Kuvitettua tietoa

Tiedon visualisointi eri muodoissaan on kasvava ala, ja syystä. Tiedontäyteisessä maailmassa tarvitaan uusia tapoja käsittää ympärillämme tapahtuvia muutoksia, ja hyvin suunniteltu tiedon visualisointi auttaa meitä hahmottamaan monimutkaisia kokonaisuuksia paremmin. Viime vuosina tiedon visualisointi on ollut merkittävässä roolissa esimerkiksi koronapandemiasta ja ilmastonmuutoksesta uutisoitaessa.

Toimin itse kuvittajana, ja työhöni on alusta asti kuulunut myös infografiikan suunnittelu. Ennen uraani kuvittajana olen työskennellyt tiedottajana kahdessa eri yliopistossa, joissa päätoimitin kaksi tietokirjaa.

Tietokuvakirjoihin hullaannuin Bolognan lastenkirjamessuilla Italiassa. Huomioni veivät vahvaan visuaaliseen ideaan perustuvat teokset, joiden teemasta ja toteutuksesta ei osannut päätellä, ovatko ne suunnattu lapsille vai aikuisille. Messut esittelivät maailman, johon halusin sukeltaa syvemmälle.

Esikoisteokseni Paroni – Jarno Saarisen elämä (Myllylahti 2018) oli tarinallinen tietokuvakirja lapsille ja aikuisille. Pasi Lönnin kirjoittama Rallitalli (Tammi 2021) oli infografiikantäyteinen sukellus ralliautoilun maailmaan.

Pari vuotta sitten törmäsin Fulbright Finlandin eri alojen asiantuntijoille tarkoitettuun stipendiohjelmaan, ja sain idean lähteä Yhdysvaltoihin tutkimaan tietokuvakirjoja. Päädyin viettämään kevätlukukauden 2022 Bostonissa Simmonsin yliopiston lastenkirjallisuuden tutkimuskeskuksessa, jossa luin tietokuvakirjoja, niitä käsitteleviä tutkimuksia ja haastattelin alan asiantuntijoita. Lopputuloksena loin tietokuvakirjoissa käytettäville tiedon visualisoinnin tavoille kuusi eri kategoriaa. Myöhemmin jatkoin tutkimustani myös Suomessa.

Olen jakanut tiedon visualisoinnin keinot tietokuvakirjoissa karttoihin, poikkileikkauksiin, ajan kuvauksiin, luokitteluun, visuaaliseen vertailuun ja numeraaliseen dataan.

Kartat ovat helppo tapa lähestyä datavisualisointia. Karttojen tieto perustuu numeroihin, leveys- ja pituuspiireihin, vaikkei sitä aina tule ajatelleeksi. Näemme karttoja arjessamme usein, varsinkin uutisissa. Ukrainan sodasta kerrotaan paljon karttojen muodossa, samoin esimerkiksi sote-uudistuksesta tai vaalituloksista. Lastenkirjoissa valtaosa kartoista on omasta maasta tai koko maailmasta.

Poikkileikkauskuvien kohde näkyy samanaikaisesti sekä ulkoa että sisältä: poikkileikkaus on näky, jota ei ”oikeassa maailmassa” ole usein mahdollista todistaa. Verrattuna esimerkiksi kommentoituihin kuvituksiin – infografiikan yksinkertaisimpaan muotoon, eli kuvitukseen, johon on lisätty tekstiä esimerkiksi nimeämään asioita – poikkileikkauskuvissa on visuaalisesti kaksi tietokerrosta. Poikkileikkauskuvat vaativat tyypillisesti paljon taustatyötä ja lähdemateriaalia.

Ajan kuvaukset ovat useimmiten suoria tai kaarevia, numeraalisesti jäsentyneitä aikajanoja. Esimerkiksi museoissa käytetään paljon aikajanoja. Toisinaan aikajanojen sijaan näkee ajankohtia asetettuina rinta rinnan. Luemme ne nimenomaan aikajanoina, vaikka ajan kulua ei olisikaan visualisoitu. Esiteltyjen tapahtumien rinnakkaisuus kehottaa tulkitsemaan kuvan tasaisena kehityksenä, ja mikäli tämä ei pidä paikkaansa, voi esitysmuoto lukeutua misinformaatioksi, eli tahattomaksi virheelliseksi informaatioksi.

Luokittelun kategoria liittyy ennen kaikkea tiedon jäsentämiseen ja hierarkioihin. Miten eri tavoin voidaan visuaalisesti listata, luetteloida tai eritellä tietoa? Tietokuvakirjoissa luokitellaan tyypillisesti eläimiä ja kasvimaailmaa. Aikuisten maailmassa moni organisaatio- ja prosessikaavio lukeutuu tähän kategoriaan.

Visuaalinen vertailu pituuden, leveyden tai pinta-alan kesken istuu kuvakirjoihin oivasti. Vertailu on hidas visuaalinen operaatio, joka on käytössä myös esimerkiksi pylväsgraafeja luettaessa. Työmuistin kuormitus tulee ottaa suunnitellessa huomioon pyrkimällä rajaamaan vertailtavien asioiden määrää ja ryhmittelemällä ne lähelle toisiaan. Kuvakirjoista löytää usein oivaltavia ja selkeitä vertailuja.

Numeraalisen datan kategoria pitää sisällään erilaiset graafit ja määrien kuvaukset: periaatteessa kaiken jäljelle jäävän numerodatan. Kategoria pitää sisällään paljon – eräässä aihetta käsittelevässä kirjassa esitellään 52 erilaista graafityyppiä. Numeraalista dataa löytyi kuitenkin tietokuvakirjoista selvästi vähiten. Yksi asia yhdistää amerikkalaisia ja suomalaisia tietokuvakirjoja: näyttävimpien numeraalisen datan esimerkkien aiheina olivat ilmastokriisi tai luontokato.

Johtuuko numeraalisen datan vähyys tietokuvakirjoissa kuvittajien omasta osaamisesta ja asenteesta? Ehkä moni taiteilija ei koe numeroita läheisiksi? Yhdysvalloissa haastateltavani pitivät tätä merkittävänä tekijänä. Toisaalta kuvakirjojen työprosessi on siellä usein voimakkaan hierarkkinen, ja kuvittajan työpanos tarkoin rajattu ja prosessin loppupäässä.

Suomalaisille tietokuvakirjojen kuvittajille toteuttamassani kyselyssä nousi esiin, että he ovat itse monesti vastuussa tiedon koostamisesta kuvituksia varten. Tämä tarkoittaa sitä, että kuvittajilla on paljon liikkumavaraa ja päätösvaltaa, mutta myös vastuuta siitä, kuinka paljon kuvat sisältävät tietoa. Uskon, että samaa liikkumatilaa löytyy muissakin asiakastöissä, ja oman kokemukseni mukaan kuvittajan infografiikkaosaaminen on eri organisaatioissa hyvin arvostettua.

Mikä tekee tiedon visualisoinnista onnistuneen?

John Roman esittelee 50 Markets of Illustration -teoksessaan nimen mukaisesti 50 kuvituksen eri markkina-alueita. Listauksen 14 kohtaa kuuluvat selkeästi tietokuvittamisen piiriin, ja yksi niistä on infografiikka.

“Parhaiten infografiikan pariin sopivat kuvittajat, jotka omaavat hyvän ymmärryksen graafisesta suunnittelusta ja ovat tehokkaita visuaalisia kommunikoijia”, Roman kirjoittaa.

Monella kuvakirjojen kuvittajalla on vahva ote kuvan ja tekstin yhteiseen viestintään, ja tästä on suurta hyötyä infografiikkaa tehdessä. Kuvitetun infografiikan tai datavisualisoinnin potentiaali on suuri, ja kuvien merkitys vain korostuu, kun tietoa kommunikoidaan infografiikkaan tottumattomille.

Kuvituksen rooli ja tehtävä täytyy vain punnita tarkkaan. Liika koristaminen tai tarinallistaminen esimerkiksi hahmojen muodossa voi olla esteenä sille, että tieto hahmottuu katsojalle.

Kuvittajilla on rutkasti osaamista kuvien emotionaalisesta rakenteesta. Miten katsojassa voidaan herättää erilaisia tunnetiloja visuaalisilla valinnoilla? Kun tähän yhdistetään taito käyttää erilaisia tiedon visualisoinnin konventioita, on lopputuloksena hyvin vahva visuaalinen kommunikointi.

Haluaisin kannustaa kuvittajia uteliaisuuteen datavisualisointia kohtaan. Se on oma maailmansa, mutta ei niin kaukana, kuin äkkiseltään voi tuntua. Uskon suuresti näiden kahden maailman yhteiseen potentiaaliin. Emme pääse dataa pakoon, mutta voimme löytää tapoja kuvittaa sitä yhä ymmärrettävämmin.

Julkaistu Kuvittajassa 1/23.

Kirjallisuutta:

John Roman (2014): 50 Markets of Illustration: A Showcase of Contemporary Illustrators

Juuso Koponen, Jonatan Hildén & Tapio Vapaasalo (2016): Tieto näkyväksi – Informaatiomuotoilun perusteet

Franconeri, S. L., Padilla, L. M., Shah, P., Zacks, J. M., & Hullman, J. (2021): The Science of Visual Data Communication: What Works

Jonathan Schwabish (2021): Better Data Visualizations: A Guide for Scholars, Researchers, and Wonks

Molly Bang (1991): Picture this: How pictures work