

Eläinaiheisista postikorteista ja julisteista tunnettu Mira Mallius on aiemmin kuvittanut jo useamman muun kirjoittajan teoksen. Hänen ensimmäinen oma kuvakirjansa Meri-karhun suuri suku yhdistää faktaa ja fiktiota.

Kehystarinassa Meri-karhu ja Frank-flamingo lähtevät tutkimusretkelle ja kohtaavat eri puolilla maailmaa eläviä karhulajeja. Kartasto näyttää matkareitin ja karhulajit jo seikkailun alussa. Karhujen välisiä kokoeroja olisi vielä voinut havainnollistaa tekstin lisäksi myös kuvissa.

Mallius tavoittaa tyylitellyissä kuvituskuvissaan melko hyvin karhujen ominaispiirteet, mutta vaatetettujen karhujen inhimillistäminen vesittää vähän lajitunnistusta.

Ilmastonmuutos ja sukupuuton uhka tulevat karhujen puheenvuoroissa esille luontevasti. Parhaimmillaan kirja voi toimia jo leikki-ikäiselle lapselle kimmokkeena etsiä lisää tietoa karhuista valokuvakuvitetuista tietokirjoista.   

Päivi Heikkilä-Halttunen   

Lisää artikkeleita

Share: