Onko possu pihvi vai kaveri?

Antti Nylénin ja Ilja Karsikkaan lastenromaani Eino ja suuri possukysymys herättelee pohtimaan lihateollisuuden mielekkyyttä.

Teksti: Vuokko Hurme
Kirjoitusaika: 6.6.2018

Muutaman vuoden takainen, ansioituneen kuvittaja Christel Rönnsin ja tietokirjailija, toimittaja Elina Lappalaisen tietokirja Nakki lautasella on yhä ajankohtainen. Teos oli vuonna 2015 ehdolla Finlandia Junior -palkinnon saajaksi ja ensi syksynä Lukuklaani-hanke lahjoittaa sen kaikkiin Suomen alakouluihin.

Kirjaa on kiitetty kiihkottomasta lähestymistavasta, vaikka Rönnsin kuvaamien, syötäväksi kasvatettujen sikojen ilmeet eivät järin iloisilta näytäkään. Tietokirja formaattina kutsuu lukijoita taustasta riippumatta. Teos on epäilemättä herätellyt sekasyöjäperheitä pohtimaan lihateolllisuuden etiikkaa.

Nyt kirjailija ja esseisti, koko kansan vegaani Antti Nylén on tarttunut ystävänsä, taiturikuvittaja Ilja Karsikkaan toiveesta samaan aiheeseen fiktion keinoin. Tämä on varmasti tärkeä teko, mutta ei ollenkaan helppo. Eino ja suuri possukysymys on pikkuruinen lastenromaani jo lukemaan oppineille. Tarinassa 7-vuotias Eino saa enoltaan lahjaksi leikkipossun, joka osaa ajatella ja puhua. Tutustuessaan possuun Eino joutuu pohtimaan lihan syömiseen liittyviä kysymyksiä. Kirjan lopussa vakava poika päättää ryhtyä vegaaniksi ja heti alkaa soijanakki maistua.

Nylén itse on todennut, että teos oli ”kauhea kirjoittaa”. Tasapainoilu viestin ja muodon välillä oli haastavaa. Aikuislukijan mielessä kirjan sanoma jyrääkin tarinan alleen. Agenda ei jää epäselväksi.

Yhdeksänvuotiasta koelukijaa viestin alleviivaus ei tunnu kuitenkaan häiritsevän. Sekasyöjä-lapsi määrittelee aiheen kiinnostavaksi ja palaa siihen vielä päivienkin kuluttua: ”Miksi sä äiti syöt kalaa, jos et syö possua?” hän pohtii. Hyvä kysymys. Kirjassa siihen vastaa Einon kaverin Osmon Amalia-sisko: ”Ihmiset eivät ajattele itse omilla aivoillaan, koska ei ole pakko. Elämä on silloin paljon helpompaa.”

Ilja Karsikkaan kuvitus toimii moitteettomasti. Pinkin ja harmaan liitto ja sympaattiset hahmot kutsuvat selaamaan. Kuvitusta on runsaasti ja tyylin vaihdokset tuovat kuvavirtaan eloa. Kokonsa ja väriensä puolesta turhan vaatimattoman kannen aihe on osuva: Einoa tuijottaa valtava possu, sorkissaan veitsi ja haarukka. Hipsteriarjen tuntomerkit – älypuhelimet, tahinipurkit ja sushirullat – tarjoavat kohderyhmälle samaistumispintaa.

Pitää todella toivoa, että Eino ja suuri possukysymys löytää lukijansa, ne noin 7–10-vuotiaat, joiden vanhemmilla on halua pohtia lihateollisuuteen liittyviä kysymyksiä yhdessä lapsensa kanssa, ehkä jopa tahtoa arjen muutoksiin. Sillä teoksen lopun ajatukseen koko maailman pähkähulluudesta on helppo yhtyä.

 

Share Buttons

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone

Lisää artikkeleita

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone