Ulla Saar hörppii cappuccinoaan Tallinnan Telliskivessä. Vanhankaupungin vieressä sijaitseva entinen teollisuusalue on nykyään tunnettu trendikkäistä ravintoloistaan.

Ulla käy täällä usein lounaalla, olipa työpäivän ohjelmassa sitten kuvittamista työhuoneella tai suunnittelua arkkitehtitoimistossa. Hän on nimittäin sekä kuvittaja että arkkitehti.

Arkkitehdiksi Ulla opiskeli Tallinnan Teknillisessä korkeakoulussa. Sen lisäksi hän on opiskellut pakkaussuunnittelua Helsingin Taideteollisessa korkeakoulussa.

”Olen ollut samassa arkkitehtitoimistossa töissä nyt jo 24 vuotta”, Ulla kertoo.

Tällainen vuosimäärä samassa työpaikassa on nykyaikana hiukan hämmentävä 42-vuotiaalle ihmiselle.

”Pääsin jo opiskeluaikana harjoitteluun hyvään firmaan ja olen jäänyt sille tielle. Nykyään kuitenkin työskentelen arkkitehtina vain puolipäiväisesti. Päädyin ratkaisuun viisi vuotta sitten, kun kuvitusura vei yhä enemmän ja enemmän aikaa”, Ulla selittää.

Arkkitehtitoimisto, jossa Ulla on töissä, ei tee juurikaan yksityisasuntoja vaan on keskittynyt julkisiin tiloihin. Ulla tekee eniten sisätilojen suunnittelua.

”Tyylini on arkkitehtina aika funktionaalinen ja minimalistinen. Pidän nokkelista, käytännöllisistä ratkaisuista. Pidän myös hyvin tärkeänä, että rakennus istuu hyvin ympäristöönsä. Eli toisin sanoen makuni ja tyylini on arkkitehtina hyvin erilainen kuin kuvittajana”, Ulla naurahtaa.

Ullan kuvittaminen sai alkunsa hänen opiskellessaan pakkaussuunnittelua Helsingissä.

”Olin tuolloin paljon yksin ja käytin paljon aikaa piirtämiseen. Kun teimme elävän mallin piirustusta muut sanoivat, että piirrokseni näyttivät lasten tekemiltä – tai tyylini lastenkirjoihin sopivilta”, Ulla muistelee.

Naivistisen tyylinsä alkuperää Ulla ei oikein osaa selittää. Se vain tulee luonnostaan, kuin käsiala.

”Sitä voi yrittää tehdä jotain muuta, mutta palaa kuitenkin lopulta siihen, mikä tuntuu omalta.”

Ensimmäinen kuvakirja Lift syntyi vuonna 2013. Ullan kirjailijaystävä Kätlin Vainola oli nähnyt Ullan piirroksia ja halusi tämän mukaan seuraavaan lastenkirjaansa. Pienille lapsille suunnatussa tarinassa pääosassa on hissi, joka on tyytyväinen saadessaan kuljettaa monenlaisia matkustajia.

Kustantamo oli aluksi epäileväinen Ullan valitsemisesta kuvittajaksi, sillä hänellä ei ollut juuri mitään alan kokemusta. Kustantamon väki vakuuttui kuitenkin nähdessään Ullan suunnitelmat ja näytti vihreää valoa.

Kustantamo ei joutunut katumaan antamaansa mahdollisuutta. Kirja valittiin vuonna 2015 yhdeksi vuoden kauneimmista lastenkirjoista, Viron lastenkirjallisuuskeskus valitsi sen vuoden parhaaksi lastenkirjaksi ja kirja sai kunniamaininnan arvostetussa, saksalaisessa White Raven -kilpailussa.

”Sen jälkeen minun on ollut aika helppoa saada kuvitustöitä”, Ulla toteaa.

Seuraavaksi Ulla kuvitti lasten runokirjan, jonka Tallinnan pääkirjasto jakoi jokaiselle koulunsa aloittavalle lapselle. Tämä on kirjaston jokavuotinen perinne.

Nyt tekeillä on jo kahdestoista kirja. Ensimmäinen julkaistiin vuonna 2013, joten tahti on aika huima.

”Teen kirjan kuukaudessa tai puolessatoista. Nopeus riippuu myös tekstistä. Jos löydän siihen helposti yhteyden, myös kuvat syntyvät helposti.”

Kun Ulla saa tulevan kirjan käsikirjoituksen, hän printtaa sen ja alleviivaa itselle kiinnostavimmat kohdat. Niistä hän ryhtyy muokkaamaan kuvia.
”En halua toistaa tekstiä, vaan tuoda siihen jonkin näkökulman lisää. Pidän pienistä vitseistä ja siitä, että hahmot eivät ole stereotyyppisiä”, Ulla toteaa.

Ensin Ulla tekee tietokoneella raa’an version taitosta, jonka pohjalta tietää, miten kuvat tulevat asettumaan. Sen jälkeen hän luonnostelee käsin kunnes löytää sopivat hahmot.

”Kopioin onnistuneet luonnokset valopöydän avulla ja teen kuvat valmiiksi milloin milläkin tekniikalla, mutta yleensä aina käsin. Enimmäkseen käytän lyijykyniä ja puuvärejä tai maalaan”, Ulla kertoo.

Sitten skannaan kuvat ja yhdistän ne koneella toisiinsa. Joskus hän myös värittää kuvat koneella.

”Olen onnellinen, että kirjailijat ja kustantamot ovat olleet niin luottavaisia minun osaamiseeni. On ollut hyvin harvinaista, että mitään pyydettäisiin muuttamaan”, Ulla kertoo.

Hän on työskennellyt Virossa seitsemälle eri kustantamolle. Kirjoja käännetty englanniksi, venäjäksi, saksaksi, italiaksi, liettuaksi ja latviaksi. Myös suomalaisten kustantamojen kanssa on käyty keskusteluja, mutta mitään varmaa ei vielä ole sovittuna.

”Suomalaisten isojen kustantamojen kenttä tuntuu aika suljetulta, jonne on vaikea päästä sisään”, Ulla toteaa.

”Mutta on hauskaa ja kiinnostavaa, että teillä on Suomessa tämä uusi pienkustantamo Etana Editions, joka tuntuu myllertäneen koko kentän uusiksi”, Ulla toteaa.

Ulla on tehnyt myös kuvituksia perhelehtiin ja suunnitellut useita printtejä virolaiselle Erin-nimiselle brändille, joka tuottaa ekologisia lastenvaatteita. Kuvitusuran pääpaino on kuitenkin ehdottomasti kirjoissa.

Ullan mielestä lastenkirjallisuutta arvostetaan Virossa paljon. Kuvakirjoja julkaistaan paljon ja alalla on paljon hyviä kuvittajia.

Tallinnan vanhassa kaupungissa sijaitseva upea lastenkirjallisuustalo kertoo jo olemassaolollaan, että alaan halutaan panostaa.

”Ehkä vanhemmat ovat alkaneet kiinnittää taas enemmän huomiota siihen, että lapsille luetaan”, Ulla toteaa.

”Kirjoja arvostetaan Virossa muutenkin paljon. Ehkä se liittyy jotenkin menneisyyteemme. Kotimaisen kirjallisuuden lukeminen on ollut tapa pitää kiinni kansallisesta identiteetistä Neuvostoliiton vallan aikana”, Ulla pohtii.

”Koska itsenäisyys ei ole ollut itsestäänselvyys, monelle on varmaan edelleen tärkeää tukea kaikin tavoin tämän pienen kotimaamme kulttuuria, sen paikallisia kirjailijoita ja taiteilijoita. Kotimainen kirja valitaan mieluummin kuin kansainvälisen brändin tuote.”

Ulla toteaa, että paikallisiin tarinoihin on myös helpompi samaistua.

”Toki jos lapset saavat itse valita, he yleensä päätyisivät sellaisiin kirjoihin, joiden hahmoja he ovat nähneet televisiossa ja leluissa. Meidän tehtävämme vanhempina on tehdä heidän puolestaan kehittäviä valintoja.”

Ullalla itsellä on teini-ikäinen poika.

”Hän luki lapsena todella paljon ja on käynyt luovan kirjoittamisen kursseilla lastenkirjallisuustalossa”, Ulla kertoo.

”Vaikka hän ei ole juuri nyt erityisen kiinnostunut kirjallisuudesta, lapsuuden lukuharrastuksen vaikutukset ovat monipuoliset. Sanavaraston lisäksi myös maailmankuva laajenee.”

Vaikka lastenkirjat ovat virolaisille rakkaita, kuvittajia ei Ullan mielestä markkinoida tarpeeksi. Virossa kuvittajilla ei ole omaa organisaatioita, vaan kuvittajia edustaa graafisen suunnittelun järjestö. Virossa ei ole myöskään ammattimaisia kuvitusagentuureja tai kuvitusportfolioita.

”Olisi mukavaa, jos Suomen ja Viron välillä olisi vielä enemmän kuvitusyhteistyötä. Olemme kuitenkin niin lähekkäin”, Ulla toteaa.

Julkaistu Kuvittajassa 4/2017.