Teksti: Ville Hänninen

Kuvitukset: JP Ahonen

Parodia jäljittelee alkuteosta tunnistamalla sen hengen, mutta muuntamalla ja liioittelemalla yksityiskohtia tarkoitusperien mukaan. JP Ahosen teos Dark Ateneum on koulukirjaesimerkki lajista, joka on viime vuosina muuttunut vaikeammaksi. Koska kaikelle voi irviä hyvin ajantasaisesti, kansien väliin saatettava parodia vaatii entistä ammattimaisempaa toteutusta. 

Dark Ateneum sopii määreisiin. Suomalaisen kuvataiteen klassikoita parodisoiva teos on hauska, koska se on niin hiottu. Aikuisten värityskirjat olivat 2010-luvun ilmiö. Idean kantopinnan todistaa, ettei kirja tunnu lainkaan jälkijättöiseltä. Dark Ateneum on persoonallinen. 

JP Ahonen (s. 1981) tunnetaan sarjakuvataiteilijana ja kuvittajana, jonka teoksissa tuntuu voimakas rock-kulttuurin puraisu ja parodisuus rakasta aihetta kohtaan. Kahdeksalle kielelle käännetty sarjakuvakirja Perkeros (Wsoy 2013) KP Alaren kanssa kuvaa kokeellisen metallibändin käänteitä, mikä on koomista ilman huumori-etuliitettäkin. Belzebubs-nettisarjakuva siirtää black metallin kliseet ydinperheen kontekstiin hauskalla tavalla. 

Näiden ja opiskelijasarjakuva Villimmän Pohjolan vaikutus näkyy. Digipiirrokset käyttävät klassikkomaalauksia astinlautana kuvaamaan muusikoita, uhoavia alakulttuurinuoria, taiteilijaelämää ja myös perhearkea. 

Kullervon äänenavaus. Väritettävän version kuvasta löydät Kuvittaja-lehdestä 1/2026.

Dark Ateneum on koulukirjaesimerkki lajista, joka on viime vuosina muuttunut vaikeammaksi.

JP Ahosen versio Albert Edelfeltin teoksesta Kuningatar Blanka (1877).

Helene Schjerfbeckin Ompelijatar (1905) on kääntynyt Gameriksi. Käpertyneen meditatiiivisesta naisesta on Ahosen käsittelyssä tullut raivokas pelaaja. Akseli Gallén-Kallelan Kullervon kirous (1899) on lavalla uhoavan Kullervon äänenavaus. Alexandra Frosterus-Såltinin Äiti nukkuvan lapsen vuoteen vieressä (1862) on lempeä maalaus, Ahosen Äiti riivatun lapsensa vieressä kuvaa metrin verran sängystä kohonnutta pikkupirua hervottomin ilmein. 

Takakansi mainostaa taiteen kuuluvan ”myös niille, jotka omistavat värikyniä vain mustan eri sävyissä”. Voi olla, että moni ei teosta väritä vaan pitää vain hyllyssään, mutta ajatuksia se silti saa liikkeelle. 

JP Ahonen: Dark Ateneum (Tammi 2026)