Riikka Laakso – Berliinin väripilkku

Synnyinmaassaan lähes tuntematon Riikka Laakso rikastuttaa Saksan lehdistöä iloisen värikkäillä ja humoristisilla kuvituksillaan.

Teksti: Henna Hietamäki. Valokuva: Simon Störk. Artikkelin pääkuva: Riikka Laakso Yhdysvaltojen AIGA-designjärjestölle.
Kirjoitusaika: 3.9.2018

Berliinin Friedrichshain on kaupungin trendikkäimpiä alueita, jonka kadut notkuvat kasvisravintoloita ja yöelämään tutustuvia turisteja. Täällä asuu myös kuvittaja Riikka Laakso, jonka kotikorttelin suuret graffitit kuuluvat perinteisempään alakulttuurigenreen, kuin nykyisen muraalibuumin kesy kuvasto.

Itä-Berliini köyhtyi kaupunkia jakaneen muurin murruttua ja tarjosi tyhjentyessään tilaa anarkisteille ja taiteilijoille. Nyt alue on kallistunut ja keskiluokkaistunut, mutta muurin jälkeinen vapauden kulttuuri tuntuu ja näkyy edelleen.

Ympäristön rosoinen tunnelma vaihtuu seesteisemmäksi astuessa sisään Laakson asuntoon, joka tuntuu vaalean minimalistisessa ilmavuudessaan kovin skandinaaviselta. Ja miksei tuntuisi – onhan Laakso supisuomalainen.

Vai onko kuitenkaan?

”Puhun suomea vähän huonosti. Käytän usein itse keksimiäni sanoja, jotka ovat kömpelöitä käännöksiä saksasta”, Riikka Laakso pahoittelee.

Toisin kuin moni muu kulttuurialan siirtolainen, Laakso ei ole päätynyt Berliiniin kaupungin boheemin viehätyksen vuoksi. Hän on asunut Saksassa jo 8-vuotiaasta asti.

Henkilökohtainen työ.

”Isäni oli laivanrakennusinsinööri”, Laakso kertoo ja tarjoaa mansikoita olohuoneessaan. Lattialla istuva irlanninterrieri seuraa emäntäänsä tarkkaavaisena. Heidän lisäkseen huoneistossa asuu myös graafisena suunnittelijana toimiva saksalainen miesystävä, joka on parhaillaan töissä. Laakson oma työhuone on täällä kotona.

”Ennen kuin muutimme isän työnsä perässä Saksaan Bremenin lähelle, olin asunut Keravalla, Raumalla ja Nokialla. Olen laskenut, että olin muuttanut 14 kertaa ennen kuin olin täysi-ikäinen. Enää en pahemmin pidä muuttamisen ajatuksesta”, Laakso naurahtaa.

Suomessa Laakso vierailee ehkä kerran vuodessa, jos sitäkään. Perhe, ystävät ja työkontaktit ovat Saksassa.

”Suomessa käydessä on kuitenkin oudolla tavalla sellainen olo, että sielläkin on kotona.”

Vuonna 2010 Laakso oli entisessä kotimaassaan opiskelijavaihdossa. Hän vietti puoli vuotta Taideteollisen korkeakoulun graafisen suunnittelun laitoksella, jonne hän pääsi osana Frankfurtin lähellä Mainzissa suorittamiaan graafisen suunnittelun opintoja. Maisteriopintonsa Laakso suoritti Berliinin Universität de Künstessa, joka on Euroopan suurin taideyliopisto. Siellä kuvitusta oli mahdollista opiskella pääaineena.

”Kuvituksen maisteriohjelma oli todella hyvä kokemus. Siinä on puolensa, että koko luokka on kiinnostunut samasta alasta ja voi vaihtaa keskenään ajatuksia. Opiskelijoita oli myös eri puolilta maailmaa, mikä oli avartavaa”, Laakso kertoo.

Oma tyyli vahvistui opintojen edetessä ja tärkein tekijä oli professori, joka valoi itseluottamusta Laaksoon.

”Ennen epäilin tosi paljon omaa tekemistä. Se oli ensimmäinen kerta, kun sain sen kaltaista ammatillisesti tukea ja kannustusta. Oli tärkeää, että joku uskoi omaan tyyliin.”

Laakson omia kuvittaja-suosikkeja ovat esimerkiksi suomalainen Jenni Rope sekä englantilaiset Luke Best ja Laura Carlin. Kuvataiteessa häntä ovat inspiroineet muun muassa Henri Rousseau, Frida Kahlo ja David Hocney.

”En osaa hirveästi ajatella, mihin tyylisuuntaan, genreen tai trendiin itse kuuluisin. Toki seuraan, mitä tällä hetkellä kuvituskentällä tapahtuu, mutta tärkeämpää on se oma rauha tekemiselle.”

Henkilökohtainen työ.

Laakson tyyli on raikas ja omaperäinen. Olennaista on pelkistetty, naivistinen muotokieli, huumori, konseptuaalisuus ja värikkyys. Kuvituksissa on rentoutta ja räväkkyyttä, mutta Laakso tuntuu henkilönä hyvin rauhalliselta ja maanläheiseltä.

”Olen pakottanut itseni käyttämään yhä rohkeampaa väripalettia.”

Laakso kertoo, että se on vaatinut paljon opettelua ja totuttelua, kuten koko oman ilmaisun kehittäminen tähän pisteeseen.

Kuvituskentän seuratuimpiin kuuluva sivusto It’s Nice That kehuu Laakson kykyä tehdä kuvia, joissa on käsin kosketeltavaa tekstuuria ja omaperäistä kerronnallisuutta ja povaa, että naisesta kuullaan tulevaisuudessa vielä paljon.

Töitä riittää nytkin.

Eniten Laakso tekee kuvituksia saksalaisiin lehtiin. Esimerkiksi valtion suurimpiin kuuluva Die Zeit on yksi asiakkaista. Vakituisesti työllistäviin lehtiin kuuluu myös esimerkiksi popularisoidun psykologian lehti Psychologie Heute, feministinen naistenlehti Missy Magazine ja perhelehti Nido.

Laakso on tehnyt myös paljon kuvituksia Saksan kulttuurikentällä. Asiakkaina ovat olleet muun muassa Berliinin kirjallisuusfestivaali, Deutches Museum ja Theater Marburg.

Vakituisien asiakkaiden kanssa kehittyy ajan myötä ymmärrys siitä, mitä halutaan. Esimerkiksi psykologisia ongelmia käsittelevien artikkeleiden avausaukeamalla on hyvä tuoda kuvituksessa esille myös ratkaisun avain niin, että kokonaisuus ei tunnu liian masentavalta.

Suomeen Laakso ei ole tehnyt juurikaan töitä.

Asiakkaita Laakso hankki uransa alkuvaiheessa lähestymällä portfolionsa kera sähköpostitse eri lehtien kuvatoimituksia ja muita mahdollisia asiakkaita. Osa ei vastannut koskaan ja osa vasta vuoden päästä, mutta moni asiakassuhde syntyi oman aktiivisuuden kautta.

”Olen tyytyväinen tämänhetkiseen työmäärääni. Tulevaisuus on tietenkin aina epävarma, enkä tiedä juurikaan paria kuukautta eteenpäin, mitä seuraavaksi teen. Mutta siihen täytyy tottua. Tilanne freelance-kuvittajana on varmasti yhtä epävarma myös 30 vuoden kuluttua”, Laakso pohtii.

”Olen vähitellen oppinut olemaan pelkäämättä sitä, että yhtäkkiä töitä ei enää olisi. Jos asiaa panikoi jatkuvasti, tulee kahmittua liikaa hommia. Täytyy oppia luottamaan siihen, että asiat kyllä järjestyvät aina jotenkin – ja toistaiseksi uusia projekteja on aina riittänyt.”

Kuvituksia saksalaiseen Psychologie Heute -lehteen.

Laakso kertoo nauttivansa työskentelystä asiakkaiden kanssa eikä haaveile vapaaksi taiteilijaksi heittäytymisestä, vaikka onkin tehnyt myös omakustannejulkaisuja ja muita taideprojekteja.

”Tilauskuvitusten ongelmanratkaisutilanteet tuntuvat kuin matemaattisilta laskutoimituksilta, joiden ratkeaminen tuottaa nautintoa. Myös muutostoiveet tarjoavat usein mahdollisuuksia laajentaa omaa perspektiiviä ja oppia uutta, vaikka se joskus kirpaisisi”, Laakso toteaa.

Vaikka Laakson kuvitukset eivät edusta perinteisintä kaupallista linjaa, hänellä on selkeä tyyli ja brändi, jolloin tilaaja tietää, mitä tulee saamaan. Laakso toteaa, että tyyli rajaa jo paljon asiakkaita, ja lähtökohtaisesti tilaaja tykkää siitä, mitä Laakso tekee. Tilaustöitä tehdessä täytyy yleensä myös työskennellä nopeasti eikä tekniikkakokeiluille ole aikaa.

Laakso piirtää paljon käsin lyijykynällä, mutta suuri osa kuvituksesta syntyy kuvankäsittelyohjelmassa.

”Yritän toteuttaa kuvat niin, että ne eivät näyttäisi liian digitaalisilta. Käytän kuvissa paljon käsin tehtyjä elementtejä, joiden kanssa koneella työskennellessä on helpompi leikkiä ja saada yllätettyä itsensäkin eri kokeiluilla. Olen varmaan viimeinen ihminen, joka myös piirtää hiirellä! Minulla on myös Wacom-piirtopöytä, mutta olen kiintynyt hiireen”, Laakso toteaa.

Ehkä naivistinen sattumanvaraisuus, tietynlainen paint-estetiikka sopii kömpelömmällä välineellä työstettäväksi?

Laakso on innostunut myös grafiikan painamisesta ja maalaamisesta. Uusien manuaalisten tekniikoiden opettelu houkuttaa enemmän kuin digitaalinen työskentely.

”Välillä teen pienemmällä palkkiolla töitä joillekin kulttuuritoimijoille, jolloin saan vapaammat kädet ja pääsen kokeilemaan itselleni uusia juttuja. Silloin saan itsekin työstä jotain, vaikka palkkio ei olisi kummoinen”, Laakso kertoo.

”Yleensä kuitenkin pidän palkkiota osoituksena siitä, että työtäni arvostetaan. En halua, että omaa osaamista käytetään hyväksi. Jos tiedän, että firmalla olisi varaa ja syytä maksaa enemmän kuin he tarjoavat, en ota työtä vastaan”, Laakso toteaa.

Henkilökohtaisia töitä.

Berliini on aiemmin houkutellut luovan työn tekijöitä myös edullisuutensa vuoksi, mutta hintataso on noussut paljon. Kymmenessä vuodessa vuokra-asuntojen ja ravintola-annoksien hinta on lähes tuplaantunut. Kaupungissa on paljon akateemista työttömyyttä. Onko kuvittajana työskentely täällä kovaa kilpailua?

”Onhan täällä paljon tekijöitä, mutta samalla on myös paljon enemmän mahdollisuuksia, kuin pienemmissä paikoissa”, Laakso toteaa.

Laakso nauttii Berliinin tunnelmasta ja pitkistä kävelyistä koiran, kahvin tai kaljan kera.

”On mukavaa olla liikkeessä ja nähdä, kuinka alueet ja tunnelmat vaihtuvat.”

Bilekaupungin klubeja Laakso ei kuitenkaan pahemmin jaksa kiertää.

”Yritän enemmänkin välttää niitä katuja, joissa on paljon juhlijoita. Mutta ei minua haittaa, vaikka täällä onkin paljon turisteja. Olen asunut niin monissa pikkukaupungeissa, että osaan olla iloinen siitä, että ympärillä on elämää. Ja talvella täällä on paljon rauhallisempaa”, Laakso toteaa.

Berliini tarjoaa paljon virikkeitä ja inspiraation lähteitä, mutta Laakso ei koe, että kaupunki olisi vaikuttanut suoranaisesti hänen visuaaliseen ilmaisuunsa.

”Berliinissä olisi mahdollisuus ammentaa hirveästi vaikutteita aktiivisesta kulttuurielämästä, mutta itse tunnen saavani eniten ideoita silloin, kun minulla on tylsää”, Laakso kertoo.

Luova työskentely vaatii ilmaa ympärilleen.

”Olen paljon koiran kanssa metsässä. Yritän myös muistaa, että on ihan sallittavaa pitää välillä vapaapäiviä, pitää paussia ja miettiä, mihin suuntaan haluaa työssään mennä.”

Henkilökohtainen työ.
Kuvitus saksalaiselle Slanted-designlehdelle.

Share Buttons

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone

Lisää artikkeleita

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone