Tarina vailla loppuratkaisua
En tiedä, mihin tämä tarina johtaa – enkä ihan vielä haluakaan tietää. Usein kirjaa tehdessä kuvittaja Kati Närhiä kutkuttaa ajatus siitä, ettei hänellä ole välttämättä tarkkaa tietoa tarinansa loppuratkaisusta. Keskellä kuvitus- ja kirjoitusprosessia kaikki mahdollisuudet ovat käytettävissä ja mielenkiinto pysyy yllä, kun tarina on täysin tuore sen luojallekin.
”Omissa projekteissani teen idean jälkeen vain nopean käsikirjoitusrungon, mutta sen jälkeen tarina voi elää vielä moneen suuntaan. Voin tunnustella, millaisia hahmo ja maailma ovat, ja mihin ne kehittyvät. En ole myöskään halunnut tehdä lopullisia päätöksiä ennen kuin olen niistä varma”, Kati kertoo.
Varsinkin Närhin ensimmäinen kirjasarja, 2010-luvun alkupuolella ilmestynyt Agnes-sarjakuvatrilogia (Wsoy), syntyi pitkälti tällä metodilla. Kati piirsi sarjakuvaa tietäen vain muutaman askeleen eteenpäin. Tarina kehittyi mielessä samaan aikaan kuin kuvat ilmestyivät paperille.
Salaperäinen, hivenen goottilainen, linja jatkui juuri ennen korona-aikaa syntyneessä aikuisyleisölle suunnatussa kuvakirjassa Ei mikään (2020), jonka pikkukaupunkiin sijoittuva tarina sisältää puolestaan monta erilaista loppuratkaisua.
Teen idean jälkeen vain nopean käsikirjoitusrungon, mutta sen jälkeen tarina voi elää vielä moneen suuntaan.
Aivan viime aikoina Närhi on opetellut yhä käsikirjoitetumpaa ja järjestelmällisempää tapaa luoda tarinaa kahdestakin syystä. Vaikka Närhi pitää siitä, että mahdollisuudet ovat avoinna tarinalle, hän huomasi, että valintojen määrä alkoi myös ahdistaa.
Samalla, kun kaikki on mahdollista, on vaikea pysyä tietyllä polulla ja olla muuttamatta suunnitelmia. Varsinkin sarjakuvaprojektit herkästi laajenivat aiottua suuremmiksi. Kuvakirjojen kompaktimpi mittakaava on tuonut itsessään mukanaan hallinnan tunnetta, jota aiempaa tarkempi käsikirjoitus on myös lisännyt.
”Minulla on taipumus rönsyillä ihan liikaa. Systemaattinen toimintatapa on tuonut rauhaa omaan tekemiseen.”
Toisena vaikuttimena ovat olleet kirjakustantamoiden toiveet. Etenkin ulkomaiset kustantamot haluavat nähdä valmiin käsikirjoituksen ennen kuin projektia viedään eteenpäin. Viimeisin kirjaprojekti, yhteistyö Little Tiger -kustantamon kanssa, on juuri tässä vaiheessa: Käsikirjoitus on valmis ja nyt koostetaan moodboardeja sekä laaditaan luonnoksia. Vasta sitten alkaa varsinainen kuvitustyö.
”Nämä toiveet ovat sangen ymmärrettäviä. Etenkin silloin, kun teen kirjaa jollekin kustantamolle ensimmäisen kerran”, Närhi sanoo.
Tähän mennessä Kati Närhin jokainen kirjaprojekti on poikennut edellisestä, ja tekijänä hän liikkuu soljuvasti erilaisten kuvakerronnan tapojen välillä. Kuvakirjojen tekemisessä yhtenä määrittävänä tekijänä on ollut ehdottomasti kokeilunhalu. Närhiä kiehtoo kokeilla erilaisia tapoja tehdä kuvallista tarinaa eri kohderyhmille sekä tutkia sitä, mikä toimii ja mihin suuntaan kuvakirjaa voi viedä.
Esimerkiksi ystävän ikävöinnistä kertovassa Kadoksissa-kirjassa (Capuchina Kustannus 2022) tarinankerronta on täysin kuvitusten varassa – tekstejä ei ole. Tänä vuonna Suomen kauneimpien kirjojen joukkoon valitussa Muukalaisessa (Etana Editions 2024) puolestaan tärkeässä osassa ovat värit.
Närhi halusi tehdä kirjan, jossa käyttäisi samanlaista tekniikkaa kuin serigrafiassa, eli jokainen väri on oma kerroksensa. Värit ovat myös tärkeässä roolissa tarinassa: Kirkkaus ja värikkyys tulevat voimakkaasti kohti ja hieman pelottavat mieluummin vaatimattomista asioista pitävää ja hämärässä paremmin viihtyvää hiirihahmoa.
”Teen erilaisia kuvitettuja kirjoja – toki hieman erilaisille kohderyhmille. Ideaalia olisi, että sama kirja voisi olla relevantti eri kohderyhmille. Minulla ei ole myöskään olemassa valmista kaavaa, jolla tekisin kirjoja. Joka kerta pitää hieman etsiä sitä, miten idean toteuttaa tällä kertaa”, Närhi toteaa ja jatkaa:
”Etsin aina sellaista, joka voisi ilahduttaa itseäni ja tuntua uudelta. Ei myöskään haittaisi, jos samalla oppisin uutta ja kehittyisin työssäni.”
Ilahtuminen ja innostuminen ovat Katille tärkeitä motivaattoreita kirjojen tekemisessä. Tällä hetkellä Närhi on kiinnostunut erityisesti aikuisten kuvakirjoista ja taidekirjoista. Ylipäätään hän lukee paljon kaikenlaisia kirjoja ja inspiroituu erilaisista tarinankerronnan tavoista.
”Mitä enemmän luen kuvakirjoja ja tutustun eri maiden kuvakirjojen tekijöihin tuntuu, että on järjettömän paljon eri mahdollisuuksia tehdä jotain hienoa.”
Tummanpuhuvissa kirjoissa usein yksinäisyys ja toiseus toistuvat. Kuvituksissa on nostalgiaa ja jännitteisiäkin hetkiä. Huumoria on myös mukana, usein mustaa. Vaikka monissa kuvituksissa on melankolinen pohjavire, Närhi pyrkii siihen, ettei se ole kirjojen kohdalla ainut tunnemaailma, jossa ollaan.
”Maailma on aika lohduton paikka, joten minulle on tärkeää, että kirjoissani on aina toivon pilkahdus. Ja alakuloisen hetken jälkeen nauru tuntuu entistä ihanammalta.”
Maailma on aika lohduton paikka, joten minulle on tärkeää, että kirjoissani on aina toivon pilkahdus.
Kuvallisten tarinoiden pariin Närhi löysi jo lapsena. Närhi kuvailee olleensa Taija-serkkunsa kanssa oman elämänsä Kylli-tätejä, jotka piirsivät yhdessä ja loivat tarinoita. Hyvin pian löytyivät sarjakuvat. Estetiikan, yleisen kirjallisuustieteen ja graafisen suunnittelun opintojen jälkeen Närhi työskenteli lähes kymmenen vuotta Stockmannin AD:na, kunnes hän uskalsi jättäytyä kuvittajaksi.
Suurin kannustin ja moottori oli Agnes-trilogian ensimmäiselle osalle Saniaislehdolle saatu kustannussopimus ja apuraha.
”Varasuunnitelma oli silloin, että voi mennä aina töihin videovuokraamoon. Onneksi töitä oli riittävästi, sillä sittemmin videovuokraamotkin katosivat.”
Kuvakirjojen lisäksi Närhi on tehnyt kuvittajana erilaisia asiakastöitä, kuten vuoden 2024 Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaalin julisteen.
Tämänhetkinen ideaalitilanne olisi Katin mielestä se, jos hän voisi vain tehdä erilaisia kuvitettuja kirjoja työkseen. Kotimaan markkinat ovat pienet, joten taloudellisesti hänestä ei tunnu kannattavalta julkaista kirjoja ainoastaan Suomessa.
Niinpä Närhi on tietoisesti pyrkinyt laajentamaan tekemistään kansainväliselle kentälle osallistumalla alan tapahtumiin, kilpailuihin ja tutustumalla ulkomaisiin kustantajiin. Närhi on myös useamman agentuurin listoilla.
”On hyvä kokeilla erilaisia teitä ja tavata ihmisiä kasvokkain”
Kansainvälisillä kirjamarkkinoilla eteneminen on kuitenkin melko hidas prosessi. Närhi on huomannut, että vaikka kiinnostusta ja kyselyitä olisi, siitä on vielä matkaa varsinaisiin kustannussopimuksiin.
”Innostunutta palautetta on toki kiva kuulla, mutta se ei välttämättä merkitse sen enempää.”
Esimerkiksi Kadoksissa-kirja palkittiin Rudolf Koivu -palkinnolla, kun Grafia viimeksi jakoi palkintoa syksyllä 2023 sekä sai useita muita tunnustuksia. Silti kirjalle on ollut vaikea saada ulkomaista kustantajaa. Syynä on ollut kirjan tekstittömyys. Läheskään kaikki kustantamot eivät julkaise hiljaisia kirjoja.
”Ne eivät kuulemma myy, koska vanhemmat karttavat niitä – heitä kiusaa ajatus, että joutuisivat keksimään tarinan.”
Närhille on välillä ehdotettu, että hän kirjoittaisin näihin kirjoihin edes vähän tekstiä.
”Mutta silloin kirjasta tulisi toinen. Olisi aivan turhaa kuvailla sanoin sitä, mikä kuvassa näkyy, joten olisi kehitettävä tekstit, jotka vievät tarinaa jonnekin muualle.”
Närhin mielestä sanatonta kirjaa ei tarvitse suorittaa, eikä siitä tarvitse ”etsiä oikeaa tarinaa”, vaan sen voi lukea niin kuin haluaa – kuten minkä tahansa kirjan.
Tärkein ja innostavin väylä Närhille kuvakirjaprojektiensa edistämisessä ovat olleet vuosittaiset käynnit Bolognan lastenkirjamessuilla ja sitä kautta tutustuminen eri kustannustoimittajiin. Esimerkiksi Kadoksissa ja Muukalainen kirjojensa ideoita hän on päässyt kirjojen tekovaiheessa esittelemään messuilla dPictuksen järjestämässä Unpublished picturebook showcasessa, johon hän viime keväänä osallistui kolmatta kertaa.
Showcasea varten kuvittajat – niin kokeneet kuin vasta-alkajat – voivat lähettää keskeneräisiä kirjaprojektejaan, joista raati valitsee parhaimmiston esille Bolognaan. Bolognassa valituilla kuvittajilla on mahdollisuus päästä keskustelemaan eri kustantajien kanssa nopeissa speed dating -tyylisissä tapaamisissa.
Joka vuosi showcasen projekteista syntyy kustannussopimuksia. Närhiäkin on onnistanut. Kilpailutyöt toivat kahden kuvakirjan sopimuksen juurikin englantilaisen Little Tiger -kustantamon kanssa, Muukalainen päätyi Etana Editionsille ja yhdestä kirjaprojektista käydään parhaillaan keskusteluja. Närhille antoisaa ovat olleet myös tapahtuman kautta syntyneet kontaktit ja uusien ideoiden testauttaminen.
”Showcase on ollut todella hyvä kokemus. Kustantajatapaamisissa saa kirjaprojekteista suoraa palautetta – joskus myös todella hyviä kehitysideoita. Olen luonteeltani vähän varautunut, mutta näissä tapaamisissa se ei ole haitannut; saanhan kertoilla intohimoprojekteistani ihmisille, joita ne kiinnostavat!”
”On ollut hienoa tavata myös muita showcasen kuvittajia. Tänä vuonna dPictus järjesti Bolognassa myös näyttelyn, jossa sain olla mukana. Hanketta luotsaavat Sam McCullen ja Kitty Crowther ovat hoitaneet kaiken loistavasti.”
Närhi nauttii ideoinnista ja tarina-aihioita on jo odottamassa seuraaviakin projekteja varten.
Ideoista on jopa ylituotantoa. Niitä syntyy, kun hän käy Sylvi-koiran kanssa kävelyillä, istuu joutilaana bussissa tai junassa.
”Eivät kaikki ideani toki ole jatkokehittelykelpoisia, mutta kirjaan kaiken ylös. Voihan olla, että joskus vuosia myöhemmin löydän muistiinpanon, joka herättää mielessäni jotakin uutta ja kiinnostavaa”, Närhi pohtii.
Vaikka yksityiskohdat eivät ole vielä selvillä, Närhiä innostavien tarinoiden maailma on selvä. Tarinat syntyvät muusta kuin arkirealismista: Mitä oudompaa tai fantastisempaa, sen parempi.
”Pidän kummitusjutuista, surrealismista, hölynpölystä, hienoista pilvistä, naamiosankareista, salaovista ja rinnakkaistodellisuuksista. Tuleeko näistä joskus joku tarina? Sitä en tiedä.”
”Viihdyn oman pääni sisällä oikein hyvin, vaikka avomieheni mielestä olisi suotavaa, jos toisinaan keskittyisin vähän käytännöllisempiinkin asioihin.”
_____________________
Julkaistu Kuvittaja-lehdessä 2/25.
