Teksti: Leena Virtanen

Kuvitus: Tuomas Kärkkäinen

Kuvitus julkaistu alunperin Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä.

Useita alustoja, kiirettä, tekoälyä ja resurssipulaa. Näillä kaikilla on vaikutusta myös visuaalisiin sisältöihin mediataloissa. Murrosaikaa on kestänyt jo vuosia, eikä loppua näy.Miten kuvittajien tulisi ottaa muutokset huomioon ja miten ne vaikuttavat heidän työhönsä? Entä millaisena journalistisen kuvituksen rooli nähdään tulevaisuudessa? 

Kysyimme Ylen ja Helsingin Sanomien visuaalisista sisällöistä vastaavilta päälliköiltä, missä mennään. Heidän mukaansa tilanne on vaativa, mutta kehityksessä on enemmän hyvää kuin huonoa. Esimerkiksi suhde tekoälyyn hahmottuu vauhdilla. 

Media-alan murrokseen liittyy se, että ammattinimikkeetkin ovat muuttuneet. Näin ollen Helsingin Sanomien Antti Nikunen on suunnitellun visuaalisuuden tiimin vetäjä ja esihenkilö. Tuttavallisemmin suvin. 

Nikunen tunnetaan myös lastenkirjakuvittajana, joten hänellä on sitäkin kautta selkeä käsitys nimenomaan kuvittajien työstä ja osaamisesta. Nikunen selittää, että heidän tiimissään on tärkeintä vetää raja uutiselliseen aineistoon.  

”Siihen ei sovi kuvitus, koska uutisissa kaikilla kuvilla on oltava todistusvoima eli totuudellisuuden on oltava just eikä melkein. Valokuva on totta, kuvitus antaa mahdollisuuksia mielikuvitteluun”, hän tiivistää. 

Kuvituksissa taas on iso ero kollaasien ja piirroskuvitusten välillä. Kollaasit sopivat muun muassa uutista syventäviin juttuihin kuten analyyseihin. Kuvitettua sisältöä tekevät HS:n visuaaliset journalistit, mutta kuvituksia tilataan yhä myös talon ulkopuolisilta ammattikuvittajilta. Lehden lifestyle-juttujen kuvituksissa on esimerkiksi muutamia eri tyylejä, ja niissä käytetään enemmän free-kuvittajia. Viime aikoina lehdessä on nähty esimerkiksi Satu Kettusen, Vesa-Matti Juutilaisen ja Tuomas Kärkkäisen kuvituksia. 

Ylellä mietitään myös tarkkaan kuvitusten roolia nykyisessä toimintaympäristössä. Uutisten ja urheilun visuaalinen päällikkö Stefani Urmas korostaa, että työssä on otettava huomioon kaikki alustat, mukaan lukien somesisällöt ja joskus audiokin. Urmas tuli lehtipuolelta töihin Yleen vuonna 2018 ja päätyi suoraan murroksen keskelle. 

”Mitä keikalta tuotetaan, että saadaan kaikkien välineiden tarpeet täytettyä”, hän kuvaa päivittäistä työtä. 

Näin ollen visuaalisuus ja kuvittaminenkin ovat osa tasapainoilua kokonaisuudessa. Urmas muistuttaa myös saavutettavuuden vaatimuksista: on muistettava esimerkiksi kontrastiarvot ja minimifonttikoot, jotta heikompinäköisetkin erottavat kaiken. 

Piirroskuvitusten rooli on uutispuolella vähäistä, mutta verkkoartikkeleiden kulttuuriaiheissa sitä näkee useammin. Urmaksen mukaan kuvittamisesta on käyty hiljattainkin heillä keskustelua: milloin se sopii, milloin taas ei. Tai mikä tyyli sopii mihinkin tarkoitukseen: fotorealistinen, naivistinen vai kollaasi. 

”Olen pyrkinyt selkeyttämään sitä keskustelua. Visuaalisen puolen tapaamisessa nousi esiin ajatus, että kuvittamista voisi käyttää meillä enemmänkin”, Urmas kertoo.  

Kuvittamista voisi käyttää meillä enemmänkin.

Stefani Urmas, Yle

HS:n Nikusen tapaan myös Urmas korostaa, että uutisjournalismissa on olennaista kuvavalintojen todistusvoimaisuus. Kattotermi on silloin tietokuvitus, johon liittyy muun muassa infografiikkaa ja havainnekuvia. 

Urmas huomauttaa, että Ylellä on journalismissaan lähtökohtaisesti pyrkimys neutraaliuteen.  

”Kuvitus toimii silloin, kun halutaan luoda ikään kuin oma maailma isolle feature-jutulle, jotta se erottuisi muusta massasta. Se voi olla tehokeino ja lukuohje, että tämä ei ole perusjuttu.” 

Sekä Nikunen että Urmas pitävät suurimpana haasteena sitä, että saman kuvan ja kuvituksen pitää toimia toisaalta kännykän ruudulla, toisaalta isommalla näytöllä ja lehdessä yhä myös printtinä. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kuvitukset on syytä sommitella keskelle ja jättää tausta rauhalliseksi. 

Antti Nikunen huomauttaa, että tässä piilee ristiriita: digissä kuvituksen pitäisi avautua nopeasti, printissä taas mieluiten hitaasti. 

”Mobiilissa kuvitus herättää kiinnostuksen: mikä on jutun idea ja sisältö. Sen ei tarvitse toistaa otsikkoa, mutta ei toisaalta saa olla liian kryptinenkään.”  

Nikusen mukaan työ on nyt jatkuvaa oppimista, ja sitä varten kysytään myös lukijoilta palautetta. HS:n freelance-kuvittajien kanssa on sovittu, että he tekevät työnsä digi edellä. Joskus printtiä varten pyydetään tekemään muutoksia. Nikusen mukaan jotkut piirtävät niin sanottua taittovaraa. 

Alla: Neljä lehtikuvittajaa kertoo eri julkaisuihin tehdyistä toimeksiannoista.

Tämän hetken trendinä kuvittamisessa ovat liike ja tarinallisuus. Animointia voidaan käyttää monin eri tavoin, ja vähimmillään se on niin sanottu cinemagrafi, jossa still-kuvituksessa on jokin liikkuva osa. Liikettä on jo monien laajempien juttujen visuaalisissa kokonaisuuksissa, ja Nikusen tiimissä työskentelee siihen erikoistuneita liikegraafikoita. 

Sekä Ylellä että Helsingin Sanomissa on tarkat säännöstöt tekoälylle. Urmas arvelee, että tekoälyn käyttö lisääntyy myös kuvituksissa ja animaatioissa. 

”Mutta idea ja oivallus pitää olla, ja ne lähtevät meistä ihmisistä. Me ollaan tulkkeja ja portinvartijoita”, hän kuvailee. 

Helsingin Sanomissa tekoälyä on käytetty esimerkiksi animaation ja liikegrafiikan suunnitteluun.  

”Tekoäly on puhtaasti työkalu, jota ammattilainen hyödyntää. Ihminen tekee vähintään päätöksen, ja meillä pyritään siihen, että sparrataan kaverin kanssa”, Nikunen sanoo.  

Lähtökohtana on, että kuvatietoihin tulee aina ihmisen nimi. 

Kuvituksissa on pehmeä sävy, ja me tarvitaan sitä.

Antti Nikunen, HS

Mihin suuntaan alan kehitys kulkee seuraavien viiden vuoden aikana? 

Haastateltavien mielestä juuri liikegrafiikan opetteluun on syytä satsata. Antti Nikunen korostaa sisältölähtöisyyttä, ja se koskee sekä still-kuvituksia että animaatioita. 

”Itse toivon, että mennään enemmän siihen suuntaan, että kuvitukset suunnitellaan sisältö eikä niinkään taiteellinen tyyli edellä”, Nikunen sanoo. 

Hän uskoo, että ammattilaisen tekemillä piirroskuvituksilla tulee edelleen olemaan tärkeä roolinsa.  

”Kuvituksissa on pehmeä sävy, ja me tarvitaan sitä.” 

Urmas arvelee, että uutistarjontakin muuttuu. 

”Aiheet muuttuvat yhä abstraktimmiksi, niitä voi olla vaikea visualisoida dokumentaarisesti, ja valokuva saattaa tarjota vain nollainformaatiota. Juuri silloin kuvittajan oivallus voi olla arvokas.” 

→ Lehtikuvitusten arkistohanke jatkuu – osallistu kyselyyn

_____________________

Julkaistu Kuvittaja-lehdessä 1/26.