Minne katosivat kuvittajat?

Kuvittaja-lehden päätoimittajalla on vaatimaton toive: muistakaa mainita kuvittaja! Kuvittajat muuttuvat yllättävän usein näkymättömiksi kirjallisuuspalkintojen yhdeydessä, eikä kuvittajan nimeä usein löydy kustantamojen ja kirjakauppojen hakemistoista – tai edes kuvakirjan kannesta. 

Teksti: Henna Hietamäki Potretti: Eero Lampinen
Kirjoitusaika: 2.3.2021

Viime vuoden lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon voitti Anja Portinin hieno lastenromaani Radio Popov. Uutisoinnin pohjalta oli helppo luulla, ettei kirjassa ole kuvia, sillä niitä ei monessa yhteydessä mainittu lainkaan. Romaania kuitenkin rikastuttivat Miila Westinin hienot mustavalkokuvitukset.

Tämä ei ole harvinaista. Kuvittajan nimillä on tapana katoilla mystisesti. Kuvittajat ry on monesti huomauttanut ystävällisesti eri tahoille, että kuvittajien nimet olisi syytä lisätä kirjailijoiden rinnalle.

Kuvituksen rooli vaihtelee eri teoksissa. Läpikuvitetussa teoksessa, eli kuvakirjassa, kuvitus on oleellinen osa tarinankerrontaa ja kuvittaja on kirjailijan työpari, teoksen toinen tekijä. Tällöin palkinnotkin tulee jakaa reilusti tekijöiden kesken.  

Osittain kuvitetuissa romaaneissa kuvitus on pienemmässä roolissa, kirsikkana kakun päällä. Onko kuvittaja myös tällöin kirjan toinen tekijä? Tavallaan on, tavallaan ei ‒ asia riippuu katsontakannasta ja siitä, mitä lukee kustannussopimuksessa. On kuitenkin selvää, että myös kuvittaja on asiallista mainita, oli hän sitten ehdolla palkinnonsaajaksi tai ei.

Kuvittajan nimi on usein hukassa myös kirjakauppojen ja kustantamoiden hakemistoissa. Kirjastoissa onneksi sentään pystyy etsimään teoksia kuvittajankin nimellä. Miksi tämä ei ole itsestään selvää kaikissa tietokannoissa?

Aina kuvittajan nimeä ei löydä edes kuvakirjan kannesta. Minne ihmeeseen nämä kaikki kadotetut nimet oikein karkaavat?

Kuvittaja-lehden 1/21 pääkirjoitus.

Lisää artikkeleita

Share: