Muraalibuumi

Katutaide on saapunut rysäyksellä Suomeen. Kuka päättää, millaisia teoksia ja tekijöitä valitaan julkisiin tiloihin?

Teksti: Emmi Maaranen Kuvat: Karoliina Niemenkari ja Henrik Dagnevall
Kirjoitusaika: 12.12.2017

Nainen maalaa Pasilassa spray-maaleilla seinään sini-vihreää, kuplivaa teosta. Ohi kävelevät ihmiset pysähtyvät katsomaan, mitä kadulla oikein tapahtuu. Yhdysvaltojen Virginiasta kotoisin oleva Christina Wingchow, taiteilijanimeltään Wing Chow on yksi Helsinki Urban Artin Pasilaan tuomista katutaiteilijoista. Tarkoituksena on muuttaa harmaudestaan tunnettu Pasila Helsingin katutaidekaupunginosaksi.

“Tämä on ensimmäinen julkinen katutaideteokseni. Olen tehnyt muutamia pienempiä seinämaalauksia, mutta ne eivät ole olleet julkisissa tiloissa”, Wingchow kertoo.

Pasilan projektista Wingchowlle vinkkasi espanjalainen Sabek, tunnettu katutaiteilija, joka maalasi Pasilan vanhan aseman seinälle eläimiä kuvaavan muraalin.

“Katutaide on kiinnostanut minua pitkään. Tykkään maalata isosti”, Wingchow sanoo työnsä ääreltä.

Wingchow on valmistunut kuvataiteilijaksi virginialaisesta taideyliopistosta. Hän ei juurikaan suunnittele töitään, vaan kehittää työtä tehdessään sitä.

Myös Pasilan taideteos syntyy suunnittelematta.

Virginialainen Christina Wingchow saapui maalaamaan Pasilaan Helsinki Urban Artin vieraana.
Christina Wingchow’n luonnoskirja.

Maikki Rantala ihastelee vieressä työn etenemistä. Rantala on graafikko-kuvittaja, yksi Helsinki Urban Artin hallituksen jäsenistä ja katutaiteilija myös itse.

“Tällä hetkellä kuvataiteilijat ja kuvittajat haluavat päästä kadulle maalaamaan. Toisaalta katutaide halutaan gallerioihin. Tässä on selkeä ristikkäin veto, mikä on erinomaista”, Rantala sanoo.

Katutaiteilijoiden taustat ovat varsin erilaisia: on itseoppineita graffititaiteilijoita, graafisia suunnittelijoita, arkkitehtejä, kuvittajia ja kuvataiteilijoita.

Helsinki Urban Artin sekä UPEA-taidefestivaalia järjestävän UPEArtin kaltaiset toimijat ovat yksi syy, miksi Suomen julkisille pinnoille on saatu enemmän laillista katutaidetta.

On kaupungista kiinni, kuinka vaikeaa tai helppoa lupien saaminen katutaidetta varten on.

“Pasilan projektin pinnat ovat lupateknisistä syistä rakennusviraston pintoja. Jatkossa mukaan toivotaan myös muiden pintojen omistajia, kuten yksityisiä kiinteistöjä”, Rantala sanoo.

Helsinki antoi luvat Pasilan pintojen maalaamiselle, mutta ei ole työn tilaaja eikä maksa maalauksista. Alan palkkiot vaihtelevat nollasta melko korkeisiin summiin.

“Suurin palkkio, josta Suomessa olen kuullut, on saksalaisen Claudia Walden 15 000 euroa taide- ja museokeskus Sinkan seinämaalauksesta.”

Rantala kertoo, että Urban Artin projekteissa palkkiot tekijöille ovat yleensä 1 000 eurosta ylöspäin. Summaan vaikuttaa paljon teoksen pinta-ala. Onko työ tehty päivässä vai onko kyseessä monta sataa neliötä kattava projekti?

Rakennusten julkisivujen muraalit voivat olla kerrostalolle jopa halvempi vaihtoehto kuin seinän valkoiseksi maalaaminen.

”Emme ole voittoa tavoitteleva rakennusyritys ja joissain projekteissa kustannuksia katetaan myös apurahalla”, Rantala selittää.

Pasilan taiteilijat ovat kotoisin ympäri maailmaa. Kansainvälisyys ja ympäri maailmaa työskenteleminen ovat olennainen osa katutaiteen luonnetta.

“Katutaiteen ala ei myöskään ole vielä kovin edistynyttä Suomessa, eikä ala voisi kehittyä ilman kansainvälisyyttä. Pasilan työt ovat vähän kuin lahjoja satavuotiaalle Suomelle”, Rantala toteaa.

Yksi syy Pasilan kansainvälisille tekijöille on rahoituksellinen.

Euroopan kulttuuri-insituuttien yhteenliittymä Eunic lähti mukaan projektiin. Instituutit maksoivat taiteilijoiden matkat ja majoituksen. Helsinki Urban Art kuitenkin valitsi taiteilijat. Wingchow’n vierailun kustansi Yhdysvaltojen suurlähetystö.

”Tavoitteena on, että kotimaisetkin katutaiteilijat alkaisivat liikkua enemmän ulkomaille”, Rantala sanoo.

Pasilassa on yhdistelty eri tyylejä. Etualalla: ruotsalaiset Ossian Theselius ja Delicious Brains. Mummot portaissa: virolainen Edward von Longus.

Muraalibuumiin liittyy myös haasteita. Tekijöiden taustojen lisäksi keskustelua ovat herättäneet katutaiteen tyylit. Pitäisikö tarjota kaunista, radikaalia, esittävää vai abstraktia taidetta? Osa on jo saanut ähkyn koko katutaiteesta.

Kuvittajat ry:n koulutus- ja näyttelytuottaja Veera Pekkinen toivoo, että alalle muodostuisi yhä enemmän verkostoitumista eri ammattikuntien välille.

”Visuaalisen viestinnän ammattilaiset kuten graafikot ja kuvittajat tekevät katutaidetta aika keskenään, mutta taitavia katutaiteilijoita löytyy myös itseoppineiden tekijöiden joukosta. Vaarana on, että he jäävät tämänhetkisen verkostoitumisen ulkopuolelle”, katutaidetta opettanut ja tutkinut Pekkinen sanoo.

”Olisi mielenkiintoista, miten eri ryhmät saataisiin yhteen ja tukemaan toisiaan”, hän jatkaa.

Katutaiteesta löytyy yhä melko vähän suomeksi kirjoitettua tai käännettyä tietoa. Katutaide olisi tärkeää hahmottaa omana taiteenalanaan, jolla on oma historiansa ja omat trendinsä.

“Tiedonpuutteen takia kaikilla tilaajilla ei ole vertailupohjaa, mikä on hyvää katutaidetta. Kyseessä on myös kaupunkisuunnitteluun liittyvä kysymys. Millä katutaiteen laatu mitataan?”, Pekkinen pohtii.

Eero Lampinen maalasi muraalin Kemiin osana UPEArt-festivaalia.

Katutaidetta pääsee helpoiten tekemään ryhmän kautta, sillä yksittäisen tekijän voi olla vaikeaa päästä neuvottelemaan esimerkiksi kuntien kanssa. Helsinki Urban Artissa katutaiteilijan valintaan vaikuttaa esimerkiksi paikka, johon teos on tulossa.

“Kuvat ovat osa ihmisten arkea, arkkitehtuuria ja ympäristön värejä”, Rantala kertoo.

Hän toivoo muraaleja tekemään pyrkiviltä hakijoilta näyttöjä esimerkiksi pienemmistä katutaideprojekteista.

“Sinänsä meillä on jatkuva pula tähän hommaan sopivista tekijöistä.”

Kuvittaja Eero Lampinen päätyi maalaamaan muraalin Kemiin, kun häneen otettiin yhteyttä UPEArtista. Muraali on Lampisen ensimmäinen. Hän sai sen suunnitteluun melko vapaat kädet, mutta UPEArt hyväksyi luonnoksen etukäteen.

“Olen alaikäisenä tehnyt pienempiä seinämaalauksia ja joitakin graffiteja”, Lampinen kertoo.

“Nyttemmin olen huomannut, että laajoja katutaidefestivaaleja on ympäri maailmaa. Järjestäjiin kannattaa olla yhteydessä, jos on valmis idea ja kokee, että oma tyyli voisi sopia katutaiteeseen”, hän vinkkaa.

Pekkinen puolestaan neuvoo tutustumaan katutaiteen laajaan historiaan ja alan mestareihin. “Rakennuksen pintamateriaalit vaikuttavat siihen, minkälaisia maaleja käytämme. Spray-maalien lisäksi käytössä on tavallisesti ulkoseinämaalit”, Maikki Rantala kertoo.
Käytännön vinkkejä välineiden hankinnasta ja tekniikoista voi hakea esimerkiksi katutaiteen galleria-kaupoista Make your markista ja Geezersistä.

Myös Kuvittajat ry:n tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu jäsenten tukeminen katutaiteen saralla.

Share Buttons

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone

Lisää artikkeleita

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone