Samettimekon suojassa

Sanna Pelliccioni on tuonut kirjoissaan jo pitkään näkyväksi Suomen etnisiä vähemmistöjä ja heidän tarinoitaan. Onni-poika saa uuden ystävän -kirjassa (Minerva Kustannus 2012) Onnin  naapuriin muuttaa iranilaisperhe, sanattomassa Meidän piti lähteä -teoksessa (S&S 2018) kerrotaan pakolaisperheen tarina ja Kerro minulle, Antonio (S&S 2023) perustuu Suomeen paenneen chileläisen toisinajattelijan elämään. Eppu Nuotion kirjoittama ja Pelliccionin kuvittama Anteeksi (S&S 2025) nostaa esiin saamelaisten kokemat vääryydet. 

Romanitaustaisen Ramona Schwartzin kanssa yhteistyössä tehty Mirandan mekko sopii tähän jatkumoon hyvin. Kuinka usein olemme nähneet romaneja kuvakirjoissa? Pelliccioni on kirjoittanut ja kuvittanut kirjan, joka perustuu Schwartzin kertomuksiin omasta kulttuuristaan ja kokemuksistaan. Kirjalle on myönnetty Suomen tietokirjailijoiden apuraha ja teoksen viimeisellä sivulla on pieni koonti Suomen romaniväestöstä. 

Mirandan mekossa seurataan pienen Melissa-tytön päivää ihanan Miranda-tädin luona. Pehmeänutuisissa kuvissa helähtelevät ja kilahtelevat Mirandan korut, hiuspinnit, kahviastiasto ja nauru. Selkeään kieleen tuovat murresanat oman mausteensa: kirjassa kipsitään, kisutaan ja syödään pullaleetaa.

Romanien kokeman syrjinnän teemaa teoksessa sivutaan paheksuvana katseena kassajonossa, mutta lopulta tilanne kuitenkin kääntyy kehujen ja hymyjen ketjuksi. Hyvä synnyttää hyvää, on tämänkin Pelliccionin teoksen kantava teema. 

Teoksen tekniikka – vetinen akvarelli, puuvärit ja pastelliliidut – luovat hieman satumaisen tunnelman maalauksellisiin kuviin. Tekniikka sopii hyvin lapsen kokemusmaailman kuvittamiseen, mutta kuvista tunnistaa myös viitteellisesti asioita, jotka auttavat ainakin aikuislukijaa täydentämään mielikuvia romanikulttuurista.  

Maalauksellisuus tuo myös tarpeellista keveyttä ja pehmeyttä kuviin, joissa musta samettimekko ja pitkät mustat hiukset ovat merkittävässä roolissa. Erityisesti Melissan hahmon kohdalla pohdin kuitenkin, kuinka paljon hänen pelkistetty, utuinen olemuksensa vetoaa lapsilukijaan? Pelliccioni tuntuu välttelevän selkeiden piirteiden kuvittamista, mutta mielestäni hahmo kaipaa jonkinlaista terävöittämistä. Mirandan ja Melissan hellä suhde kyllä välittyy.  

Mirandan mekko on lempeä kuvaus lapsen ja aikuisen suhteesta ja samalla katsaus valtavirrassa, erityisesti lastenkirjallisuudessa vähän esillä olevaan romanikulttuuriin. Samalla se on taiteellisesti kunnianhimoista kuvakirjallisuutta ja siksi erityisen tervetullutta.

Sanna Pelliccioni & Ramona Schwartz:

Mirandan mekko

(S&S 2026)