Itsensätyöllistäjät tyhjän päällä

Kuvittajien toiminnanjohtaja Heli Halme toteutti syksyllä 2018 kyselyn järjestön jäsenille. Vaikka kuvittajien taloudellinen turvattomuus on tullut Halmeelle jo tutuksi, tulokset järkyttivät.

“Erityisen paljon kiinnitin huomiota kahteen asiaan. Ensimmäinen koski kysymystä, ovatko kuvittajat joutuneet tinkimään jostain ammattinsa takia. 12 prosenttia vastaajista kertoi luopuneensa perheen perustamisesta”, Halme kertoo.

“Poliitikot kannustavat synnytystalkoisiin, mutta sitten on tällainen ihmisryhmä, joka ei uskalla hankkia lapsia taloustilanteensa vuoksi. Onhan siinä ristiriita.”

Kuvittajilla ei ole työnantajaa, joka maksaisi heidän äitiyslomansa ja vanhempainvapaansa. Itsensätyöllistäjien vanhempainpäivärahat määrittyvät heidän maksamansa yrittäjien eläkevakuutuksen mukaan – ja suuri osa kuvittajista on alivakuutettuja.

Josta päästäänkin toiseen toiminnanjohtajaa huolestuttaneeseen tulokseen.

Yli puolet kyselyyn vastanneista kuvittajista työskentelee virallisesti yrittäjinä, mutta vain 19 prosenttia maksaa yrittäjien eläkevakuutusta tulojensa mukaisesti. Vastaajien suurimman ryhmän, 22 prosenttia, muodosti joukko, joka ei maksa lainkaan eläkevakuutuksia.

“Mitä tapahtuu, kun nämä kuvittajat tulevat vanhoiksi? Tässä on aikamoinen eläkepommi luvassa”, Halme kauhistelee.

Jotkut kyselyyn vastanneista kuvittajista olivat jo eläkeikäisiä. He kertoivat, että eivät tule toimeen pelkällä eläkkeellään ja tekevät ohessa toimeksiantoja.

“Olen yli 60-vuotias ja huolissani siitä, miten kauan jaksan tehdä töitä”, kertoi yksi vastaajista.

Moni nuori ihminen ei oikein jaksaisi ajatella eläkeasioita, jotka tuntuvat kovin kaukaisilta. Suurin osa vastaajista oli alle 40-vuotiaita.

Yrittäjänä maksettu eläkevakuutus, eli YEL-vakuutus, vaikuttaa kuitenkin eläkkeen suuruuden lisäksi myös moneen muuhun etuuteen, kuten edellä mainittuihin vanhempainpäivärahoihin sekä työttömyysturvaan ja sairaspäivärahoihin.

Suomen eläkejärjestelmää tutkivan ja valvovan Eläketurvakeskuksen kehityspäällikkö Markus Palomurto kertoo, että alivakuuttaminen on ikävän yleistä itsensätyöllistäjien keskuudessa. Hän ei ylläty kuullessaan, että 22 prosenttia kuvittajista ei maksa eläkevakuutuksia lainkaan.

“Lain mukaan YEL-vakuutus pitää ottaa, jos vuotuisen työpanoksen arvo on yli 7 800 euroa. Tuloraja on tulkinnanvarainen – lain mukaan vakuutuksen alaista on vain työpanos, ei esimerkiksi kuvien julkaisuoikeuksien myynti. Yrittäjä voi siis ainakin jossain määrin itse arvioida, mikä osa hänen tuloistaan muodostuu työpanoksesta ja milloin on ylittänyt rajan, jonka jälkeen vakuutus on otettava”, Palomurto kertoo.

Työpanoksen suuruuden tulkinnanvaraisuus mahdollistaa myös YEL-vakuutuksen määrittämisen pienemmäksi, kuin se totuudessa olisi. Vakuutusmaksu on 24 prosenttia työtuloista, mutta työtulojen osuuden yrityksen kokonaistuloista voi arvioida itse. 18 prosenttia kuvittajista kertookin maksavansa vakuutusta vain minimin mukaan.

Joidenkin työtulot ovat niin pienet, että he jättäytyvät suosiolla takuueläkkeen, niin kutsutun kansaneläkkeen, varaan. Sen suuruus on tällä hetkellä 784 € kuukaudessa.

Jotkut kuvittajat ovat taas sitä mieltä, että YEL-vakuutus on kallis ja tuottamaton. He kertovat sijoittavansa mieluummin muihin kohteisiin.

“Käsitys YEL-vakuutuksesta tuottamattomana minun täytyy kyllä tyrmätä”, toteaa Eläketurvakeskuksen Palomurto.

Hän toteaa, että joku voi kokea yrittäjien 24 prosentin eläkemaksut kalliina, jos vertaa palkansaajien palkkakuitissa näkyvään prosenttiin. Palkansaajalle ei kuitenkaan näy työnantajan osuus eläkemaksuista. Yhteensä työntekijän eläkemaksuihin kuluu sama 24 prosenttia kuin yrittäjilläkin.

“Eläke myös kertyy yrittäjillä samalla tavalla kuin palkansaajillakin. Siinä ei ole mitään eroa”, selventää Palomurto.

”Mutta eivät eläkkeet tietenkään kerry isoiksi, jos maksut pidetään minimissä.”

YEL-maksujen sijaan hankittaviin vakuutuksiin ja sijoituksiin Palomurto ei suhtaudu erityisen kannustavasti.

“Vapailla markkinoilla ei ole tarjolla yhtä hyvää tuotetta, kuin kansallinen eläketurva. Siinä ei ole sijoittajalle omaa riskiä, vaan kurssien kehittyminen on vakuutusyhtiöiden vastuulla”, Palomurto toteaa.

Omilla säästöillä on myös vaikeampi varautua erilaisiin tilanteisiin: kuinka kauan eläkkeellä ollaan, entä miten tullaan toimeen, jos elämässä tapahtuu jotain yllättävää? Paljonko rahaa vanhuuden tai pahan päivän varalle tarvitaan?

Jos YEL-maksu on ollut riittävällä tasolla, on yrittäjä turvattu paitsi vanhuuden myös esimerkiksi työkyvyttömyyden kohdatessa, eikä tukikuukausilla ole ylärajaa.

“Joku elää pitempää, joku sairastuu jo nuorena, mutta kun riskit kannetaan yhteisesti, niistä pystytään myös huolehtimaan. Yksityisissä sijoituksissa ei sen sijaan ole joustovaraa.”

“Mutta toki jos ylimääräisiä varoja on, oma säästäminen ja sijoittaminen kannattaa YEL-vakuutuksen lisäksi”, Palomurto toteaa.

Moni kuvittaja on esimerkiksi panostanut oman asunnon hankintaan. Yli puolet vastaajista asui omistusasunnossa. Oma asunto onkin hyvä turva myös vanhuuden varalle.

“Olen tottunut elämään vähällä, mutta minua ottaa jatkuvasti päähän, kun en pysty tekemään sellaisia asioita, jotka normipalkollisille ovat itsestäänselvyyksiä”, kertoo yksi vastaajista.

“Elintasoni on kohtuuttoman matala. Elän matalapalkkaisen puolisoni siivellä”, kertoo toinen.

Kouluttautuminen ei ole taannut vastaajille taloudellista tasapainoa. 86 prosenttia kyselyyn vastanneista kuvittajista oli korkeakoulutettuja. Lähes kolmasosa oli taiteen maistereita Aalto-yliopistosta.

Moni on koulutukseltaan graafinen suunnittelija ja hankkii elantoaan myös tältä saralta.

“Suurin osa leivästä tulee graafisesta suunnittelusta, mutta aikaa menee suhteessa enemmän kuvitushommiin” kertoo yksi vastaajista.

Graafisen suunnittelun lisäksi kuvittajat tekevät myös muita sivutöitä. Vastaajat kertovat olevansa paitsi kuvittajia, myös muun muassa muotoilijoita, taidekasvattajia, kirjailijoita, animaattoreita ja peligraafikkoja.

Työn pirstaloituminen vaihtuviksi projekteiksi ja itsensätyöllistäjien määrän kasvu ovat kasvavia yhteiskunnallisia ilmiöitä, eikä sosiaaliturvajärjestelmä ole pysynyt työelämän muutosten perässä.

Mitä mieltä poliitikot mahtavat olla kuvittajien taloudellisesta turvattomuudesta?

Kysyimme viideltä suurimmalta puolueelta (Ylen joulukuun 2018 mielipidemittauksen mukaisesti) kantaa itsensätyöllistäjien sosiaaliturvaan. Miten SDP, Kokoomus, Keskusta, Vihreät ja Vasemmistoliitto kehittäisivät yhteiskuntamme turvaverkkoja?

Keskusta, SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto nostavat Kuvittaja-lehdelle antamissaan vastauksissa esiin ajatuksen työ- ja yrittäjätulon yhdistävästä yhdistelmävakuutuksesta.

“Vihreät kannattaa yhdistelmäturvan käyttöönottoa, jotta ihminen voi toimia joustavasti vuoroin palkansaajana, vuoroin yrittäjänä, ja sosiaaliturva olisi taattu työnteon muodosta riippumatta”, Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto kertoo.

“Yhdistelmävakuutus tulisi toteuttaa siten, että palkkatyö ja yritystoiminta voidaan yhdistää työttömyysturvassa kohtuullisella vakuutusmaksulla”, Vasemmistoliiton puoluesihteeri Joonas Leppänen kertoo.

Myös Keskustan ratkaisu itsensä työllistäjien alivakuuttamiseen olisi työ- ja yrittäjätulon yhdistelmävakuutus.

“Yrittäjyydestä on kerryttävä riittävästi eläkettä ja sosiaaliturvaa. Yhdistelmävakuutusmaksujen on joustettava yrittäjän tulojen vaihtelun mukaan, jotta pääsemme eroon alivakuuttamisesta”, Keskustan varapuheenjohtaja Katri Kulmuni toteaa.

Kokoomus ja SDP nostavat esiin vastauksissaan tavoitteensa yleistuesta. Se helpottaisi heidän mukaansa myös itsensä työllistäjien asemaa.

SDP tavoittelee yleistuella yksinkertaisempaa järjestelmää, jossa itsensätyöllistäjät asettuisivat saman sosiaaliturvan piiriin palkansaajien kanssa.

SDP:n mallissa yleisturvaan oikeuttaisi työttömyys, opiskelu, työkyvyttömyys, ja vanhemmuus. Myös yrittäjillä.

“Yleisturvan piirissä ovat niin työttömät, opiskelijat ja yrittäjät kuin epäsäännöllistä tuloa saavat apurahansaajat ja taiteilijatkin. Kaikille taataan yhdenvertainen oikeus sosiaaliturvaan”, SDP linjaa.

SDP:n puoluehallitukseen kuuluva Matias Mäkynen kertoo Kuvitttaja-lehdelle, että puolue haluaisi keskittyä aktiivimallien sijaan ihmisten henkilökohtaisiin tarpeisiin. Millainen tuki on kenellekin hyödyllistä?

”TE-palveluissa on paljon kehitettävää”,  Mäkynen toteaa.

Kokoomuksen talouspoliittinen sihteeri Sakari Rokkanen kertoo Kokoomukselle olevan tärkeää, että sosiaaliturvauudistus vähentää kannustinloukkuja kannustaen aina työn tekemiseen ja yrittäjyyteen.

”Jokaisen on ensisijaisesti tultava toimeen omalla työllään, mutta tarvittaessa sosiaaliturvalla voidaan täydentää pieniä tuloja. Yleistuki on siis joustava mutta vastikkeellinen. Täyden tuen saamiseksi vaaditaan aktiivisuutta”, Rokkanen kertoo.

“Kokoomukselle on tärkeää, että itsensä työllistäjät ja freelancerit ovat myös yleistuen piirissä, sillä monien itsensätyöllistäjien tilanne muistuttaa palkansaajan tilannetta, vaikka heidät lasketaan yrittäjiksi. Toisaalta itsensätyöllistäjillä on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa esimerkiksi työaikaansa”, Rokkanen toteaa.

Kuvittajien kyselyssä neljäsosa vastaajista kertoi tekevänsä usein töitä yli 40 tuntia viikossa ansaitakseen riittävästi. Itsensätyöllistäjien joustavat työajat eivät näin ollen vaikuta olevan pelkästään positiivinen asia.

Vihreät ja Vasemmistoliitto kannattavat molemmat perustuloa, joka maksettaisiin kaikille täysi-ikäisille kansalaisille ilman vastineita.

“Siirtymät eri elämäntilanteiden ja erilaisten työn tekemisen muotojen välillä ovat nykyisin hankalia ja niitä pitää lainsäädännöllä sujuvoittaa. Vihreiden ajama perustulo helpottaisi merkittävästi myös itsensätyöllistäjien asemaa. Ensi hallituskaudella tulisi toteuttaa kattavampi perustulokokeilu, jossa itsensä työllistäjät olisivat yhtenä kokeiluryhmänä mukana”, Vihreiden Alanko-Kahiluoto linjaa.

Vihreiden ehdotus perustuloksi on 560 euroa, Vasemmiston 800.

Vasemmistoliiton näkemys on, että terve ihminen pyrkii luonnostaan edistämään oman ja yhteisönsä hyvinvointia.

“Se mitä kontrollilla ja pakoilla turhaan yritetään, syntyy mahdollisuuksien yhteiskunnassa ilman patistelua. Perustulo rahoitettaisiin progressiivisella verotuksella, jolloin hyvin ansaitsevat eivät hyötyisi perustulosta suoraan. Hekin kuitenkin hyötyisivät paremman sosiaaliturvan luomasta yhteiskunnallisesta vakaudesta”, Vasemmisto linjaa mallissaan.

Vihreät ja Vasemmistoliitto nostavat esiin myös itsensätyöllistäjien järjestäytymisen edistämisen, jotta heidät otettaisiin paremmin huomioon työpoliittisessa päätöksenteossa.

“Olemme ajaneet järjestöille kanneoikeutta eli sitä, että ne voisivat puolustaa itsensä työllistäjää, jonka asema työmarkkinoilla on usein heikko”, Vihreiden Alanko-Kahiluoto kertoo.

Vihreät kertovat myös kulttuuripoliittisista linjauksistaan, joihin kuuluu taiteilijoiden apurahojen tasokorotus, apurahojen lisääminen sadalla uudella apurahavuodella vuosittain sekä taiteilijaeläkkeiden määrän nosto niin ikään sadalla kappaleella vuosittain.

“Myös tekijänoikeussuojaa tulee vahvistaa ottaen huomioon uudet käyttöalustat. Luovan työn tekijän tulee saada kohtuullinen korvaus teostensa hyödyntämisestä”, Alanko-Kahiluoto toteaa.