Taaperoikäisten elämässä pienet asiat ovat valtavan suuria. Lastenkirjailija, kuvittaja ja graafikko Virpi Penna osaa asettua heidän tasolleen jo senkin takia, että hän on työskennellyt päiväkodeissa.
Uutta Sintti-sarjaa valmistuu putkeen: viime vuonna tuli ulos ensimmäinen Sintti ja litslätspäivä, nyt helmikuussa ilmestyi Sintti siivoaa ja syksyllä putkahtaa vielä Sintti ja pullapuuhat. Kirjojen formaatti sopii pienen omaankin käteen, ja nimet kertovat aiheet.
Litslätspäivässä Sintti on saanut uudet kumpparit. Kun ensimmäistä sadetta pitää vähän odotella, Sintti testaa niitä sisällä vadissa. Saappaat pitävät hyvin vettä, mutta sen jälkeen Sintti testaa vielä ilman saappaita. Vahinkoja sattuu, mutta niistä aina oppii.
Siivoaminenkin on tuttu teema monista lastenkirjoista. Sinttiä on selvästi jo opetettu, miten lelut kerätään lattioilta. Hän konttaa sängyn alle, ja siellä on pimeää ja ahdasta, mutta tumma kuva ei ole yhtään pelottava. Sintti löytää sieltä vanhan tuttinsa ja työntää suuhun, phyi inhottavaa.
Ja taas vahingosta viisastui.
Litslätspäivässä vilahtaa aikuinen, isä, harvakseltaan. Siivoushommissa isä on vähän enemmän mukana, mutta enimmäkseen Sintti toimii omin avuin tai kaverinsa Nekun kanssa. Ehkä tulevissa pullapuuhissa tarvitaan jo enemmän aikuisenkin neuvoja.
Penna on kokenut kuvittaja, ja hän on saanut muun muassa kuvittaa Jukka Itkosen iki-ihania lastenrunoja. Se on suorastaan kunniatehtävä.
Sinteissä on kiinnostavaa, että päähenkilönä seikkailevan taaperon sukupuolta ei määritellä. Lapsilukija saa itse päättää, mitä näkee.
Penna leikittelee kuvissaan perspektiivillä, viiva on elävä, värit lämpimiä ja kirkkaita. Taitto ei ole tyylin kanssa aivan linjassa, vaan siinäkin voisi olla leikkisyyttä ja epäsymmetriaa. Fontti on selkeä mutta myös kovin asiallinen.
Julkaistu Kuvittajassa 2/23.