Jenny Lucander
Jenny Lucander

Kirsi Kunnas ja Maija Karma ovat myötävaikuttaneet siihen, että Suomessa suhtaudutaan lastenlyriikan kuvittamiseen niin kunnianhimoisesti. Karman kuvittamassa Kunnaksen lastenrunokokoelmassa Tiitiäisen satupuu (1956) runot ja kuvitus sulautuivat yhteen, kun kuvitus myös kommentoi ja tulkitsi runoa aiemmille lastenrunokokoelmille tyypillisen somistamisen sijaan. Kirsi Kunnaksen myöhempiä lastenrunokirjoja ja niistä tehtyjä antologioita ovat kuvittaneet monet eturivin kuvittajat, mm. Kristiina Louhi, Christel Rönns ja Anne Vasko

Runoantologialla Yön äänet WSOY juhlisti Kunnaksen (1924–2021) syntymän 100-vuotisjuhlavuotta. Kokoelmassa on edustava otos Kunnaksen lasten- ja aikuistenlyriikkaa sekä hänen suomentamiaan lastenrunoja. Runoja yhdistävät yön, pimeyden ja valvomisen teemat.

Yön äänet Jenny Lucander Kirsi Kunnas
Yön äänet Jenny Lucander Kirsi Kunnas

Jenny Lucander on yksi kiinnostavimmista lastenkirjallisuuden nykykuvittajista. Hän on rouhealla ja rohkealla tyylillään uudistanut kuvakirjoissaan tapaa kuvata lasta ja miljöötä. Sekasisältöisissä lastenrunokokoelmissa kuvittaja joutuu usein tekemään kompromisseja, kun tunnelmaltaan keskenään erilaiset runot tulisi mahduttaa samalle aukeamalle. Lucanderin kannalta on ollut onnekasta, että hän on tässä ensimmäisen runokirjan kuvituksessaan saanut paneutua usein aukeamalla vain yhden runon kuvittamiseen. Katsojalle aukeamat ovat kuin sykettä laskevia mielenmaisemia. Sinisen hämärän väriskaala itsessään rauhoittaa ja maadoittaa runojen ääreen. 

Yön äänet Jenny Lucander Kirsi Kunnas
Yön äänet Jenny Lucander Kirsi Kunnas

Lucanderin kuvituksen repertuaari ei kuitenkaan onneksi rajoitu pelkkään kuulaaseen luontotunnelmointiin. Hyviä esimerkkejä ovat kuvitukset R. L. Stevensonin runoon ”Unien maa” ja Kirsi Kunnaksen runoon ”Sadan lapsen talo”. Edellisessä Lucander heijastaa lapsen unikuvat ääriviivapiirroksina meren ylle ja jälkimmäisessä hän konkretisoi isän nukuttamisurakkaa hanakasti valvovan lapsikatraan vuoteiden äärellä. Poikkeuksellisesti tämän runon kuvitus jatkuu vielä seuraavallekin aukeamalle, mistä löytyy lasten potat ja lattialle pudonneet tutit! 

_____________________

Julkaistu Kuvittaja-lehdessä 1/25.