Kaupunki työhuoneena
”Teen töitä kotona, mutta käytän Lissabonin kaupunkia työhuoneeni jatkeena.
Portugalissa on kymmenen kuukautta vuodesta sen verran lämmintä, että voin tehdä töitä ulkona vaikkapa puistokahvilassa. Se tuntuu edelleen luksukselta. Teen luonnostelua lähes aina ulkona ja kuvitusten viilaamista kotona. Ulos lähteminen kesken päivän tekee aivoille erityisen hyvää.
Olen asunut Lissabonissa kohta kymmenen vuotta. Ennen kuin kaupungista tuli trendikäs, työpöytätilan sai vuokrattua aika halvalla. Eräänä vuonna minulla oli työpöytäpaikka vanhassa palatsissa ja se maksoi sata euroa kuussa.
Lissabon on omaan silmääni maailman kaunein kaupunki pastellinsävyisessä värimaailmassaan. Kaupunki on suunniteltu niin että talojen ulkoseinissä olevat kiiltäväpintaiset kaakelit ja katukivetysten vaalea väri heijastaisivat mereltä tulevaa valoa parhaimmalla mahdollisella tavalla. Päivittäin ihastelen kaupungin upeaa valoa ja saan väri-inpiraatiota kaakelien kuvioinneista.
Kuvitin juuri julisteen lasten taidefestivaalille, jolle olen tehnyt festivaali-ilmeen yli kymmenen vuoden ajan. Seuraavaksi työpöydällä on eräälle taidemuseolle tuleva kesäkahvilan kuvitus, jonka tekemisestä olen tosi innoissani.
Luonnostelen jonkun verran käsin, mutta suurimmaksi osaksi kuvitan iPadilla ja Procreate-ohjelmalla. Tykkään sen undo-komennosta paljon, koska olen suurpiirteinen ihminen, joka ei mieti ennen kuin tekee. Suunnittelinpa sitten kuvitusta, logoa tai esitteen taittoa, Pinterestistä saan inspiraatiota muotoihin, väreihin ja tekstuureihin. Jos jokin asia tuntuu takkuavan, menen juoksulenkille ja yritän sen jälkeen uudelleen.
Olen myös halunnut palata nuoruuteni harrastukseen eli maalaamiseen, joten ostin juuri ison kasan akryylimaaleja ja pastelliliituja. Toivon, että paluu käsin tekemiseen tuo kuvitustyyliini jotain uutta.”
_____________________
Julkaistu Kuvittaja-lehdessä 1/25.
