Vesa-Matti Juutilainen ja säväys nostalgiaa
Vaivihkainen liike tuo yllättävää eloa kuvitukseen: kynttilän liekki värisee tai vanhan nokialaisen ruudussa vilistää matopelin mato. Kuvittaja Vesa-Matti Juutilainen on viime vuosina innostunut lisäämään digitaalisiin kuvituksiinsa animoituja yksityiskohtia.
”Se lähti ihan henkilökohtaisesta kiinnostuksesta: kokeilin laittaa jonkin asian kuvassa vähän liikkumaan. Nyt olen tehnyt jo vuosia applikaatioihin kuvituksia, joissa on liikkuvia elementtejä”, Juutilainen kertoo.
Hänen mielestään liike voi toimia monenlaisissa digitaalinäytöille tarkoitetuissa kuvissa, niin mobiilisovelluksissa kuin verkkolehdissä. Tehokeinoiksi ei tarvita näyttäviä räjähdyksiä. Joskus vähemmän on enemmän – kuten vaikka vanhoissa hologrammipintaisissa postikorteissa, joissa jokin muuttui, kun kuvaa katsoi eri kulmasta.
”Minun mielestäni ne ovat edelleen aika hienoja.”
Yksittäiseen kuvaan liikkeen saa toteutettua nopeastikin. Pidempi animaatio on eri juttu. Osana Lahden 120-vuotisjuhlavuoden yhteistyötä Vesa-Matti Juutilainen teki kaupungille lähes viisiminuuttisen animaation, jota piirsi kuukausia ruutu ruudulta. Siinä pohjavedet solisevat, juna puksuttaa ja piiput puskevat savua, kun kaupunki selostaa tarinaansa läpi vuosisatojen.
”Tarina oli älyttömän työläs, mutta sitä oli tosi kiva tehdä. Sain aika vapaat kädet, ja siitä tulikin kyllä oman näköinen.”
Juutilaisen kädenjälki on näkynyt Lahden kaupunkikuvassa vuoden 2025 alusta lähtien eri muodoissa: suurkuvina ulkomainospaikoilla, sähköisillä näytöillä, viireinä ja myös juhlavuoden tunnuksessa.
Teossarja sai alkunsa kutsukilpailusta, jolla kaupunki haki kuvittajia juhlailmeensä toteuttamiseen. Tekijöiksi valikoituivat Juutilainen sekä kuvataiteilija ja graafinen suunnittelija Veera Krouglov.
Lahti hoiti kuvion tyylikkäästi, Juutilainen kiittelee. Kaikille osallistujille maksettiin jo ennakkotehtävistä. Pitkäkestoisempi yhteistyö suoraan taiteilijoiden kanssa ei ole brändityössä ylipäätään tavallista.
”Alusta asti on ollut tunne, että siellä luotetaan siihen, mitä teen.”
Espoolaiskuvittaja tunsi Lahden vain pintapuolisesti, joten työn alkaessa hän matkusti tutustumaan paikkoihin, kiertämään maamerkit ja aistimaan tunnelmaa kaikessa rauhassa.
”Se on kiva osuus työssä, että vaikka et ole piirtänyt vielä viivaakaan, pääset ottamaan selvää ja tutustumaan uusiin asioihin. Tykkään muutenkin ihan vain kävellä ympäriinsä ja katsella”, hän kertoo.
Erityisesti Juutilaista inspiroi urheilun läsnäolo, hyppyrimäki ja perinteikkäät Salpausselän kisat. Hän ammensi kuvituksiin vintage-tunnelmaa ajalta, jolloin urheilukaan ei ollut vielä niin totista puuhaa.
Taipumus lempeään nostalgiaan näkyy Juutilaisen otteessa muutenkin.
”Melkein kaikki, mistä pidän, on jossain tuolla menneessä”, hän myöntää. ”Luulen, että töissäni on aina jonkinlainen taaksepäin katsova kulma, vaikka toivon tietysti, ettei se jää pelkäksi pastissiksi.”
Juutilainen on valmistunut graafiseksi suunnittelijaksi. Opinnoista jäi mieltymys selkeisiin linjoihin. Jossakin vaiheessa hän vain huomasi ääriviivan pudonneen piirroksista kokonaan pois. Tärkeämpään osaan nousivat tekstuuriset väripinnat, joista hahmotkin koostuvat.
Muotokieli rakentuu välillä hyvinkin teknisesti. Esimerkiksi Lahti-kuviin Juutilainen nappasi muotoja logon kirjasintyypeistä. Luonnollinen piirrosjälki ja vinkeän epäsuhtaiset, paksuraajaiset hahmot tuovat vastapainoksi pehmeyttä ja lämpöä.
Juutilaisen suosima murrettu, harmoninen värimaailma lienee myös lainaa menneiltä vuosikymmeniltä. On hän kokeillut kirkkaitakin värejä, mutta ei siitä mitään tule.
”Loppuvaiheessa aina muutan sen, koska se hyppää omaan silmään niin pahasti.”
Mustaa hän ei juuri käytä. Sen korvaa pohjavärinä petrooliin tai turkoosiin taittava tumma sininen, joka tuo tarvittavan kontrastin.
Murrettua sinistä näkeekin paljon esimerkiksi kuvituksissa, joita Juutilainen on parin viime vuoden aikana tehnyt Helsingin Sanomiin.
Myös lehtikuvituksissa Juutilainen kokee saaneensa valita näkökulmansa juttuluonnosten perusteella varsin vapaasti. Teknologia tosin rajaa ideointia. Yhä useampi lukee jutut mobiililaitteella, joten kuvan tulee toimia sekä pienellä ruudulla että koko sivun mitassa paperilla. Alkuun se vaati vähän hakemista.
Juutilainen pyrkii tekemään kuvasta kiinnostavan, mutta tiivistämään idean ytimekkäästi. Esimerkiksi nuorten aikuisten maailmantuska kiteytyy oivaltavasti tummanpuhuvaan kuvaan, jossa ihmispolo vierittää liekehtivää maapalloa ylämäkeen.
”Kuva ei toimi otsikkovirrassa, jos elementtejä on liikaa. On oltava riittävät kontrastit väreissä ja selkeitä muotoja. Mutta jos joku sitten katsoo sitä isossa koossa, saattaa löytää yksityiskohtia. Ja tietysti se minun tekstuurini näkyy paperilehdessä aivan eri tavalla.”
Tilauskuvitusten ohella Juutilaisella on oma lempijuttu: julistekilpailut. Palkintosijojakin niissä on tullut. Kansainvälisessä Posterheroes-julistekilpailussa hän oli yksi voittajista vuonna 2024. Come to Sweden -julistekilpailussa vuonna 2025 hän ylsi teoksellaan toiseksi ja kolme vuotta aiemmin Come to Norden -kisassa viiden kärkeen.
”Jos vain on yhtään aikaa, yleensä osallistun näihin. Kilpailuissa voi myös kokeilla uusia tekniikoita ja tyylejä, mitä harvoin tulee tehtyä asiakastöissä”, Juutilainen sanoo.
Hän piirtää ja maalaa kotona myös omaksi ilokseen, ja viime syksynä hän aloitti työväenopistolla kuvanveistokurssin. Siellä pyritään mahdollisimman realistiseen jälkeen, irti kaksiulotteisesta katsomisen tavasta, johon ruudut nykymaailmassa ohjaavat.
”On hauskaa, miten erilaista se on. Olen esimerkiksi huomannut, etten tajua yhtään mitään ihmisen anatomiasta. Ja on aina kiva päästä tekemään käsillä jotain.”
Vesa-Matti Juutilainen
- Kuvittaja ja graafinen suunnittelija, taiteen maisteri
- Viimeaikaista: Valittiin kutsukilpailun kautta tekemään kuvituksia Lahden kaupungille, joka vietti 120-vuotisjuhlavuottaan 2025.
- Juuri nyt: Yhteistyöt Lahden kaupungin sekä Helsingin Sanomien kanssa jatkuvat, ja kokonaan uusiakin juttuja on työn alla.
- Vesa-Matti Juutilaisen portfolio.
