Julia Rothman ja rakkaus New Yorkiin

Julia Rothman on paljasjalkainen newyorkilainen, joka on syntynyt ja kasvanut Bronxissa. Videopuheluun Rothman vastaa kuitenkin Uudesta Seelannista, jossa hän viettää nykyisin talvisin kolme kuukautta uusiseelantilaisen aviomiehensä, elokuvantekijä Jan Oliver Lucksin kanssa.

Vaikka kello on pallon toisella puoliskolla vasta seitsemän aamulla, Rothman on tehnyt töitä jo yli tunnin ajan. Rothmanin pitää kiireisenä The New York Timesin talousosioon joka toinen viikko ilmestyvä koko aukeaman kuvitettu kolumni, jota hän tekee yhdessä toimittaja Shaina Feinbergin kanssa.

Kolme vuotta sitten sanomalehti otti yhteyttä Rothmaniin ja ilmoitti, että he etsivät talousosioon uutta kuvituskolumnistia, mutta eivät olleet vielä varmoja, kuka pestiin valittaisiin.

“Päätin, että en ota vastaan kieltävää vastausta, vaikka kirjoittaminen ei kuulu vahvuuksiini. Kysyin ystävältäni Shainalta, olisiko hän kiinnostunut yhteistyöstä. Lopulta lähetimme lehdelle kaksi täysin viimeisteltyä kolumnia juttunäytteiksi, jotta he huomaisivat, kuinka tosissamme olimme.”

Kolumnin tiivis julkaisutahti on vastapainoa kirjojen julkaisuprosesseille, jotka yleensä kestävät noin vuoden verran. Kun Rothman lähettää torstaina kolumnin viimeisen version toimitukseen, se on julkaistu perjantaina The New York Timesin verkkolehdessä ja sunnuntaina lehden printtiversiossa. Seuraavan kolumnin suunnittelu ja taustatyö alkavat usein jo samana päivänä.

“Kolumni on iso osa elämääni, eikä mene päivääkään, etten ajattelisi sitä. Keskustelemme ajankohtaisista aiheista päätoimittajan kanssa, mutta kuvittajana saan pitkälti vapaat kädet.”

Tämän vuoden ensimmäistä kolumnia varten Feinberg ja Rothman tekivät katugallupia useiden viikkojen ajan ja kysyivät yli 400:lta ohikulkijalta, kuinka paljon he saavat palkkaa. Jutusta tehtiin myös laaja digiversio lehden verkkosivuille.

“Kuvittajana yritän aina supistaa tekstiä ja saada kokonaisuuteen hengittävyyttä. Se on kuitenkin vaikeaa, jos hyvää haastattelumateriaalia on paljon, ja Shaina taistelee kirjoittajana aina tekstin määrästä.”

Kirjoittajan ja kuvittajan yhteistyö on poikinut kolumnin lisäksi kirjan Every Body: An Honest and Open Look at Sex from Every Angle. Heillä on työn alla myös kaksi muuta aikuisille suunnattua kirjaa, joista toinen julkaistaan syksyllä 2023. Every Body tutkii esseiden ja henkilöhaastatteluiden kautta ihmisten suhtautumista seksiin ja seksuaalisuuteen. Rothmanin mukaan kuvitetussa journalismissa on lopulta kyse tarinankerronnasta.

Yhteistyöprojektien lisäksi Rothman on luonut jo 11 kirjaa, jotka hän on sekä kirjoittanut että kuvittanut.

“Unelmani on kirjoittaa ja kuvittaa tulevaisuudessa lisää myös aikuisille suunnattuja kirjoja.”

Hänen kaiken ikäisille suunnatut kuvakirjansa Food Anatomy, Nature Anatomy, Farm Anatomy, Wildlife Anatomy ja Ocean Anatomy ovat olleet sekä myynti- että arvostelumenestyksiä.

Omasta tuotannostaan hänen suosikkinsa on omaelämäkerrallinen opaskirja Hello, New York. Bronxin kaupunginosaan sijoittuvassa kirjassa esiintyvät hänen isänsä ja lapsuudenkotinsa, ja se on rakkauskirje suurkaupungille, jossa hän on kasvanut.

Kuvittajan mukaan puhtaasti visuaaliset työt tuovat joskus hengähdystaukoa tarinoiden kuvituksiin ja ovat myös taloudellisesti kannattavia. Hänen yksi tuottavimmista projekteistaan on ollut tapetin kuvitus.

Uransa alkuaikana Rothman teki tilaustyönä kuvituksen linnuista ja pilvenhattaroista päällystakin vuoreen. Asiakas ei kuitenkaan ollut tyytyväinen lopputulokseen, minkä seurauksena hän menetti työkeikan ja siitä sovitun palkkion. Vuosia myöhemmin Hygge & West -sisustusyritys näki saman kuvan, ihastui siihen ja teki siitä Daydream-nimisen malliston, joka on ollut yrityksen yksi suosituimmista rullatapeteista.

“Jostakin syystä juuri tämä tapetti vetoaa ihmisiin, ja saan siitä edelleen vuosittain hyvät rojaltit. Tämä on minusta hyvä opetus kaikille: jos joku ei pidä työstäsi, ei se tarkoita, että kuvituksesi olisi huono. Tuote saattaa vain olla siinä tapauksessa väärä.”

Rothmanin luonnosmainen, käsinmaalattu ja -piirretty jälki on helposti lähestyttävä. Hän piirtää työt paperille ohuella tussilla ja maalaa ne lopuksi akryyliguassiväreillä. Hän kuvailee itse tyyliä nostalgiseksi.

“Olen vuosien myötä kehittynyt maalarina ja piirtäjänä täsmällisemmäksi, mutta olen myös huolissani siitä, että tyylini ei juurikaan ole muuttanut vuosien varrella. Käytän edelleen samoja värejä kuin aloittaessani, ja olen ollut aina uskollinen viivapiirtämiselle. En ole koskaan pysynyt eri kuvitustrendien perässä.”

Rothman tiesi aina haluavansa tehdä luovaa työtä. Nuorena hän järkeili, että kuvittajan työ olisi kaupallisesti kannattavampaa kuin vapaan taiteilijan ura. Hän valmistui Rhode Island School of Design -korkeakoulusta vuonna 2002, ja teki aluksi kaikkia mahdollisia projekteja logoista t-paitojen printteihin.

“Kuulen usein nuorilta kuvittajilta, että he eivät ole menestyneitä, kun he ovat toimineet alalla vasta vuoden tai kaksi. Olen onnellinen, että saan nykyään tehdä niitä töitä, joita haluan, mutta se johtuu siitä, että olen vanha,” nyt 42-vuotias Rothman nauraa.

Kuvitustöiden lisäksi Rothman on Women Who Draw -kuvituskollektiivin ja verkkosivuston perustaja. Etenkin erilaisiin vähemmistöryhmiin kuuluvia naiskuvittajia edustava projekti alkoi vuonna 2016 kylpyhuoneessa, kun Rothman luki erästä amerikkalaista “erittäin tunnettua” aikakauslehteä, jonka kansi on aina kuvitettu. Rothman tajusi, ettei ollut nähnyt lehdessä ainuttakaan naisen kuvittamaa kantta.

Oivalluksen seurauksena Rothman perusti verkkosivuston yhdessä ystävänsä, kuvittaja Wendy MacNaughtonin kanssa. Ajatuksena oli, että kuka tahansa naiseksi identifioituva (sekä trans- tai muunsukupuolinen) sai ladata sivulle oman työportfolionsa, jotta kukaan päätoimittaja ei voisi sanoa, että “ei tiedä yhtäkään naiskuvittajaa.” Sivusta tuli suosittu, ja se sai mediahuomiota Vogueta myöten.

Projekti perustettiin vain hieman sen jälkeen, kun Rothman oli kuvittanut Hillary Clintonin presidentinvaalikampanjaan vaalibussin tarroja, julisteita, paitoja ja kasseja. Women Who Draw on sittemmin jäänyt arkistoksi, eivätkä he ota vastaan uusia tekijöitä.

“Clintonin vaalitappion jälkeen olimme kaikki vihaisia, epäuskoisia ja surullisia. Perustimme sivuston, koska halusimme naisille enemmän näkyvyyttä. En ole varma, edustaako naistekijöille tarkoitettu sivusto enää vuonna 2023 sukupuoltenvälistä tasa-arvoa ja LGBQT+ oikeuksia.”

Rothmanilla ei ole erillistä työhuonetta, vaan hän nauttii siitä, että saa tehdä töitä kotona. Hän on hiljattain muuttanut aviomiehensä kanssa uuteen asuntoon Brooklynissa.

“Asuntomme on newyorkilaisittain pieni, mutta pidän siitä, että työvälineeni ovat käden ulottuvilla, ja että voin käytännössä piirtää aina halutessani.”

Julkaistu Kuvittajassa 1/23.