Sanattomat kuvat

Hiljaiset kirjat ovat kasvava ilmiö maailmalla, mutta eivät vielä Suomessa.

Teksti: Leena Virtanen
Kirjoitusaika: 6.9.2017

Kun kuvakirjasta jättää sanat pois, alkaa tapahtua kummia. Suorastaan ihmeitä, sanoo bolognalainen lastenkirjatutkija Marcella Terrusi, jonka tuore tutkimus käsittelee sanattomia lasten kuvakirjoja. Niitä kutsutaan usein myös nimellä silent books, hiljaiset kirjat, ja Terrusin tutkimuksen otsikko on suomeksi Hiljaiset ihmeet.

Terrusin mielestä sanattomat kirjat mullistavat lukutilanteen, kun lapsi voi luoda tarinan joko omin päin tai yhdessä aikuisen kanssa. Lapsi ei ole enää riippuvainen aikuisesta, vaan hän luo suoran suhteen kuvaan.

Terrusi esitteli tutkimustaan Bolognan lastenkirjamessuilla huhtikuun alussa.

Sanattomat lastenkirjat kasvattavat suosiotaan kansainvälisessä tarjonnassa, ja niitä on nostettu esiin muun muassa juuri Bolognan messujen näyttelyissä ja kilpailussa.

Tänä vuonna kilpailun voitti Arianna Papinin viehko (R)evolution, jossa oudot oliot kohtaavat ja näyttävät kommunikoivankin. Sanattoman kuvakerronnan keinoja voivat olla muun muassa metamorfoosit, yllätykset, pienten ja isojen tai näkyvien ja näkymättömien asioiden suhteet.

Sanattomat kuvakirjat eivät kuitenkaan ole uusi ilmiö. Historiasta niitä löytyy jo ainakin 1800-luvun lopulta.

Uusimman buumin keskeinen käynnistäjä oli australialaisen Shaun Tanin The Arrival (2006), joka kertoo mustavalkoisin kuvin maahanmuuttajien tarinoita. Kirja on tehty lapsille, mutta se tekee yhtä lailla vaikutuksen aikuisiin. Kuvaavaa myös, että teos palkittiin Angoulêmessa vuoden parhaana sarjakuvakirjana. Shaun Tanin kirjan teema liittyy sanattomuuteen.

Emmi Jormalainen: Atlas Part 1: Islands

”Sanattomien kirjojen merkitys kasvaa, kun yhteiskunnat muuttuvat monikulttuurisiksi. Maahanmuuttajalapset jäävät usein ulkopuolisiksi, kun eivät osaa kunnolla kieltä, mutta kun heille esitellään sanattomia kirjoja, he pystyvät näyttämään koko kompetenssinsa”, Marcella Terrusi sanoo.

Kansainvälinen IBBY-lastenkirjajärjestö käynnisti 2012 projektin, jossa kerättiin sanattomia kirjoja Lampedusan pakolaislapsille. Projekti on sittemmin jatkunut eri muodoissa.

Mukaan valittiin vuonna 2015 Emmi Jormalaisen omakustanne Puu. Suomessa Jormalainen on vasta niitä harvoja, jotka ovat kokeilleet sanatonta kuvakirjailmaisua. Uusimmassa Virittäjä-lehdessä hän kertoo liukuneensa sanattomuuteen melkein vahingossa.

Myös Jormalaisen uusin omakustanne Atlas, part 1: Islands on sanaton, mutta toisin kuin Puu se on selkeämmin vain aikuisille suunnattu kuvateos Jormalaisen omilta matkoilta.

Share Buttons

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone

Lisää artikkeleita

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone