Aukioloajat
ma-ti 11–17
ke 11–19
to-pe 11–17
la 12–16

Ilona Partanen: Sykkyrämyyrä

5.10.2018 – 27.10.2018
Please scroll down for information in English.

Puolalais-saksalaisen Janoschin kuvituksista lapsena nauttineen kuvittajan esikoiskirjan runsas ja intensiivinen tyyli tuo mieleen niin 70-luvun itäeurooppalaiset piirretyt kuin ukrainalaisen kansantaiteilijan Marija Prymatšenkon maailman. Henkilöhahmojen nimet ovat yhtä mieleenpainuvan valloittavia kuin Ronja Ryövärintyttäressä tai muumeissa.

Partasen hahmot syntyivät miltei kymmenen vuotta sitten luentojen lomassa kuvittajan luonnosvihkoihin. Tuolloin niillä ei ollut vielä nimeä, mutta vuosien aikana hahmot alkoivat elää omaa elämäänsä ja putkahdella yhä useammin kuvituksiin mukaan.

Sympaattista sykkyrämyyrää ei ole alunperin suunniteltu varta vasten lapsille: se syntyi kuvittajan kärsiessä migreenistä ja silmätulehduskierteestä. Mielikuvituksessa käydyt keskustelut sokean myyrän kanssa lohduttivat yksin kotona sairastavaa. Sykkyrämyyrä-nimen Partanen keksi suunnittelemansa kangaskuosin yhteydessä kun hän valmistui Lahden Muotoiluinstituutista 2011.

Sykkyrämyyrän maagis-realistiseen tunnelmaan mahtuvat niin kadonneita kenkiä jäljittävä etsintäpartio kuin nolot asiat. Nolous olikin yksi pääteemoista kirjan juonta suunnitellessa. Nolostuttavia asioita Partanen käsittelee suurella sympatialla. Pieni Sykkyrämyyrä on kirjan alussa varsin epävarma hahmo, mutta lopussa hän on kaikkien käänteiden jälkeen iloisempi ja itsevarmempi.

Suomalaiseen lastenkirjallisuuteen on viime vuosikymmeninä liittynyt monta alan sisäistä ongelmaa, kuten kritiikin ja tutkimuksen puute sekä minimaaliset korvaukset. Onneksi kirjoittaminen ja kuvittaminen on tänä päivänä taas monen visuaalisen alan uudenkin ammattilaisen unelma. Suomalainen lastenkirjallisuus on alkanut saamaan takaisin sitä houkuttelevuutta ja hohtoa, mikä sillä oli 70-luvulla ja kuvakirja on jälleen ”maailman paras väline yhteiseen, herkistyneeseen, vahvaan hetkeen” (Majaluoma, M. 2001).

Teksti: Veera Pekkinen

In October, Galleria Kuvitus will be hosting Ilona Partanen‘s Kinkmole, an exhibit based on her first children’s book. The exhibit contains colourful gouache paintings, prints and ceramics. The techniques used highlight the close relationship Partanen’s illustrations have with decorative and folk art.

As a child, Partanen was very fond of the illustrations of Polish-German illustrator Janosch. The rich and intense style of her first book is reminiscent of both the Eastern European cartoons of the 70s and the world of Ukrainian folk artist Maria Pryimachenko. The names of the characters are as memorable and affable as those found in the Moomins (created by the Finnish-Swedish author and illustrator Tove Jansson) or Ronia, the Robber’s Daughter (written by Swedish author Astrid Lindgren).

Partanen’s characters were born nearly a decade ago as the illustrator doodled in her notebooks during lectures. Back then they didn’t have names yet, but over the years the characters took on lives of their own and they began to appear more and more in her illustrations.

The likable Kinkmole was not originally intended for children: it was born during a time when the illustrator suffered from migraines and a series of eye infections. Imaginary conversations with the blind mole helped the lonely patient stuck at home. Partanen came up with the name Kinkmole when designing a fabric pattern as she was graduating from the Lahti Institute of Design in 2011.

The magical realism of Kinkmole can encompass a wide range of issues and situations from embarrassment to organising a search party for lost shoes. In fact, embarrassment was one of the main themes when planning the book’s plot. Partanen handles embarrassing issues with great sympathy. At the beginning the small Kinkmole is quite a timid character, but by the end of the story it has grown happier and more confident.

There have been many problems in the field of Finnish children’s literature in recent decades, including lack of critique and research and minimal compensation to authors. Luckily, the dream of writing and illustrating is once more alive in the visual arts arena, even among new professionals. Finnish children’s literature has begun to regain the lure and lustre it had in the 70s, and the picture book is once more “the world’s best tool for achieving shared, sensitive and powerful moments ” (Majaluoma, M. 2001).

Text: Veera Pekkinen

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone