Koukuttavat Lukupalat

Lukupalat-sarjan iloinen visuaalisuus ja selkeä taitto tukevat lukutaidon alkua.

Teksti: Päivi Heikkilä-Halttunen
Kirjoitusaika: 10.12.2019

Lukutaidon alkuvaiheeseen suunnatun helppolukuisen lastenkirjallisuuden markkinat ovat Suomessa edelleen hämmentävät pienet tarpeeseen nähden. Läheskään kaikki helppolukuiseksi mainostetut lastenkirjat eivät oikeasti ole helppoja sisällöltään tai selkeitä visuaaliselta yleisilmeeltään.

WSOY:n vuonna 2016 perustama Lukupalat on paras tällä hetkellä tarjolla oleva helppolukuinen sarja. Siinä on ilmestynyt eturivin kirjailijoiden ja kuvittajien teoksia, jotka ovat sarjoittuneet tietyn sankarin tai lapsiryhmän nimen perusteella omiksi alasarjoikseen. Riikka Turkulainen on suunnitellut yhtenäisen ja houkuttelevan, karkkipussia muistuttavan sarja-asun. Eri kirjailijoiden ja kuvittajien teoksissa on sarjamaisuutta korostavia elementtejä, kuten sisäkansien ja alkusivujen hahmogalleriat, kartat ja esineluettelot. Nämä auttavat lasta ottamaan tapahtumia haltuun. Lukupäätöksiä ohjataan vaikkapa sen mukaan, kokeeko lukija olevansa enemmän ”mukavan makean”, ”huvittavan hyvän”, ”jäätävän jännän” tai ”menevän maun” ystävä. Nykyisen sukupuolineutraalin ajattelun aikana voisi tosin jo luopua kliseisistä sukupuolikoodatuista väreistä, jotka suotta rajaavat lukijakuntaa.

Lukupalat-sarjan taitto on väljä ja levollinen. Turhaa tavutusta on vältetty ja rivitys muistuttaa selkokirjoista tuttua tapaa ryhmitellä asiakokonaisuudet omille riveilleen. Oudolta tuntuu se, että sarjan kirjoissa on päädytty v käyttämään sekaisin repliikkiviivaa ja sitaattimerkkejä. Alkuopetuksen opettajat pitävät repliikkiviivaa kiistatta selkeämpänä lukemisen opetteluun.

Lukupalat-sarjan kirjoissa kuva toimii parhaimmillaan yksinäänkin ja etenee samaa vauhtia tekstin kanssa. Aloitteleva lukija voi siis ensin tutustua tarinaan vain kuvien avulla.

Jokaisella sarjan kuvittajalla on oma tunnistettava tyylinsä. Pelkistettyä linjaa edustaa Reetta Niemensivu tarkoilla ääriviivarajauksilla ja selkeillä hahmoilla Henna Helmen Bella-kirjoissa. Teemu Juhanin viiva Magdalena Hain Painajaispuoti-kirjoissa on hennompaa ja yksityiskohdat runsaampia.

Helppolukuisissa käännöskirjoissa näkyvää eri kirjasinlajien vaihtelua ja muuta kikkailua löytyy Lukupala-sarjasta onneksi melko vähän. Sarjakuvasta tuttuja puhekuplia puhekielisine huudahduksineen hyödynnetään sitä vastoin paljon – hyvä esimerkki on Tiina Konttilan kuvitus Vuokko Hurmeen kirjoittamaan Eläinhoitola Pehmo ja kiero rakki -kirjaan.

Helppolukuisessa lastenkirjassa kuvalla on koukuttava ja lukemista kirittävä merkitys. Lukupaloissa tähän haasteeseen vastaavat parhaiten kuvittajat Carlos Da Cruz ja Harri Oksanen. Oksanen vaihtelee Roope Lipastin kirjoittamissa Lätkä-Lauri-kirjoissa perspektiivejä lähikuvista yleisnäkymiin. Carlos da Cruzilla on Tapani Baggen kirjoittamassa Ryhmä Z ja lohikäärmeen kita -kirjassa dynaamista, jatkuvassa liikkeessä olevaa kuvitusta, joka sysää lukemaan eteenpäin ja kääntämään sivua.

 

 

Share Buttons

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone

Lisää artikkeleita

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone