Janne Iivonen – Piilossa Englannissa
Tapaan Janne Iivosen hänen työhuoneellaan Brightonissa, joka sijaitsee Englannin etelärannikolla sadan kilometrin päässä Lontoosta.
Janne on parhaillaan viimeistelemässä tilausta yhdysvaltalaiselle The New Yorker -aikakauslehdelle. Laadukkaasta journalismista ja kuvituksista tunnettu The New Yorker on yksi Jannen vakituisista asiakkaista. Muita nimiä hänen asiakaslistallaan ovat esimerkiksi Apple, The Guardian, The Daily Telegraph, The Wired, The Times, Variety, GQ, The Wall Street Journal… On joukossa pari suomalaistakin julkaisua, kuten Image ja Arvopaperi.
Miksi hänestä ei tiedetä Suomessa juuri mitään?
”En ole tietoisesti ollut piilossa ulkomailla, jostain syystä asiakaskuntani on vain Suomessa jäänyt kapeaksi”, Janne toteaa.
Hän on asunut ulkomailla nyt yli 12 vuoden ajan. Ennen Brightoniin muuttoa hän opiskeli Tanskassa multimedialinjalla, joka oli yhdistelmä markkinointia, koodausta ja graafista suunnittelua. Opiskeluiden aikana Janne huomasi omat vahvuutensa, jotka yllättäen eivät olleetkaan graafisessa suunnittelussa vaan kuvituksessa.
”Suomessa ei ollut kouluja, jotka olisi suunnattu nimenomaan kuvittajille. Brightonin yliopiston kuvituslinja sen sijaan on arvostettu ja sieltä ovat valmistuneet sellaiset tunnetut kuvittajanimet kuten brittiläinen James Jarvis sekä suomalais-englantilainen Sanna Annukka. Se oli yksi syy koulutusvalintaani.”
Toinen syy koulun ja kaupungin valintaan oli myös kaupungin koko: reilun 150,000 asukkaan Brighton tuntui paremmalta vaihtoehdolta opiskeluiden kannalta kuin Lontoon yli kahdeksan miljoonan asukkaan metropoli.
Ensimmäisen ison asiakaskeikkansa Janne nappasi kolmantena opiskeluvuotena, kun hänen töitään oli esillä yliopiston järjestämässä taidenäyttelyssä Lontoossa. Trendikkäässä maineessa olevan Goodhood-vaatemerkin AD Adam Tickle näki näyttelyn ja pyysi Iivosta suunnittelemaan merkille viiden hahmon kuvitussarjan.
”Janne kuulostaa briteille varmaan tytönnimeltä ’Jane,’ joten sain keikasta palkaksi paketillisen yrityksen myymiä meikkituotteita”, hän naurahtaa.
Vaikka ensimmäinen iso kuvituskeikka ei ollut varsinainen rahasampo, se poiki hänelle paljon näkyvyyttä – jopa niin paljon, että Janne pitää yhteistyötä uransa ponnahduslautana. Samalla keikat antoivat vahvistusta omalle kuvitustyylille.
Janne Iivosen piirrostyyli on silmiinpistävä. Ensimmäiseksi mieleen tulee sarjakuvahahmo Tintti. Hän on vertauksesta tietoinen, joskin harmissaan sen kapea-alaisuudesta.
”Jotkut ajattelevat, että ’sulla on tää Tintti-juttu’. Ranskan ja Hollannin ulkopuolella ei tiedetä, että tyyli on yhtä laaja kuin esimerkiksi manga Japanissa. Genreä ajatellaan täällä vain yhden tekijän kautta.”
Omaa piirustustyyliään hän kuvaa nimellä ligne claire, joka on ranskaa ja tarkoittaa sananmukaisesti ”selkeää viivaa.” Vaikka Tintin luojaa Hergéä pidetäänkin tyylin isänä, on sen taitajia ollut useita myös hänen jälkeensä, esimerkiksi ranskalaiset Yves Chaland ja Ted Benoit, jotka kehittivät tyyliä nykyaikaisemmaksi.
Vaikka Jannen piirustustyyli alkoi kehittyä omaleimaisemmaksi Brightonin opiskelujen aikana, tietyt peruspiirteet ovat olleet hänellä pitkään: viivapiirtäminen, raikas värimaailma ja hahmorikkaus.
Janne kertoo, että ligne claire -tyylissä häntä viehättää se, että vaikka piirustustyyli ei ole löyhä ja ekspressiivinen, se on silti nopea.
”Asioita voi referoida nopeasti. Tyylissä on jotain tuttua, kuitenkaan näyttämättä liian vanhalta. Ajaton tyyli sopii moneen aiheeseen”, Janne kertoo.
”Suomalaisesta perspektiivistä katsottuna minua viehättää myös tyylin minimalistisuus ja tarpeenmukaisuus.”
Toinen selkeä piirre hänen piirustustyylissään on nykyaikaisuus, joka näkyy yksityiskohdissa, kuten hahmojen asusteissa ja pukeutumistyyleissä. Trendikkäissä pipopäisissä tai puhelinta näpräävissä bisnesmiehessä on jotain todella tuttua. Eikä ihme: Janne hakee jatkuvasti inspiraatiota havainnoimalla arkea ja ihmisiä. Häntä kiehtoo erityisesti nykyilmiöiden tutkiminen, esimerkiksi se, kuinka teknologia vaikuttaa ihmisten kanssakäymiseen.
Luonnosvaiheen Janne tekee käsin, joko kuulakärkikynällä tai tussilla. Ensimmäinen luonnos jää kuitenkin hänelle itselleen, eikä päädy koskaan asiakkaan arvioitavaksi. Luonnoksen hän siirtää digitaalisesti koneelle, jossa hän työstää sitä Wacom Cintiq -piirtonäytöllä.
Janne pitää oman tyylin löytämistä etenkin lehtikuvittajille hyvin tärkeänä. Tunnistettava tyyli helpottaa itsensä markkinointia, koska asiakkaat voivat luottaa siihen, mitä tilaavat. Hänen mukaansa tunnistettava tyyli kertoo myös siitä, että tekijällä on jokin rutiini tekemisessään.
”Vaikka rutiini on kirosana luovassa työssä, se on tilaajan kannalta hyvä juttu. Tilaus on kuitenkin aina riski,” hän pohtii.
Vahvan tyylin lisäksi Jannen mukaan näkyvyys sosiaalisessa mediassa on välttämätöntä – etenkin Instagramissa, joka on hänen mukaansa toimiva markkinointityökalu. Hän kehottaa kuvittajia myös seuraamaan aktiivisesti alan tekijöitä ja tilaajia.
”Kannattaa myös pohtia milloin ja kuinka usein julkaisee kuvia, keitä niihin tägää ja millaisin alan hashtagein.”
Jannen töitä on ollut esillä yli 15 eri maassa. Kansainvälisestä kuvittajan urasta haikaileville hänen mielestään ulkomailla asumisesta voi olla hyötyä.
”En ole varma tästä, mutta minusta tuntuu, että kansainväliset asiakkaat luottavat ammattimaiseen jälkeen ja kielitaitoon enemmän, kun olen based in the UK. Iso-Britanniasta ja Lontoosta on aina tullut isoja luovan alan tekijöitä.”
Hänen mielestään yrittäjyys on tehty Iso-Britanniassa paljon helpommaksi Suomeen verrattuna. Helppous näkyy Jannen mukaan muun muassa yksinkertaisemmassa veroilmoituksessa ja ilmapiirissä, joka kannustaa itsenäiseen tekemiseen.
”Yrittäjyyttä ei nähdä täällä mielenvikaisuutena, eikä sillä pelotella. Brexit saattaa tulevaisuudessa tietysti muuttaa asioita. Faijani on yrittäjä, joten asenteeni yrittäjyyteen on varmaan periytynyt häneltä.”
Asiakkaita Jannella on nykyään niin hyvin, että hän on oppinut myös sanomaan ei. Janne arvelee tehneensä jotakin oikein, koska monet tilaajista ovat pyytäneet häntä kuvittamaan uudelleen. Vakituiset keikat tarkoittavat säännöllisiä tuloja, joka taas tarkoittaa freelancerille vähemmän stressiä.
”Englantilainen scifi-kirjailija Neil Gaiman sanoi University of Arts -yliopiston opiskelijoiden valmistujaispuheessa, että saadakseen luovalla alalla töitä, henkilön täytyy täyttää kaksi kolmesta: Toimittaa työt ajoissa, tehdä hyvää duunia tai olla mahdottoman mukava. Ehkä olen onnistunut täyttämään tämän ’kaksi kolmesta’ säännön kohtalaisen hyvin”, Janne pohtii.
Kuvittajan työtahti on kova: parhaimmillaan Janne tekee viisi kuvituskuvaa päivässä. Hän suhtautuu työhön ”yhdeksästä viiteen -mentaliteetilla”, vaikka joskus illat ja viikonloput lipsuvat töiden puolelle.
Hänen mukaan kuvitusalalla menee hyvin, vaikkakin palkkiot ovat pienentyneet. Valokuvaa käytetään sanoma- ja aikakauslehdissä edelleen enemmän, mutta se ei ole hänen mukaan ei ole syrjäyttänyt kuvituskuvaa. Jannen mielestä kuvituksella lehti voi erottua ja profiloitua selkeämmin, koska valokuvaa on nykyään sosiaalisen median kanavat ja lehdet pullollaan.
Onko kuvittajalla vielä unelmien asiakasta, jolle hän haluaisi tehdä töitä?
”Lista lyhenee koko ajan. Viime vuonna alkanut yhteistyö The New Yorkerin kanssa oli suuri unelmani. Halusin myös kovasti kuvittaa ruokaan erikoistunutta Lucky Peach -lehteä. Onneksi lehden AD otti minuun yhteyttä juuri ennen kuin lehti lopetettiin ja pääsin tekemään heille sarjakuvan. Olisi mahtavaa, jos jonain päivänä pääsisin tekemään kuvituksia myös japanilaiseen Popeye-lehteen.”
Inspiraatiota Janne hakee usein kuvitusalan ulkopuolelta, kuten musiikista sekä katu- ja kuvataiteesta. Hän on soittanut myös Brightonissa dj-keikkoja. Se on tuonut tarvittavaa vastapainoa töille.
Tällä hetkellä Iivonen jakaa työhuoneen kolmen muun kuvittajan ja yhden graafisen suunnittelijan kanssa. Iivonen käy Lontoossa tiuhaan, etenkin tankkaamassa kulttuuria ja on pohtinut myös Lontooseen muuttamista. Samalla hän kuitenkin nauttii Brightonin kätevyydestä ja pienen kaupungin positiivista puolista. Lontooseen verrattuna Brighton on huomattavasti huokeampi kaupunki, etenkin vuokrien osalta. Jaetusta työtilasta hän pulittaa reilut 100 puntaa kuukaudessa, joka on lähes puolet vähemmän Lontoon työtilojen vuokriin verrattuna.
Tulevaisuudessa Janne toivoo voivansa keskittyä enemmän sarjakuviin sekä liikkuvan kuvan parissa työskentelyyn. Haaveissa siintää ajatus myös taideresidenssistä, jossa voisi yksinomaan keskittyä omien projektien tekemiseen. Arjessa omat projektit jäävät helposti taka-alalle.
”Pelkään urautumista. Jossain vaiheessa olisi kiinnostavaa myös tehdä retrospektiivinen näyttely tai suunnitella sarjakuvakirja. Eniten toivon kuitenkin sitä, että voin jatkaa kuvitusten tekemistä jossain muodossa hamaan tulevaisuuteen.”
Julkaistu Kuvittajassa 1/18.
