Aakkosia kaikille aisteille

Aapinen on yksi vanhimmista lastenkirjallisuuden lajeista eikä ihme – ovathan aapiset tärkeä porras lukutaitoon. Erilaisia kirjainvänkyröitä ja niiden yhdistymistä seuraa lukemisen korkein päämäärä: merkitys.

Aapisissa pyritään tekemään kirjaimista hauskoja ja kiinnostavia esimerkkilausein, runoin ja kuvin. Aapisperinne kukoistaa myös varsinaisten pedagogisten aapisten ulkopuolella, ja kirjaimet ovatkin olleet tärkeä osa lasten kaunokirjallisuutta 2000-luvulla. Aakkosia on käsitelty Tatun ja Patun sekä Herra Hakkaraisen voimin sekä esimerkiksi teoksissa Aapine (2013), Aakkostoukka (2015) ja Bokstavsvärldar (2021). Harri Hertellin ja Laura Merzin runoteos Absurdit aakkoset osoittaa, ettei laji ole suinkaan tyhjiin ammennettu. Aakkosista löytyy yhä kielen iloa ja soinnuttelun nautintoja.

Absurdit aakkoset on moniaistinen elämys. Teosta ei tee mieli nimittää kirjaksi, sillä osa teoksen sisällöstä sijaitsee kansien ulkopuolella. Kirjasta nimittäin löytyy QR-koodi, jolla runot kuulee lausuttuina ja säestettyinä. Hertell on tunnettu lavarunoilija, ja tekstit heräävätkin parhaiten eloon kuunneltuina. Hertellin runoissa ”R riemastuu rohkeista riimeistä”, ”Z on zen-mestari” ja ”Å on ruotsinkielisten oma / kirjain perin tärkeä ja soma”.

Laura Merzin värikäs paperileikekuvitus toistaa riemukkaasti kulloinkin käsiteltävänä olevan kirjaimen muotoja. Teksteissä usein personoituvat kirjaimet saavat inhimillisen hahmon myös kuvissa. Liukasteleva L on kuvattu selälleen kellahtaneena, ja galleriassa kummasteleva G käyskentelee värikkäiden taulujen keskellä silmät pyöreinä.

Kuvissa humoristisesti kuvatut kirjainhahmot auttavat lapsilukijaa painamaan mielensä kunkin kirjaimen ainutkertaisen muodon. Teoksen ensisijainen tarkoitus ei kuitenkaan liene opettaa, vaan viedä mukanaan nautinnollisiin kieliseikkailuihin. Kehua täytyy myös teoksen graafista suunnittelua. Taitto osallistuu omalta osaltaan tekstin, kuvan ja äänen absurdiin rytmiin.

Julkaistu Kuvittajassa 1/23.