Hilla Semerin suunnittelemaa kantta koristavat vaaleanpunaiset ja metsänvihreät sydämet, ja kovakantinen opus näyttää ensivilkaisulta ystävänpäiväkortilta tai instagrammattavalta rakkausromaanilta. Karkkikansien takaa löytyy kuitenkin tiukkaa asiaa kapitalismin historiasta ja sen tuottamasta globaalista pahoinvoinnista. Tamperelaisten Riina Tanskasen ja Samu Kuopan yhteisteos käsittelee muun muassa kysymyksiä eriarvoisuudesta, demokratiasta sekä ilmastotuhosta. Kirjoittajien mukaan kaikki aikamme ongelmat kytkeytyvät vallitsevaan talousjärjestelmään, jonka tarjoamat ratkaisut ovat yhtä mahdottomia ”kuin yrittäisi hoitaa avohaavaa laastarilla”. Kirja puhuttelee lukijaa toisinaan kärjistävällä otteella tuoden mieleen 2020-luvulla yleistyneet vasemmistolaiset meemit, ja tekijöistä Tanskanen on kerännyt suosiota Tympeät tytöt -nettisarjakuvallaan.

Pamflettimaisuus ei ole tässä yhteydessä negatiivinen asia. Vasemmisto on jo 1960-luvulta asti arvostellut itseään taipumuksesta käsitellä taloudellis-poliittisia voimasuhteita teoreettisella ja sisäänpäinkääntyneellä tavalla. Politiikkaa ohjailee puolestaan kasvupaineisiin kytketty talous, jonka media mystifioi aiheeksi, josta vain asiantuntijat osaavat puhua.

2020-luvulla tulevaisuususkonsa menettäneet palkansaajat ja työelämän väliinputoajat ovat löytäneet voimaannuttavan vastarinnan äärioikeistosta. Kapitalismin suuri illuusio vastaa haasteeseen ja herättelee luokkatietoisuutta selkeiden esimerkkien ja puhuttelevan tyylin avulla. Se toimii nykyvasemmistolaisten talousteorioiden perusteoksena ja popularisoijana. Kirja tarjoaa esimerkiksi hoivatyön sukupuolittuneisiin ongelmiin eettisiä näkökulmia, joita harvemmin kuulee julkisessa keskustelussa. Hoivasta tavataan puhua kulueränä, mutta hoiva on elämän edellytys, jonka tehostaminen vaarantaa pahimmillaan ihmishenkiä, kirjoittajat muistuttavat.

Leipätekstiä rytmittävät koko sivun kuvitukset ja sarjakuvaruudut, jotka paketoivat talouden ilmiöitä. Mukana on myös kuvitettuja puhuvia päitä ja piristäviä vinjettejä. Visuaalinen kerronta muistuttaa esimerkiksi dokumenttielokuvien animaatio-osuuksista ja Liv Strömqvistin feministisistä sarjakuvista.

Anne Kaikkosen taitto ja Tanskasen paikoin viivojen yli vuotavat piirrokset tuovat kirjan välillä osoittelevaksi käyvään sävyyn eloisaa zinemäisyyttä. Teos on kerännyt suitsutusta, ja kirjailijapari otti kantaa talousjärjestelmän ongelmiin myös tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Voimaantumista kirja ei ruoki, vaan jättää lukijan oleellisen kysymyksen äärelle: miksi me hyväksymme tämän?

Julkaistu Kuvittajassa 1/24.

Lue myös