Portti vapauteen

Apurahoja myöntävät tahot viestittävät, että kuvittajat voisivat hakea rohkeammin pitkiä apurahoja omaehtoiseen työskentelyyn ja taiteellisiin kokeiluihin. Kuvitukselle korvamerkittyjen rahamäärien tulisi kuitenkin myös kasvaa.

Teksti: Leena Virtanen & Henna Hietamäki Kuvitus: Hanna Malinen Infografiikka: Anna Mattsson
Kirjoitusaika: 4.6.2019

Kuvittaja Marika Maijala on työskennellyt Taiteen edistämiskeskuksen kolmivuotisella apurahalla vuoden 2017 alusta saakka.

Apurahakauden aikana Maijala on kehittänyt omaa ilmaisuaan uusille alueille. Näistä taiteellisista tutkimusretkistä on syntynyt muun muassa Ruusun matka -kuvakirja, jossa Maijala debytoi myös itsenäisenä tarinankertojana.

Oman ilmaisun etsiminen on tuottanut tulosta: Ruusun matka on palkittu Vuoden huippujen hopeahuipulla, valittu Bolognan kuvitusnäyttelyyn ja ehdolle Pohjoismaiden neuvoston lastenkirjallisuuspalkinnon saajaksi.

”Apurahakauden parasta antia on ollut vapaus tehdä kuvia ilman, että kukaan on tilannut niitä. Ruusun matkaa tehdessä olin taiteellisesti täysin riippumaton.”

Hän on vastikään kotiutunut Pariisin Cité-residenssistä.

”Apuraha antoi tavallaan rohkeutta hakea taiteilijaresidenssiin. En ehkä olisi yrittänyt muuten”, Maijala kertoo.

”Apuraha on muuttanut elämäni, näin vaatimattomasti sanottuna”, hän nauraa.

”Nyt todellakin tunnen olevani taiteilija.”

Maijala tietää jo kirjoittavansa apurahan loppuraporttiin pitkän, kiitollisen palautteen.

Vuosiapurahat mahdollistavat kuvittajille työrauhan, joka voi tuottaa paljon hedelmää. Pitkiin taiteilija-apurahoihin ei kuitenkaan ikävä kyllä pääse helposti käsiksi.

Taiken rahanjaossa kuvittajat kuuluvat sarjakuvataiteilijoiden kanssa samaan kiintiöön ja visuaalisten taiteiden toimikunnan alaisuuteen.

Viime vuonna kuvittaja Matti Pikkujämsälle napsahti Taiken kolmivuotinen taiteilija-apuraha, jonka lisäksi Riikka Sormunen sai yksivuotisen apurahan. Yhteensä myönteisiä päätöksiä oli siis vain kaksi. Hakemuksia Taikeen saapui 37.

Sarjakuvataide sai neljä yksivuotista taiteilija-apurahaa, eli sarjakuva sai lukumääräisesti enemmän lyhyitä myöntöjä vastineeksi kuvittajan yhdestä kolmivuotisesta.

Kaikkien taiteenalojen vuosiapurahojen hakemuksista myönteisiä päätöksiä annettiin 11 prosentille. Kuvitustaiteessa myönteisiä päätöksiä suhteessa hakemuksiin oli viime vuonna vain 5 prosenttia. Luku näyttää kovin pieneltä suhteessa muihin aloihin.

Jos kuvitustaiteelle myönnetty yksi kolmivuotinen apuraha kuitenkin laskettaisiin kolmeksi yksivuotiseksi apurahaksi, olisi kuvitustaiteen apurahojen määrä suhteessa hakemuksiin täsmälleen sama kuin muillakin aloilla.

”Toivoisin, että kuvittajat tekisivät enemmän hakemuksia Taikeen. Määrällä luodaan painetta kokonaisosuuden nostoon”, kertoo kuvittaja Terhi Ekebom.

Ekebom toimi hänelle myönnetyn kolmevuotisen taiteilija-apurahansa aikana Visuaalisten taiteiden toimikunnan jäsenenä. Työhön kuului apurahojen vertaisarviointia sekä osallistumista keskusteluun taiteesta ja sen rahoituksesta.

Taiken erityisasiantuntija Henri Terho myöntää, että kuvittajille on todellakin saattanut syntyä mielikuva siitä, että pitkiä apurahoja on vaikea saada.

”Olemme kyllä tietoisia siitä, että taiteenalojen välillä on epäsuhtaa, mutta tähän on jo puututtu. Kuvitus- ja sarjakuvataiteen yhteiseen blokkiin on viime vuosina lisätty yksi apuraha per vuosi. Muutokset vain tapahtuvat hitaammin kuin tekijät odottavat.”

Myös Terho toteaa, että kuvittajat voisivat hakea pitkiä apurahoja nykyistä paljon enemmän. Kuvittajat ry:n jäseniä on viitisen sataa, joten siihenkin nähden hakijamäärät ovat vaatimattomia.

”Hakemusten perusteella näyttää siltä, että kuvittajat hakevat vähemmän vuosiapurahoja taiteelliseen työhön ja enemmän kohdeapurahoja erilaisiin projekteihin.”

Kohdeapurahoja myös myönnetään kuvittajille enemmän kuin vuosiapurahoja. Viime vuoden haussa kohdeapurahoja jaettiin kuvitustaiteessa 21 eri projektiin, yhteensä 85 500 euroa. Hakemuksia oli 46, eli myönteisen päätöksen sai lähes puolet hakijoista. Vertailuksi kerrottakoon, että esimerkiksi kuvataiteessa myönteisen päätöksen sai vain 24%. Kohdeapurahoissa kuvituksella näyttää siis pyyhkivän hyvin.

Jostain syystä viime vuonna kuvittajien hakemuksia tuli Taikeen kuitenkin vähemmän kuin sitä edeltävänä vuotena. Sen myötä myös kuvitukselle myönnettävää kokonaissummaa pienennettiin.

Kuvittajat ry on myös yksi merkittävä apurahojen myöntäjä. Tänä vuonna erilaisiin kuvittajien projekteihin jaettiin järjestön kautta 80 000 euroa. Hakijoita oli 113, joista apuraha myönnettiin 33 hakijalle.

Mikä mahtaa olla syy siihen, että Kuvittajat ry:n projektiapurahoja haki 113 kuvittajaa, mutta Taikesta vain 46?

”Ehkä kuvittajat eivät ole tottuneet hakemaan rahaa Taikesta”, Henri Terho pohtii.

Valtaosa kuvittajien kaikista hakemuksista kohdistuu kirjahankkeisiin. Moni olettaa, että apurahaa irtoaa varmemmin, jos hakemukseen voi liittää tiedon kustannussopimuksesta. Terhon mukaan tähän ajatukseen ei kannata juuttua.

”Kannustan hakemaan monipuolisesti erilaisiin projekteihin. Jos hakija käy läpi aiempien vuosien päätöksiä, hänelle voi syntyä niistä tietty kuva, eikä tilanne pääse muuttumaan.”

Taiken visuaalisten taiteiden toimikunnan puheenjohtajaksi on vastikään valittu kuvittaja Erika Kallasmaa.

Kallasmaa toivoo, että kuvittajat hakisivat enemmän tukea omannäköisiin projekteihin ja vapaaseen kokeiluun.

”Apurahan tuella voisi pyrkiä tekemään rohkeampia töitä ja määritellä itse työn sisältöä ja suuntaa ilman, että ilmaisua rajoittavat kustantamon kaupalliset paineet”, Kallasmaa toteaa.

Myös Terhi Ekebom huomasi hakemuksia arvioidessaan, että kuvituksessa ne painottuvat lastenkirjoihin ja tukivat suoraan kustantajien toimintaa. Kun kustannussopimusten palkkiot ovat pieniä, kuvittajat rahoittavat kuvakirjojen tekemisen apurahoilla.

”Muunlaiset kuvitustaiteen hakemukset ovat harvinaisia ja niitä voisi olla enemmän. Voitaisiin suunnitella enemmän kuvitustaidetta kuin tuotteita”, Ekebom pohtii.

Erika Kallasmaa toteaa, että toki on myös ihanteellisia kaupallisia hankkeita, joissa tekijän vapaus säilyy, mutta näin ei aina tapahdu.

”Pitäisikö apurahat kohdentaa toisin ja esimerkiksi lastenkirjallisuuden saada erillistä tukea? Tästä olisi kiinnostavaa saada aikaan keskustelua kaikkien toimijoiden kesken – ja luoda tiedon pohjalta uudenlaisia rakenteita”, Kallasmaa pohtii.

Kallasmaa toivoo alalle yhä aktiivisempaa yhteisöä, joka vahvistaisi koko taiteenalan kehitystä.

Erika Kallasmaalla on itsellään kokemusta kolmivuotisesta taiteilija-apurahasta. Tuolloin hän työskenteli muun muassa useammassa residenssissä runoilijan ja kitaristin kanssa. Hankkeen tarkoitus oli törmäyttää kolmen taiteilijan työskentely ja työstää musiikin pohjalta faktaa ja musiikkia sisältävä runollis-kuvallinen ensyklopedia.

Vasta kahden vuoden työskentelyn jälkeen oli kustannussopimuksen aika. Tämän kaltainen riskinotto on mahdollista vain apurahan turvin.

Terhi Ekebom tutki oman apurahakautensa aikana kolmiulotteista ilmaisua, josta on syntynyt installaatioita sekä näyttelyihin että julkiseen tilaan.

Erika Kallasmaa muistuttaa, kuten Terhokin, että Taikessa ilman muuta kannustetaan kuvittajia ajattelemaan isommin omaa taiteilijuuttaan. Kysymys on siis viime kädessä koko alan identiteetistä.

Taiken Henri Terho näkee kuvitustaiteen potentiaalisen kentän suorastaan valtavana. Esimerkiksi digitaalisissa alustoissa ja julkisten tilojen teoksissa on kuvitustaiteen elementtejä. Myös näyttelytoiminta on tärkeää, joten Kuvittajien oma galleria on avainasemassa näyttämässä suuntaa kokeiluille.

Kuvittaja Terhi Ekebom toivoo, että kuvitustaide käsitteenä laajentuisi, kuvittajat tutkisivat sen rajoja rohkeasti ja tekisivät yllättäviäkin hakemuksia.

Kulttuurirahastosta myönnettiin tänä keväänä kuvittajille mukavasti pitkiä apurahoja. Liisa Kalliolle ja Sanna Pelliccionille myönnettiin molemmille peräti kolmivuotiset apurahat. Kuvittajien piirissä tätä on pidetty positiivisena merkkinä.

Erityisasiantuntija Johanna Ruohonen kuitenkin toppuuttelee. Hänen mukaansa kyse ei ole linjanmuutoksesta.

”Meillä ei ole kuvittajille korvamerkittyjä rahoja, mutta olemme kautta linjan pyrkineet pidentämään apurahakausia ja vähentämään lyhyitä pätkiä. Tavoitteena on samalla, että myönnetään sen verran kuin on haettu, vaikka apurahojen lukumäärät pienenevätkin samalla”, Ruohonen selittää.

Kulttuurirahaston hakemuksissa on kolmen viime vuoden aikana ollut kuvitustaiteelle oma kategoria, mutta Ruohosen mukaan se ei ole vaikuttanut hakemuksiin tai myöntöihin.

Ruohonen muistuttaa, että kuvittajat hakevat Kulttuurirahastolta usein myös lastenkulttuurin osiosta, joten heillä on kaksi hakukaistaa.

Ruohonen vakuuttaa Taiken Terhon tapaan, että kuvittajan taiteellinen työ voi olla muutakin kuin kirjahankkeita.

”Kustannussopimuksia ei muutenkaan katsota ensimmäiseksi, mutta niillä voi olla merkitystä loppuvaiheessa, jos on tasaisia hakemuksia.”

”Suunnitelman kiinnostavuus ratkaisee, ja kuvanäytteet ovat meille tärkeitä. Niissä katsotaan ilmaisun kiinnostavuutta ja puhuttelevuutta”, Ruohonen kuvailee.

Sen tarkemmin on mahdoton sanoa, mitä näytteistä etsitään. Raadeissa kun istuvat joka vuosi eri arvioijat.

 

 

Share Buttons

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone

Lisää artikkeleita

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone