Aiju Salminen & Lotta Montén: Hups ja Hurrur (Tammi, 2025).
Aiju Salminen & Lotta Montén: Hups ja Hurrur (Tammi, 2025).

Aiju Salmisen kuvittama ja Lotta Monténin kirjoittama kuvakirja Hups ja Hurrur käyttää näkökulmahenkilönään lasta, pientä Hupsia, jonka kokemuksissa oma koti näyttäytyy seikkailuna. Erityisesti Hupsia kiinnostaa keittiön nurkassa ääntelevä kaappi, Hurrur, joka auki olleessaan huristelee ilmoille hyytävää puhuria. Hups haluaisi päästä tutkimaan tuota kummallista laitetta, mutta aikuiset tekevät kaikkensa estääkseen tutkimukset ja onhan huriseva laite myös aika pelottava.  

Aiju Salminen & Lotta Montén: Hups ja Hurrur (Tammi, 2025).

Teos on kirjoittajansa esikoisteos, kuvittaja puolestaan on jo kuvittajakonkari. Kuvitus onkin hieman tekstiä vahvempaa. Erityisesti värien käyttö on ansiokasta ja rakentaa teokseen omalakisen ilmeen. Värit eivät ole koristeita, vaan kantavat merkityksiä. Jääkaapin kylmyys hehkuu sinisenä; jännittävimmät hetket ovat leiskuvan punaisia. Taustojen kohdalla unenomaisen sumea liitupiirrosjälki luo teokseen tunnelmaa. Samoin tunnelmaa luo paikoin suurten kuvapintojen kohdalla käytetyn paperin tekstuurin näkyminen.  

Kirjan kuvitus täyttää koko kirjan kansien sisäosia myöten. Ensimmäisen aukeaman kuvitus paikantaa tapahtumat nousevan auringon valossa hehkuvaan kerrostaloon. Viimeisellä aukeamalla sama talo nähdään yöaikaan. Näin itse tapahtumille luodaan kuvan keinoin ajallinen ja paikallinen rajaus: tarina sijoittuu kotiin ja siinä seurataan lapsen elämää yhden päivän ajan.  

Aiju Salminen & Lotta Montén: Hups ja Hurrur (Tammi, 2025).

Kirjassa käytetään paljon sanaleikkejä ja herkutellaan onomatopoeettisilla eli luonnonääniä jäljittelevillä ilmaisuilla. Muusta tekstistä kohosteiset sanat lähestyvät vaihtelevilla fonteillaan kuvitusta. Sulkeutuessaan jääkaapin ovi sanoo TUFF, auetessaan MUISK, vauva itkee ÄMMÄMMÄÄ. Myös henkilöhahmojen nimet ovat tekstissä leikkisiä. Äiti ja isä ovat Varo ja Älä, vauva puolestaan Gää.

Nimet kuvaavat hauskasti päähenkilön suhdetta perheeseen, mutta tekevät tekstistä aavistuksen vaikeaselkoista pienelle lukijalle. Onneksi Salmisen ilmeikkäät hahmot auttavat lukijaa hahmottamaan kenestä kulloinkin on kyse. Teksti ja kuva pelaavatkin hyvää tiimipeliä. 

_____________________

Julkaistu Kuvittaja-lehdessä 1/25.