Kuraattorilta: Näin syntyy kuvitusnäyttely

Miten ja missä kuvittaja voi järjestää näyttelyn?

Kuvitusnäyttelyn pitämisestä ei toistaiseksi ole olemassa tutkimusta tai ohjekirjaa, eikä aiheesta järjestetä kursseja. Moni onkin oppinut käytännön järjestelyiden kulmakivet kantapään kautta.

Tämä artikkelin tavoitteena on antaa yleisen tason vinkkejä kuvitusnäyttelyn järjestämiseen. Samalla herätellään ajatuksia nimenomaan kuvituksen esittämiseen soveltuvista näyttelykäytännöistä.

Ei ole oikeaa tai väärää tapaa tehdä näyttelyä. Kannattaa miettiä, mihin itse haluat tähdätä ja mikä tekisi näyttelystä onnistuneen. Pyritkö suureen kävijämäärään ja saavuttamaan näkyvyyttä? Onko teosmyynti tärkeää – tai kenties uusien tilaajien löytäminen? Monelle kuvitusnäyttely on myös tapa tehdä uusia aluevaltauksia luovassa työskentelyssä.

Teokset

Teoksia ja niiden esittämistä suunnitellessa on hyvä pohtia, haluaako pitää juuri kuvitusnäyttelyn vai esittää vapaasti tehtyä taidetta. Jos kyseessä on kuvitusnäyttely, on kuvitustyön lopputulos kiinnostava osa kokonaisuutta. Usein julkaisu tai tuote on näyttelyssä kuitenkin vain pienessä sivuroolissa. Ansaitsisiko lopputulos harkitumman paikan? Kuinka se, mikä on ominaista alkuperäiselle julkaisulle ja sen idealle, voisi ilmetä myös näyttelyssä?

Teosvalintojen tueksi kannattaa pyytää mielipiteitä. Perheenjäsenet ja ystävät ovat helppoja heijastuspintoja, mutta ulkopuolisen näkemys on puolueettomampi. Näyttelysuunnittelun alkuvaiheessa myös somessa saatu spontaani palaute voi olla suuntaa antavaa. Minkälaisista kuvista seuraajasi tuntuvat pitävän?

Valmiiden kuvitusten lisäksi ihmisiä kiinnostaa tekemisen prosessi. Onko sinulla luonnoksia, jotka voisit asettaa esille? Jos työskentelet pääasiallisesti koneella, miten sen voi esittää näyttelyssä?

Pohdi myös, onko töiden kehystäminen tarpeellista. Miltä kuvituksesi näyttäisi esimerkiksi isona printtinä, suoraan seinään maalattuna tai kolmiulotteisena installaationa? Työn koko ei kuitenkaan ole ratkaisevaa. Fyysisesti pieninkin näyttely voi olla vaikuttava, jos se on rakennettu huolella ja harkiten.

Tila

Eniten kuvitusnäyttelyitä järjestetään erilaisissa kulttuurikeskuksissa. Kirjastot ovat myös suosittuja, maksuttomia näyttelypaikkoja. Kuvitusnäyttelyitä pidetään festivaalien, messujen ja residenssien yhteydessä, sekä erilaisissa taiteilijataloissa ja työhuoneilla. Näyttelyä voi tarjota kahvilaan, kampaamoon, päiväkotiin, vanhainkotiin tai sairaalaan. Hyviä paikkoja ovat myös erilaiset myymälät ja kauppakeskusten liiketilat. Niihin on ihmisten helppo ostosreissuillaan pistäytyä. Olisi hienoa nähdä kuvitusnäyttelyitä enemmän myös työpaikoilla ja toimistoissa.

Kynnys kuvitusten pääsemisestä esille museoon voi tuntua korkealta, mutta tämäkin tilanne on selkeästi muuttumassa. Viime vuonna kuvittajien kädenjälkeä nähtiin muun muassa Kansallismuseossa, Päivälehden museossa, Porvoon museossa, Suomen merimuseossa Kotkassa sekä Muumimuseossa ja Postimuseossa Tampereella.

Näyttelytilan ja yhteistyökumppanin valinta voi tukea sisältöä merkittävästi.

Tavoitteletko kuvitusten ympärille kodikasta ja rentoa tunnelmaa vai haluatko ympäristön olevan juhlallinen – tai ehkä lapsen näkökulmasta tarkasteltava? Monesti kuvitusprojektin sisältö voi luoda luontevia kytköksiä näyttelyn tilaan. Esimerkiksi historiallisen kuvakirjan näyttely voi sijaita museoympäristössä tai musiikkia sisältäneen kuvitusprojektin näyttely konserttitalossa.

Tuotanto

Jos toteutat näyttelyn lähinnä yksin, kannattaa sinun pohtia jo ideointivaiheessa, onko lähipiirissäsi ihmisiä jotka haluaisivat auttaa sinua. Näyttelyn järjestämiseen liittyvät roolit voivat olla hyvinkin yksinkertaisia ja konkreettisia. Kenellä on käytössään auto, kenellä pora, kuka osaa maalata seiniä, kuka nauttii juhlien järjestämisestä? Kuka kuuntelee keskeneräisiä ajatuksiasi ja kommentoi niitä, kuka oikolukee tekstejä, kuka hallitsee valokuvauksen ja voi auttaa dokumentoinnissa?

Kuvitusnäyttelyn pääjärjestäjä on useimmiten kuvittaja itse. Työhön voi saada apua näyttelytilan henkilökunnalta, paikasta riippuen. Jos kaiken joutuu tekemään itse, voi työmäärä vaikuttaa liian suurelta. Kaikki on kuitenkin mahdollista, kun projektiin varaa tarpeeksi aikaa. Kokonaisvaltaisesti järjestetyssä näyttelyssä kyse on kuukausien, ei muutaman viikon valmistelutyöstä. Museoissa suunnittelutyö aloitetaan vähintään kahta vuotta ennen näyttelyn toteutusta ja työhön on varattu tiimi, jossa jokainen hoitaa oman osuutensa kokonaisuudesta.

Tuotannon ytimessä on eri tehtävien aikataulutus. Hyvin tehty aikataulu nostaa näyttelyn laatua, laskee kustannuksia ja auttaa välttämään viime hetken paniikin. Yhdessä tekeminen on myös hauskaa. Näyttelyprojektiin liittyvät keskustelut ja valinnat voivat muodostua tekijälle merkityksellisiksi, uusia näkökulmia avaaviksi kokemuksiksi.

Talous

Näyttely järjestetään yleensä apurahalla, omalla kustannuksella tai molemmilla. Suurimmat kulut ovat näyttelytilan vuokra, rakennusmateriaalit, painokulut ja kehystäminen. Pohdi, mitä voi jättää pois tai tehdä itse.

Kaupalliset galleriat perivät näyttelytilasta vuokran ja myynnistä provision, joka liikkuu 25–50 prosentin paikkeilla. Moni kokee pääsevänsä tällä konseptilla helpoimmalla, koska galleristi hoitaa suurimman osan näyttelyyn liittyvistä järjestelyistä ja on myynnin ammattilainen. Valitsemalla ilmaisen näyttelytilan joutuu tekemään paljon enemmän työtä. Toisaalta rahaa riittää muuhun ja mahdolliset myyntitulot jäävät itselle.

Jos pidät myyntinäyttelyn, laadi näyttelytilaan selkeä hinnasto yhteystietoineen.

Näyttelyn tekemiseen kannattaa hakea apurahaa ja yhteistyökumppaneita useammalta taholta. Jos saat apurahan työskentelyyn, pitää vielä pohtia, mistä materiaalit ja rakenteet tulevat. Voisitko hakea sponsoriksi esimerkiksi painotaloa tai huonekaluvalmistajaa?

Budjetti kannattaa laatia realistisesti ja suunnitella hankintapaikat etukäteen. Lukuisat viime hetken ostosreissut saavat budjetin paukkumaan.

Avajaistilaisuus saa ihmiset saapumaan joukolla näyttelyyn ja on usein otollinen myyntitilaisuus. Siihen kannattaa panostaa, mutta sen kuluissa voi myös säästää. Jos tapahtuman suunnittelu on aloitettu ajoissa, voi tiedustella sponsoriksi vaikkapa jäätelö- tai virvoitusjuomatehdasta. Sponsorille tulee aina varautua tarjoamaan lahjoituksesta vastike, joka yksinkertaisimmillaan on logonäkyvyys näyttelytilassa ja tiedotusmateriaaleissa. Ohjelmanumeroksi voi löytyä musiikkiesitys ystäväpiiristä. On myös täysin riittävää, jos tilaisuus avataan pienellä puheenvuorolla. Älä epäröi lähestyä tuttuja tai tuntemattomia, jos toivoisit esimerkiksi tietyn kirjailijan avaavan näyttelysi.

Tiedotus

Kuvittajat pitävät näyttelyitä aktiivisesti Suomessa ja ulkomailla, mutta media huomioi ne äärimmäisen harvoin. Kannattaakin varautua omaan aktiiviseen tiedotukseen ja pitää mielessä itselle tärkein kohderyhmä. Tiiviin, informatiivisen näyttelytiedotteen voi lähettää valituille medioille. Monissa kaupungeissa on menovinkkejä kokoavia ilmaisia verkkosivustoja, joihin näyttelytiedot lähetetään mielellään kolme viikkoa ennen tapahtumaa.

Tiedotukseen valitaan yksi keskeinen, hyvälaatuinen kuva, jota käytetään kaikissa yhteyksissä. Saman kuvan toistuminen saa näyttelyn jäämään paremmin mieleen. Näyttelylle luodaan Facebook-tapahtuma ja tietoa jaetaan myös muissa käytössä olevissa somekanavissa.

Kutsut lähetetään viimeistään 1–2 viikkoa ennen avajaisia. Ekologisista ja taloudellisista syistä johtuen vain harva lähettää avajaiskutsuja enää postitse. Niitä varten voi hankkia postitusohjelman, jota voi käyttää myöhemminkin. Ohjelmaan saa tallennettua vieraiden sähköpostiosoitteet, ja sillä voi luoda tyylikkäät kutsut kuvien ja linkkien kera. Hyvä ilmainen sähköpostitusohjelma on esimerkiksi Mailchimp. Sähköinen kutsu on osoitus visuaalisesta osaamisesta siinä missä painettukin. Lähipiirin lisäksi avajaistilaisuuteen kutsutaan yleensä asiakkaita ja yhteistyötahoja. Voit kutsua myös sellaisia tahoja, joiden kanssa haluaisit tehdä töitä.

Panosta hyvälaatuisiin kuviin. Kännykällä otettuja tilannekuvia työhuoneelta ja rakentamisesta voi jakaa sosiaalisessa mediassa, mutta ne eivät ole näyttelyn virallisia kuvia. Näyttelykuvia voi jakaa vaikka joka päivä, mutta tärkeintä on tehdä niin viikonlopun alla, sillä viikonloput ovat otollisimpia näyttelykäyntipäiviä. Tiedotustyö ei suinkaan lopu avajaisiin, vaan aikaisintaan näyttelyn päättyessä.

Kirjoittaja on työskennellyt kuvataiteen näyttelyiden parissa museoissa, gallerioissa ja oppilaitoksissa vuodesta 2006 lähtien. Kuvittajat ry:ssä Pekkinen vastaa yhdistyksen näyttelytoiminnan kehittämisestä. 

Julkaistu Kuvittaja-lehdessä 1/2020. Editoitu ja siirretty uudelle verkkosivustolle 23.8.2023.