Eteenpäin kaahaava koirakirja 

Ulla Donner (s. 1988) on tullut tunnetuksi sarjakuvantekijänä, jonka teokset Spleenish, Sontaa ja Luonnollinen näytelmä käsittelevät rutikuivan huumorin keinoin milleniaalien elinpiiriä ja nyky-yhteiskunnan ilmiöitä. Sontaa palkittiin Sarjakuva-Finlandialla vuonna 2020 ja viime keväänä Donnerille myönnettiin Suomen sarjakuvaseuran Puupäähattu-tunnustus.

Myös hänen Instagramissa jakamansa pilapiirrosmaiset kommentit niin kotimaan- kuin maailmanpolitiikasta, ilmastonmuutoksesta ja humanitaarisista kriiseistä ja sodista ovat luoneet mielikuvan älykkäästä ja rohkeasta tekijästä, jolle kantaaottavuus on tärkeä osa kuvittajan ja sarjakuvantekijän ammattia. Onkin mielenkiintoista tarttua Donnerin ensimmäiseen omaan lastenkirjaan ja nähdä, mitä hänen terävä kynänsä on saanut aikaan 3–6-vuotiaiden kohderyhmälle. 

Kuten odottaa saattaa, Pysäyttäkää voro! ei ole hempeää söpöilyä. Kirjassa varasteleva pikkukoira juoksee ja pyöräilee sivujen halki napaten saaliikseen koko ajan lisää tavaroita muilta koirilta. Aukeama aukeamalta sekä tavaramäärä että voroa jahtaavat koirat lisääntyvät ja vauhti kiihtyy entisestään, kunnes tulee äkkipysähdys: ”Loppui hulina / kuului vain ulina.”  

Pysäyttäkää voro! on huvittava, kaoottinen tutkielma erirotuisten ja -näköisten koirien fysiikkaa ja ominaispiirteitä – onhan Donner erityisen taitava hahmojen ja arkkityyppien kuvittaja – sekä reipasta, kulmikasta riimittelyä. Aluksi kirjaa ääneen lukiessa oikeaa rytmiä pitää hakea tarkasti, jotta riimit osuvat kohdilleen, mutta lopulta Henriikka Tavin suomennos aukeaa nautinnolliseksi sanaleikiksi, jota on mukava makustella suussa.  

Sarjakuvista tuttu terävä, ohut viiva on nyt pehmeämpi ja paksumpi, mutta silti varma. Puuvärien ja guassin värit ovat luontaisesti hieman sameita ja murrettuja, mutta värimaailma pysyy tasapainoisena, kun kellertävien ja ruskeiden koirien sekaan on ripoteltu pinkkejä hattuja, vihreitä silkkihuiveja ja pienempiä punaisia yksityiskohtia raikastamaan kokonaisuutta. Tausta on jätetty kokonaan pois ja sivut täyttyvät pelkistä koirista ja heidän esineistään. 

Pysäyttäkää voro! tuntuu aluksi helpolta ja yksinkertaiselta. Siinä on niukasti tekstiä ja sen lukaisee ensimmäisiä kertoja nopeasti selaten, lähtien ikään kuin mukaan koirien juoksukilpaan. Kohderyhmään kuuluva lapsilukija tykästyy kirjaan kuitenkin pian, ja toiston ja ääneen lukemisen myötä teoksen tasot alkavat aueta: hahmojen ja yksityiskohtien määrä, kuvien harkitut kompositiot, tekstin ja kuvan suhde ja lopulta epäilys – onko Donner ujuttanut mukaan kulutuskriittisen ajatuksen..? Oli tai ei, teos on ilahduttava ja laadukas lastenkirjaesikoinen. 

_____________________

Julkaistu Kuvittaja-lehdessä 2/25.