Aikuisena leikkiminen vaatii uskallusta ja oikeat olosuhteet. Ideaalitilanteessa kuvittaja ja kuvataiteilija Laura Merzin luomisprosessin alkuun sijoittuu pitkä vapaan leikkimisen jakso, jossa kaaoksesta on lupa nauttia. Prosessin edetessä työskentely muuttuu kurinalaisemmaksi ja pitkäjänteisemmäksi. ”Tuijottelulla” on praktiikassa keskeinen tehtävä, oli kyse siiten omien piirrosten tai luonnon tarkkailusta. 

”Tuijottelen asioita, kunnes näen jotain, jonka mielikuvituksen voimalla houkuttelen esiin. Kun teen puisia veistoksia, katselen ja ihastun erilaisiin oksankäppyröihin. Näen niissä muotoja, jotka herättävät ideoita ja joiden pohjalta voi lähteä synnyttämään asioita”, Merz kertoo. 

Muodoista ja ideoista jalostuu muun muassa valmiita kuvia tai veistoksia. Lopputuloksessa rosoisuus ja käsillä tekeminen saavat näkyä.  

”Pyrin jättämään luonnosmaisuutta ja vapautta valmiisiin töihin, joista luovan prosessin leikkimielisyys ja tekemisen nautinnollisuus välittyvät katsojille. Ikään kuin puoliabstraktit kuvat toimivat sytykkeenä leikin jatkumiseen katsojan omassa mielikuvituksessa.”  


Laura Merzille teokset ovat keino muistuttaa ilon, leikin ja luovuuden merkityksestä, mutta myös tapa haastaa ajatus taiteen ylevyydestä ja elitismistä.  

”Taide kuuluu kaikkien arkeen. Se on elinehto ja korvaamaton osa ihmisyyttä.” 

Kuvakirjojen, kuten Etana Editionsin julkaisemien, Aino Järvisen kirjoittamien Tuhat ja yksi otusta ja Otusten joukossa, lisäksi Merz on tehnyt julkisia ja osallistavia teoksia. Viimeisin teos, taiteilijan isän, puuseppä Rudi Merzin kanssa toteutettu interaktiivinen puuveistos Leikki kesken on ollut esillä Fiskars Village Art and Design Biennalessa, Suomen käsityön museossa, ja seuraavaksi se matkaa Tokioon.  

Oli kyseessä sitten suuri julkinen teos tai kuvituskuva, Merzin kädenjälki on tunnistettava. Teokset vilisevät erilaisia otuksia, vapaana kulkevia viivoja, väkeviä pintoja, roiskeita ja täpliä. Herkästi innostuva tekijä hakeutuu uusien kokemusten, ideoiden, maisemien, ihmisten ja tekniikoiden pariin.  

Kärsimättömälle luonteelle tämä tarkoittaa jatkuvaa kärsivällisyyden opettelua uuden äärellä, mutta myös mahdollisuutta leikkiä. Orastavat ideat vaativat aikaa, ja hiljaisten tekemättömyyden hetkien hyväksymistä. Epävarmuuden sietämistä osana prosessia on täytynyt harjoitella, sillä ”luovuutta ei voi suorittaa”, kuten Merz toteaa.

Suomen ja Saksan välillä elämänsä jakavalle taiteilijalle työhuone on tärkeä kiintopiste, samoin etäisyys kotoa työhuoneelle. Pyöräilymatka mahdollistaa virittäytymisen työhön ja siirtymisen piirrosten ja ideoiden maailmaan.  

”Pyöräillessä tulee puolivahingossa ajateltua tosi paljon ja syntyy luovia ideoita.”  

Ideoita syntyy myös hiihtolenkeillä ja hevosen selässä. Kokemus alalla on opettanut kärsivällisyyttä ja luottamaan prosesseihin, mutta helppoa se ei aina ole. Kaikki ei ole valmista hetkessä, eivätkä uudet taidot tartu ensi yrittämällä. 

Perfektionistiluonteelle ammatin suurin haaste ovat paineet ja aikataulut, joiden keskellä pitää uskaltaa luottaa prosessiin, vaikka turhautuminen ja stressaantuminen syövät luovuutta. Välillä onkin tärkeää lähteä esimerkiksi hevosranchille fyysisiin töihin kuukaudeksi, päästää irti kuvataiteesta ja tulla takaisin uusin ideoin.

Merz ajattelee, että “on helpompi luoda hyvää, kun voi hyvin” ja että hyvinvoiva taiteilija synnyttää hyviä teoksia ja luo työllään hyvinvointia myös muille.

Ihmisiä ehkä vieläkin tärkeämpi inspiraation lähde Merzille ovat luonto ja eläinmaailma. Herkkyys ja intuitiivisuus, joita Merz on pienestä asti oppinut viettämällä aikaa eläinten seurassa, näkyy sekä tekemisen tavoissa että lopputuloksessa.

Kuvituksissa ja julkisissa teoksissa seikkailevat eläinhahmot ovat pelkistettyjä ja tyyliteltyjä, mutta tunnistettavia. Niiden luonteikkuus ei perustu tarkkaan jäljentämiseen, vaan niiden luonteenomaisen olemuksen tuntemiseen ja liikekielen keholliseen ymmärrykseen. 

Merzin praktiikkaa leimaavat loputon uteliaisuus, löytämisen ilo ja oivaltamisen riemu. Yhteistyö ja osallistavat projektit vaativat läsnäoloa ja kykyä kuunnella, taiteellinen työskentely hetkessä elämisen ja heittäytymisen taitoa.

Merziä kiinnostaa ”synergia, joka syntyy yhteistyöstä muiden luovan alan osaajien kanssa, jolloin voi yhdistää esimerkiksi kuvaa ja musiikkia eikä pelkästään sanoja kuviin lastenkirjakontekstissa”. Esimerkiksi Villa Karossa tavatun muusikko Pentti Luomakankaan ja Harri Hertellin kanssa toteutettu Absurdit aakkoset on teos, jossa kuvitukseen yhdistyy sekä ääni että runous.  

”Uudet kokemukset ja maisemat avaavat uusia polkuja ajatteluun, samoin toisten taiteilijoiden kohtaaminen. Myös kulttuurishokki on hyvästä”, Merz toteaa. 

Joskus ihmiset löytyvät läheltä. Korona-aikaa lapsuudenkodissaan Lohjalla viettänyt taiteilija päätyi isän puuverstaalle ja tuloksena oli yhteistyö, jota Merz kuvailee sanoilla “ilo ja etuoikeus”. Yhteinen leikki mahdollisti molempien osaamisten hyödyntämisen, ja lopputuloksena on teos, jossa katsoja pääsee mukaan leikkiin yhdistelemällä oman veistoksensa sadoista eri muotoisista puukappaleista.

Laura Merz
Kuva: Johanna Saine
Laura Merz maalaamassa Kollektivet-näyttelyn kuvittajien yhteismuraalia elokuussa 2025. Valokuva: Johanna Saine

Laura Merz

  • Kuvittaja, kuvataiteilija, muotoilija
  • Juuri nyt: Kollektivet – Kuvakirjakuvitusta Suomesta -ryhmänäyttely Helsingin Taidehallissa 14.9.2025 saakka ja Göteborgissa vuonna 2026.
  • Viimeaikaista: Radical Play – muotoilua ja luovia työpajoja lapsille.
  • Lue lisää Lauran tekemästä julkisesta taiteesta Kuvittaja-lehdessä: Kuvitus tilassa.
  • Katso ja tutustu Lauran työskentelyyn Kollektivet-lyhytdokumentissa.
  • lauramerz.fi