Liikettä kuviin
Teksti: Marko Ylitalo
Kuva: Elli Vuorinen, yksityiskohta animaatiosta Flower Show
Liikkuvat kuvitukset ovat yleistyneet kovaa vauhtia. Yhä useammin kuvittajalta saatetaan toivoa myös animointiosaamista tai tilata työ, jonka yhteydessä ainakin keskustellaan animoinnin mahdollisuudesta.
Asiaa on selvitetty Kuvittajat ry:n vuosittain toteuttaman Kuvitusala nyt -raportissa, jonka erityisteemana vuonna 2024 oli digitaalisen työskentelyn ja liikkuvien, dynaamisten kuvitusten yleistyminen. Raportin tulosten perusteella erityisesti digitaalisessa työskentelyssä animointityö vaikutti lisääntyneen kuvittajien työkentällä.
Mitä se sitten tarkoittaa kuvittajan työn kannalta? Entä mitä kuvittaja voi oppia animoinnista sen ammattilaisilta?
Ensinnäkin kaikkein tärkeintä edelleen on ajatustyö ennen piirtämistä – tai mitä tekniikkaa animointiin sitten käyttääkään. Turun ammattikorkeakoulun taideakatemiassa animaatiota opettava Elli Vuorinen neuvookin ”laittamaan paukut itse kuvitukseen”. Siis sisältö ennen sen heiluttamista.
Käytännön tekemisen suhteen Vuorinen korostaa, että animoitujen kohteiden tulee olla tarpeeksi yksinkertaisia: mitä enemmän yksityiskohtia, sitä työläämpää jokaisen ruudun tekeminen tulee olemaan. Mitä pidempi animaatio, sitä enemmän työtä. Yksinkertaistaminen puolestaan vaatii nimenomaan sen pohtimista, mikä kyseisessä kuvituksessa on kaikkein olennaisinta ja mitä halutaan viestiä.
Lehtori Vuorinen on itsekin animaatiotaiteilija, ja häntä on tituleerattu suomalaisen taideanimaation kansainväliseksi tähdeksi. Hän on opiskellut animaatiota nykyisessä työpaikassaan Turun taideakatemiassa. Silloin opinahjoa johti virolaismestari Priit Pärn, jonka kaudella se valittiin kaksi kertaa maailman parhaaksi animaatiokouluksi.
Animoinnin nyansseilla voidaan korostaa hahmon luonnetta eri tavalla kuin still-kuvalla.
Tero Juuti
Mutta animaatiota tekevät muutkin kuin maailmaan parhaat koulut käyneet kuvittajat. Tekemisen helppous on yksi syy kuvitusten animoinnin yleistymiseen, Vuorinen arvelee. Ohjelmistojen ja teknologian kehitys on tehnyt ainakin digitaalisesta työskentelystä ja julkaisemista verrattain helppoa.
”Olen usein vähän yllättynytkin siitä, kuinka hienoa jälkeä oppilaani saavat aikaan lyhyessäkin ajassa”, Tero Juuti kertoo.
Graafinen suunnittelija Juuti puolestaan opettaa muun muassa Aalto-yliopistossa, ja vetää animointikursseja kuvittajille. Lisäksi hän on tehnyt animoituun typografiaan perustuvia ilmeitä erilaisille tapahtumille ja AV-tuotannoille.
Myös Juutin arvion mukaan animoinnin osaamisen kysyntä on kasvanut, ja hänkin korostaa kuvitusten animoinnissa ajattelutyön tärkeyttä.
”Moni saattaa tietää, mitä vaikka hahmot voisivat tehdä, mutta niiden animoimiseksi pitää käydä läpi erillinen ajatteluprosessi, kuinka esimerkiksi valmiit kuvitukset kannattaa pilkkoa palasiksi liikkeen kannalta järkevästi.”
Sillä siis on merkitystä, mistä kohtaa vaikkapa käden katkaisee.
”Animoinnin nyansseilla voidaan korostaa esimerkiksi hahmon luonnetta eri tavalla kuin still-kuvalla. Tekijä saattaa itse tuntea, millainen hahmo on, mutta se pitäisi saada välitettyä myös asiakkaalle asti”, Juuti sanoo.
Hän on itse ahkera Adobe After Effects -ohjelmiston käyttäjä, mutta vasta-alkajalle se voi olla turhan hankala ottaa haltuun. Sen sijaan kuvankäsittelyohjelma Photoshop on monelle kuvittajalle jo entuudestaan tuttu, ja sen Frame Animation- ja Timeline-animointityökaluilla on helppo päästä alkuun.
Juuti mainitsee myös iPadin Procreatesta löytyvän yksinkertaisen animaatiotyökalun, joka niin ikään sopii vasta-alkajalle.
Tykkään tehdä transformaatioita, joissa hahmo esimerkiksi muuttuu toiseksi hahmoksi.
Jenny Jokela
Jos kerran yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, kertooko sitten animaatio enemmän kuin monta tuhatta sanaa?
Kyllä. Ainakin, jos kysytään Jenny Jokelalta. Hän on Skotlannin Edinburghissa työskentelevä animaatio-ohjaaja ja -taiteilija, jonka elokuvia on nähty kansainvälisillä festivaaleilla. Kaupallisiin asiakkaisiin kuuluvat muun muassa Coldplay-yhtye, BBC, Tate-galleria ja Disney.
”Minusta on ihanaa, kun pääsee tekemään kuvituksesta liikkuvan version, ja voi miettiä sitä sekvensseinä ja liikkeenä. Se tulee minulta jotenkin helpommin kuin still-kuva. Kun tekee pelkästään yhtä kuvaa, kaikkien yksityiskohtien täytyy olla niin täydellisiä”, Jokela sanoo.
Sen takia hänestä liikkuvan kuvan tekemisessä on enemmän vapautta. Jokelan asiakkaat myös haluavat yhä useammin kuvituksesta animoidun version.
”Tykkään tehdä transformaatioita, joissa hahmo esimerkiksi muuttuu toiseksi hahmoksi. Olen tehnyt liikkuvaa kuvaa niin kauan, että aivoni jotenkin vain ajattelevat kuvaa automaattisesti sekvensseinä.”
Animoitu liike tuo kuvitukseen luonnollisesti lisää eloa, Jokelan mielestä myös enemmän ilmaisuvoimaa. Animoitu kuvitus voi olla muutakin kuin hahmojen tai esineiden liikettä, esimerkiksi kuvituksen tekstuurit tai tausta saattavat elää.
Vuorisen tavoin Jokelakin arvostaa ennen kaikkea käsityötä. Jokelan mielestä ihmisen käsin piirtämät ja maalaamat kuvitukset ja animaatiot ovat viime aikoina kokeneet ansaitsemansa arvonnousun vastareaktiona tekoälyn käytön yleistymiselle.
Edellä mainitun vuoden 2024 Kuvitusala nyt -raportin mukaan kuvan animoinnista on useimmissa tapauksissa maksettu kohtuullinen korvaus, mutta välillä ”vain hieman enemmän”. Raportissa korostetaankin, että liikkuvien kuvitusten tilaamisen yleistyessä myös hintakehityksen olisi pysyttävä reiluna ja tehtävään käytettävä työaika kohtuullisena.
Päätoimisesti animointia tekevä Jokela kertoo ottavansa aina huomioon sen, että animoidun kuvituksen tekemiseen kuluu enemmän työaikaa ja tällöin sen pitää näkyä myös palkkiossa.
Yleisellä tasolla haastateltavat neuvovat, että kannattaa miettiä animaatiotekniikkaa myös toimeksiannon aikataulun ja palkkion kannalta. Digitaalinen pala-animaatio saattaa syntyä nopeasti, kun taas käsin piirretty tai stop motion -tekniikalla toteutettu animaatio on työläämpi. Geometrisiä vektoreita heiluttaa helpommin kuin käsinmaalattuja akvarelleja.
Vuorisen mukaan hinnoittelussa olennaista on hahmottaa oma työajan hallinta. Juuti puolestaan muistuttaa, että kuvaa ei aina kannata tehdä liikkeen ehdoilla. Lisäksi asiakkaiden on osattava tilata samoin kuin kuvittajien viestiä, että animointikin on mahdollista.
Jos jokin vähän heiluu siinä kuvituksessa, niin ei se välttämättä paranna sitä.
Elli Vuorinen
Teknologisen kehityksen ja mahdollisen helppouden lisäksi kaikki kolme arvelevat animoitujen kuvitusten yleistymisen syyksi sosiaalista mediaa. Liikkuvalla kuvalla, varsinkin puhelimen pienellä näytöllä, on helpompi kaapata katsojan kiinnostus kuin pysäytyskuvalla. Selaillessa näyttöruudun pienuus myös nopeasti kadottaa pikkutarkat yksityiskohdat.
”Varmasti sillä liikkeellä haetaan ihmisten reaktiota ja huomiota. Onkin kiinnostavaa ajatella tunnevaikuttamista, miten ihmiset reagoivat kaikkiin näytöllä liikkuviin elementteihin”, Vuorinen pohtii.
Juuti muistuttaakin, että voihan animaatioita julkaista myös painettuna: niin sanotuissa flipbookeissa peräkkäisille sivuille piirretään yksi ruutu, jolloin plärätessä kuva näyttää liikkuvan.
Käytetäänkö liikettä sitten kuvituksissa toisinaan täysin turhana kikkana, joka ei lisää kuvan sisältöön mitään uutta ja olennaista?
”Jos jokin vähän heiluu siinä kuvituksessa, niin ei se välttämättä paranna sitä”, Elli Vuorinen sanoo.
”Välillä näkee vaikkapa metron näytöllä jonkin lyhytanimaation, jossa on nähty vaivaa hahmon tai jonkin muun elementin luomiseen, mutta unohdettu, ettei se ole sen viestin pointti. Tiedä sitten, onko se liike turhaa vai onko suunnittelu muuten vain epätasapainossa”, Tero Juuti pohtii.
”Minun olisi vaikea maksaa vuokra, jos asiakkaat eivät haluaisi liikkuvaa kuvaa, joten en aio kritisoida”, Jenny Jokela sanoo ja naurahtaa.
→ Kuvittaja-lehdessä: Vesa-Matti Juutilainen kertoo tekemistään animoinneista. Lue artikkeli.
→ Galleria Kuvituksessa: animointi on esillä Hanna-Katri Eskelisen Sarastus-näyttelyssä (27.3.–26.4.2026). Tutustu näyttelyyn.
