Klassikot uusiksi

Kuvittaja on tiukassa paikassa kuvittaessaan klassikkoa, jonka tulkinnalle on ennakko-oletuksia. Parhaimmillaan uusi kuvitus laajentaa kirjan lukijakuntaa.

Teksti: Päivi Heikkilä-Halttunen Artikkelikuva: Ninni Kairisalo (Sargor i Urval, SLS)
Kirjoitusaika: 2.12.2020

Zacharias Topelius & Ninni Kairisalo: Sagor i urval (SLS 2020)

Kirsi Kunnas & Silja-Maria Wihersaari: Tiitiäisen metsä (WSOY 2020)

 

Rakastettuja lastenkirjoja kuvitetaan aika ajoin uudelleen. Se ei ole koskaan aivan riskitöntä, sillä ensilukijat vaalivat visuaalisia muistojaan ja suhtautuvat uusiin tulkintoihin usein nyreästi.

Uudelleen kuvittaminen on tarpeen, kun vanhaa lastenkirjaperintöä halutaan välittää uusille lukijasukupolville. Vaarana on kuitenkin päätyä tekemään prameita lahjakirjoja, joiden sisältö ja esillepano ei lopulta kiinnosta ketään.

Nyt on saatu uudet tulkinnat kahdelta suomalaiselta lastenkirjamestarilta, Zacharias Topeliuksen (1818–1898) saduista ja Kirsi Kunnaksen (s. 1924) lastenrunoista.

Nelisen vuotta sitten ilmestynyt Aki Ollikaisen lastenrunokirja Merirosvo Morgan ja matruusi Hulkkonen oli Silja-Maaria Wihersaaren ensimmäisiä lastenkirjakuvituksia. Sen tarkka tussiviiva, 1950-lukulainen väritys ja ilmeikkäät hahmot toivat oitis mieleen Maija Karman tyylin. Karma kuvitti myös Kunnaksen kaksi ensimmäistä Tiitiäis-kirjaa ja Wihersaaren kuvittajavalinnan voi ajatella olevan myös konsensusratkaisu eri lukijasukupolvien miellyttämiseksi.

Mistään tietoisesta jäljittelystä ei toki ole kyse. Wihersaaren kuvitus on itsessään suomalaisen luonnon ylistys: hän kuvaa eri säätilat, vuodenajat, valon ja varjon vaihtelut sekä metsän kerrostumat rakastavan, lempeän katseen kautta, mutta silti ilman mitään imelyyttä tai liioittelua. Taitonsa hän osoittaa erityisesti pilvitaivaan, lainehtivien peltojen tai pikkutarkan sammalmättään ja maastonmuodostelmien kuvaajana.

SIlja-Maria Wihersaaren kuvituksia Tiitiäisen metsästä.

Zacharias Topeliuksen satuja kuvittivat aikoinaan Suomen ja Ruotsin tunnetuimmat kuvataiteilijat, muiden muassa Albert Edefelt ja Carl Larsson. Viimeisin uudelleenkuvitettu Topelius-valikoima, Topeliuksen lukemisia lapsille, ilmestyi 2013 Kirsti Mäkisen hienovaraisesti nykykielistämänä ja kuvataiteilija Risto Suomen kuvittamana.

Ninni Kairisalo ei ole jäykistynyt ison haasteen edessä. Kuvitus tekee vaikutuksen Topeliuksen satumaailman entuudestaan läpikotaisin tuntevaan, mutta mikä vielä hienompaa, se herättää kiinnostuksen myös Topeliukseen ensi kertaa tutustuvassakin katsojassa.

Kairisalo luo psykedeelistä tunnelmaa: katsokaa vaikka kuvituskuvaa Adalmiinan helmi -sadun tärkeästä kohtauksesta, jossa tytön helmikruunu putoaa lähteeseen. Kauhukirjallisuuden karmiva kuvasto, hyvän ja pahan kamppailun konkretisointi, rohkeus perspektiiveissä ja hahmojen karrikoinnissa haastaa modernin sadunkuvituksen aivan uudelle tasolle.

Ninni Kairisalon tulkinnassa sadut eivät todellakaan ole vain herttaista lastenperinnettä. Uskon, että tämä olisi myös Topeliuksen mieleen.

Ninni Kairisalon kuvitusta Adalmiinan helmeen.

Lisää artikkeleita

Share: