Emmi Jormalainen (s. 1979 Helsingissä) on kuvittaja ja graafinen suunnittelija. Valokuva: Sofia Okkonen.

Sadan metrin merimatkan päässä Helsingin Kaivopuistosta sijaitsee pieni Harakan saari. Sen keskellä seisoo vuonna 1929 rakennettu puolustusvoimien kemiallinen koelaitos, joka on vuodesta 1989 lähtien on pitänyt sisällään kymmeniä ammattitaiteilijoiden työtiloja.

Täällä on työskennellyt seitsemän vuoden ajan myös kuvittaja Emmi Jormalainen. Hänen tilavan työhuoneensa suurten pöytien päällä on tilaa siveltimille, kynille ja koneille, seinillä luonnoksille ja valmiille teoksille. Ikkunasta avautuu näkymä merelle, lokit kirkuvat taustalla.

”Saari auttaa irrottautumaan muusta ja keskittymään työhön. Vuokra on myös edullinen. Huono puoli on se, että tänne ei pääse ympäri vuoden”, Jormalainen kertoo.

Hän soutaa kesäisin työhuoneelle soutuveneellä tai käyttää yhteyslauttaa, osan talvesta saareen pääsee jäitä pitkin.

Jormalainen asuu Itä-Helsingissä kumppaninsa ja kollegansa Tero Juutin kanssa. Ajoittain pariskunta tekee myös yhteisiä työprojekteja.

Puluboi.

Emmi Jormalainen on kuvittanut Otavalle, WSOY:lle, Karistolle, Teokselle, Lasten Keskukselle ja Sammakolle yhteensä jo yli 25 kuvakirjaa ja lastenromaania. Lisäksi hän on julkaissut omakustanteena kuusi sanatonta kuvakirjaa.

Erityisen suosittu on ollut Veera Salmen kirjoittama Puluboi-kirjasarja, jonka ensimmäisen osan Jormalainen kuvitti vuonna 2012.

”Otavan kustannustoimittaja soitti tarvitsevansa kuvittajan, joka piirtää kuin pulu”, Jormalainen naurahtaa.

”Puluboi oli hyvä sattuma. Tekstit ovat herkullisia ja ne tuovat minusta esiin sellaisen puolen, joka ei ilmaannu yksin työskennellessäni. Vuosien varrella yhteistyö kirjailijan kanssa on lähentynyt, ja nykyään teemme kirjoja tiiviimmin yhdessä.”

Jormalaisen varioi harkitun naivistista tyyliään eri tarkoituksiin. Puluboissa yhdistyvät käsin lyijykynällä piirretyt, vahvat viivat ja digitaalinen väritys. Heikki Lehikoisen kirjoittamassa ja Teoksen kustantamassa Tufunus-sarjassa kuvat ovat mustavalkoisia lyijykynäpiirustuksia.

”Tykkään kokeilla eri tekniikoita. Olen myös halunnut tehdä erilaisia kuvia eri asiakkaille, jotta työt erottuisivat toisistaan.”

Hän työskentelee useimmiten monen erilaisen tekniikan kanssa samanaikaisesti ‒ tyylit eivät jaksotu erilaisiin kausiin.

”Olen piirtänyt koko urani sekä käsin että digitaalisesti. Käytän Wacom Cintiqiä Photoshopin kanssa ja iPadin Procreate-ohjelmaa. Lyijykynä on ehkä eniten käyttämäni työväline. Lähiaikoina olen myös maalannut paljon, mutta en asiakkaille”, Jormalainen kertoo.

Kuvittamissaan kirjoissa Jormalainen tekee yleensä itse myös kuvakäsikirjoituksen, taiton ja kannet.

”Olen ammatti-identiteetiltäni myös graafinen suunnittelija, ja se vaikuttaa vahvasti tekemiseni taustalla. Taitan tekstit sivuille usein ensimmäiseksi, jolloin voin suunnitella kuvitukset juuri sellaisiksi, kuin on tarpeen. Mietin kuvitusta muotoiluna, viestintänä ja ongelmanratkaisuna”, Jormalainen kertoo.

”Tufunuksen tuonelanmatka” (Teos 2022).

Jormalaisella on erilaisia sopimuksia eri kirjojen kanssa, ne neuvotellaan joka kerta uudestaan.

”Kokemuksen karttuessa myös sopimukset ovat vähitellen parantuneet. Toki saan edelleen myös tarjouksia, joihin ei kannata tarttua”, Jormalainen kertoo.

Vaikka Jormalainen haluaa olla tarkka tekemiensä kustannussopimusten kanssa, hän ajattelee, että kirjojen kuvittaminen ei ole aivan samalla tavalla bisnestä, kuin esimerkiksi markkinointikuvitusten tekeminen. Myös kirjastojen lainauskorvaukset ovat kuvittajalle merkittävä tulonlähde teosten noustessa perheiden kestosuosikeiksi. Joskus kirjoja tehdään myös apurahojen tuella.

”Kirjojen kuvittamisessa liikutaan taiteen ja liiketoiminnan rajamaastossa. Vapautta on paljon enemmän kuin kaupallisemmissa projekteissa. On mahdollista, että kuvittamastani kirjasta vain kantta kommentoidaan, mutta kaikki sisäsivujen kuvitukset menevät läpi sellaisina, kuin olen ne itse ajatellut.”

Jormalainen kiittelee niitä kustantajia, jotka ovat tehneet rohkeita tilauksia ja antaneet kuvittajalle vapaat kädet. Se on merkki luottamuksesta.

”On aina ilahduttavaa, jos asiakas uskaltaa tilata jotain, mitä ei ole vielä määritelty kovin tarkkaan etukäteen.”

Jormalainen tekee kirjojen lisäksi aktiivisesti myös tilauskuvituksia.

”Lastenkirjojen tekeminen on hauskaa ja inspiroivaa, mutta korvaukset ovat muiden asiakastöiden kanssa eri planeetoilta. Kun kuvitin ensimmäisen lastenkirjan, koko projektin palkkio oli yhtä suuri, kuin mainostoimiston kautta tullut yksittäinen kuvitus. Toisaalta on monia seikkoja, jotka puoltavat toimistojen kautta tulevien kuvitusten suurempia palkkioita”, Jormalainen toteaa.

Viestintä- ja markkinointitoimistojen kautta tulleisiin projekteihin liittyy yleensä useampia suunnittelupalavereita, korjauskierroksia sekä tarkkoja toiveita lopputuloksesta. Myös kuvien käyttöoikeudet voivat olla laajemmat.

”Eksyksissä” (Omakustanne 2019).

Suurille kustantamoille tehtyjen kuvakirjojen lisäksi Jormalainen on julkaissut aktiivisesti omakustanteena sanattomia kuvakirjojaan. Niistä ensimmäinen, Koti, syntyi Aallon lopputyönä vuonna 2012. Lyijykynäpiirroksista koostuvassa teoksessa kuvataan rakkaudellisen tarkasti erilaisia rakennuksia ja huoneistoja.

”Sarjakuvia tehdessäni huomasin, että kun kuvan ohessa on teksti, kuva saatetaan ohittaa aika nopeasti. Olin kiinnostunut siitä, miten me katsomme ja tulkitsemme kuvia, ja aloin kokeilemaan tekstien jättämistä pois. Mitä kuva silloin kertoo?”

Jormalainen toteaa, että sanattomat kuvakirjat vaativat lukijalta enemmän. Ne tarjoavat tilaa syventymiselle ja omille ajatuksille. Omakustanteina julkaistut teokset ovat Jormalaiselle myös väylä kokeilla uusia tapoja tehdä kuvia ja tuoda esiin sellaista kädenjälkeä, joka muuten jäisi näkemättä.

Jormalaisen sanattoman kuvakirjan Eksyksissä kuvitus voitti Mikkelin kuvitustriennalen pääpalkinnon vuonna 2020.

”Olen kiitollinen siitä, että olen saanut apurahoja, joilla olen voinut kehittää omaa tekemistäni. Ilman apurahoja sanattomia kuvakirjojani olisi syntynyt huomattavasti vähemmän.”

Kustantamoiden, kirjakauppojen ja kirjastojen luokitteluissa kaiken ikäisille suunnatuille kuvakirjoille ei ole paikkaa.

”Olen tehnyt sanattomia kuvakirjojani myös ajatellen sitä, että niitä on helpompi viedä ulkomaille, joissa sanattomiin kuvakirjoihin ja yleisemminkin aikuisten kuvakirjoihin suhtaudutaan kiinnostuneemmin. Kokemukseni mukaan aikuiset kyllä ostaisivat itselleen kuvakirjoja, jos niitä tarjottaisiin”, Jormalainen toteaa.

Hän on pitänyt työpajoja sanattomien kuvakirjojen tekemisestä Lähi-Idässä ja Kaakkois-Aasiassa asti. Ammattilaisille suunnatuissa työpajoissa on ollut mahdollista keskustella kuvista ja kuvien tekemisestä.

Henkilökohtaisesti tärkeä kohde Jormalaiselle on ollut Islanti, jossa hän on käynyt viidessä eri residenssissä. Saaren maisemat näkyvät monissa teoksissa.

”Ystäväkirja” (Omakustanne 2021).

Jormalainen on syntynyt ja kasvanut Helsingissä, mutta käynyt yläasteen ja lukion Rovaniemellä.

”En oikein koe olevani kotoisin täältä enkä sieltä”, Jormalainen kertoo.

Lukion jälkeen hän vietti vuoden Limingan taidekoulussa, josta tie vei Lahden muotoiluinstituuttiin. Valmistuttuaan graafiseksi suunnittelijaksi Jormalainen työskenteli kolmen vuoden ajan SEK-toimistossa.

”Mainostoimistoajoilta jäi käteen hyödyllisiä suhteita. Tärkeintä oli kuitenkin oppi siitä, millaisilla resursseilla projekteja tehdään ja mitä asiakkaat kuvittajalta haluavat. Se auttaa toiveiden ennakoimisessa”, Jormalainen kertoo.

Toimistovuosien jälkeen Jormalainen jatkoi matkaansa Aalto-yliopiston maisteriopintoihin.

”Kävin Matti Hagelbergin vetämän sarjakuvan sivuaineen, ja se oli minun kuvituskouluni. Piirsimme paljon ‒ ja keskustelimme paljon”, Jormalainen kertoo.

Hän valmistui taiteen maisteriksi vuonna 2012, jonka jälkeen on työskennellyt vapaana kuvittajana ja graafisena suunnittelijana.

Viimeisimpiä kiinnostavia asiakasprojekteja on opaskylttien kuvittaminen Kolin kansallispuistoon. Myös pitkään jatkunut yhteistyö Siemenpuu-säätiön kanssa on ollut mieluisa.

”Myös hyvää tekevien järjestöjen on mielestäni syytä maksaa kuvituksista, sillä käytössä on kuitenkin jokin markkinointibudjetti. Olen nuorempana tehnyt jotain kuvituksia pro bono, ja siitä ei tuntunut syntyvän mitään hyvää: asiakas ei tuntunut arvostavan minua tekijänä, eikä itselleni jäänyt työstä hyvä mieli. Nykyään olen tarkka siitä, mitä teen ilmaiseksi”, Jormalainen kertoo.

Viime vuosina hän on tehnyt kuvituksia esimerkiksi lasten- ja nuortenkirjallisuutta edistävälle IBBY Finlandille, jonka hallitukseen hän itse kuuluu.

Jormalainen on ryhtynyt myös opettamaan kuvitusta. Hän opettaa Aallossa käsivarapiirustuksen kurssia ja Pekka Halosen akatemiassa kuvitusta ja animointia.

”Opettaminen on ollut tosi hauskaa ja opettavaista. Suunnittelen itse kurssit, ja joudun miettimään paljon, mikä tässä työssä on oikeasti tärkeää”, Jormalainen kertoo.

Hän on tähdentänyt opiskelijoille, että ammatti ei ole pelkästään piirtämistä.

”Jos tekee kuvitusta työkseen, on pakko olla kiinnostunut myös asiakaspalvelusta, tarjousten tekemisestä, asiakkaiden hankkimisesta ja siitä, millaista liiketoimintaa tekee”, Jormalainen toteaa.

Luovan työn pitää kuitenkin olla myös hauskaa.

”Ajattelen, että kuvittaminen on eräänlaista leikkiä ja tutkimista.”

Kolin kansallispuisto / Metsähallitus, 2022.

Lue myös

5.3.2024
/

Kotimaiset kuvittajat

Pauli Salmi lehtien sivuilla

5.12.2023
/

Kotimaiset kuvittajat

Emmi-Riikka Vartiaisen maaginen luonto

5.12.2023
/

Kotimaiset kuvittajat

Onni Mansnerus – Satuja ja ritareita

6.6.2023
/

Kotimaiset kuvittajat

Antti Kalevi – Mitä väriä!