Kello on New Yorkissa noin kaksi iltapäivällä ja kuvittaja Lisk Feng pahoittelee vuolaasti sitä, että kuulostaa tokkuraiselta. Hän on valvonut koko edeltävän yön kiireisen työprojektin parissa.

”Minun piti sulkea silmäni vain hetkeksi mutta poikaystäväni herätti minut vasta äsken. Näin ei pitänyt käydä enää koskaan”, Feng päivittelee ja nauraa päälle.

Feng nauraa usein ja kertoo mielellään riemastuttavia anekdootteja elämästään. Samalla ei jää epäselväksi, että kyseessä on raudanluja ammattilainen: kunnon yöunista kiinni pitäminen on kiireiselle kuvittajalle tärkeä rutiini, josta lipsuminen ärsyttää.

Feng tekee paljon nopealla aikataululla toteutettavia töitä muun muassa New York Timesille, Washington Postille ja muille laatulehdille. Ne pitää sovittaa yhteen pidempien projektien, kuten mainoskampanjoiden ja kokonaisten kirjojen kanssa.

”Koska asiakkaani ovat Yhdysvaltojen lisäksi esimerkiksi Kiinassa, Koreassa ja Britanniassa, myöhäisillan puhelinpalavereista on vaikea päästä täysin eroon.”

Kuvittajan tyypillinen työpäivä näyttää seuraavalta: aamulla Feng ei tee luovaa työtä, vaan taltuttaa sähköpostitulvaa. Iltapäivällä kahden maissa Fengin aivot vilkastuvat, ja hän piirtää tai tapaa asiakkaita.

Onnellisimmillaan Feng on yöllä. Silloin on aikaa kirjoittaa päiväkirjaa, testata uusia ideoita, lukea tai käydä jazz-keikoilla.

Ei ole sattumaa, että Feng asuu ja työskentelee juuri New Yorkissa. Hänen mielestään Iso Omena on kirkkaasti maailman paras kuvituskaupunki. Sen näkee jo kulkiessaan kaduilla ja metrossa: joka paikassa on suuria, rohkeita ja taidolla tehtyjä kuvituksia.

”Täällä on paljon laatujulkaisuja, joilla on kunnolliset budjetit kuvituksiin. Se on tärkeää.”

Vaikka Feng on vasta kolmekymppinen, hänen tähänastinen urakehityksensä on hengästyttävää kuultavaa.

Feng syntyi ja varttui kiinalaisessa pikkukaupungissa. Kahden rohkaisevan taiteilijavanhemman lapsi alkoi tehdä kuvitustöitä jo 15-vuotiaana. Vain vuosi myöhemmin hän sai töitään julkaistuksi kiinalaisissa lehdissä, ja hädin tuskin kaksikymppisenä Feng kirjoitti jo ensimmäisen kustannussopimuksensa.

Feng opiskeli arvostetussa China Academy of Arts -taidekoulussa ja teki illat kuvitustöitä asiakkaille, joita tuli jatkuvasti lisää. Nopeasti kasvanut maine alkoi vaatia veronsa.

”Olin hieman ylimielinen, halusin vain paljon rahaa. Sitten työstä katosi ilo ja aloin tuntea itseni koneeksi.”

Feng sanoo olevansa siinä mielessä onnekas, että on aina uskaltanut kuunnella tuntemuksiaan. Vain 21-vuotiaana hän päätti, että oli aika maisemanvaihdokselle. Feng pääsi kuvittamisen maisterinohjelmaan Maryland College of Arts -kouluun ja muutti Baltimoreen.

Kiinassa Feng oli juuri lopettanut kirjanjulkaisukiertueen, jolla hän yöpyi huippuhotelleissa ja hänen mukanaan kiersi henkilökohtainen avustaja. Yhdysvalloissa Feng saapui pieneen, kalustamattomaan huoneeseen eikä osannut edes kysyä keltään ohjeita huonekalukauppaan.

”Ensimmäiset kaksi viikkoa nukuin lattialla ja mietin, olenko juuri tehnyt suuren virheen.”

Raskaan alun jälkeen Feng kuitenkin innostui toden teolla uudesta koulustaan.

Feng sanoo, että hänen urallaan on ollut kaksi selvää käännekohtaa. Ensimmäinen tapahtui, kun hän tutustui maisteriohjelmassaan uusiin tekniikoihin, kuten stop motion -animaatioon. Aiemmin melko perinteistä manga-tyyliä piirtäneen Fengin töistä tuli abstraktimpeja ja hän alkoi tyylitellä väreillä.

Vahvimmin kuvittajan tyyliin vaikuttivat taidegrafiikan tekniikat. Hän käyttää Photoshop -ohjelmaa luodakseen töihinsä värikerroksia, jotka jäljittelevät perinteistä vedostusta.

”Ennen työni eteni niin, että lisäsin siihen väriä ja kerroksia. Nyt pyrin yksinkertaistamaan ja poistamaan turhaa. Usein käytän vain kolmea tai neljää värikerrosta.”

Jo kerran uran nousukiidon ja sen kääntöpuolet kokeneena Feng ei halunnut taiteen maisteriksi valmistuessaan hoppuilla turhia.

”Jotkut ovat todella nälkäisiä ja marssivat suoraan kenen tahansa juttusuille. Minä vain latasin töitäni sosiaaliseen mediaan ja odotin. Toivoin, että työni puhuisi puolestaan.”

Fengin taktiikka toimi ja hän alkoi saavuttaa itselleen nimeä myös Yhdysvalloissa. Työtarjousten lisääntyessä Feng huomasi jälleen urautuvansa.

Uran toinen käännekohta tuli, kun Feng pysähtyi pohtimaan, mistä luovuuden kangistuminen saattoi johtua. Hän oivalsi pyrkivänsä miellyttämään asiakkaitaan liikaa. Töistä tuli yllätyksettömiä, kun Feng pyrki täyttämään tunnollisesti kaikkien toiveet.

”Silloin aloin tehdä töitä paljon itsekkäämmin enkä enää seurannut ohjeita kovin orjallisesti.”

Feng kuvittaa usein abstrakteja ja monimutkaisia juttuaiheita. Nykyään hän pyrkii lähestymään niitä rohkeasti sellaisesta kulmasta, jonka itse kokee mielenkiintoiseksi.

”New York Timesin jutun aihe voi olla ylikuumentuneet, kohta puhkeavat pörssimarkkinat. En todellakaan piirrä lisää valkoisia salkkumiehiä, vaan esimerkiksi liian täynnä ihmisiä olevan veneen suurten aaltojen keskellä.”

Oivalluksen myötä Feng myös alkoi keskittyä lisää työn ulkopuoliseen elämään ja harrastuksiin. Jos robottiolo alkaa taas hiipiä ylle, Feng lähtee hetkeksi pois kaupungista, usein pienelle matkalle ystäviensä kanssa.

Viime aikoina kuvittaja on hurahtanut miniatyyrirakentamiseen. Hieman nolostellen hän myöntää käyttävänsä suuriakin summia minikokoisten huoneiden kokoamiseen ja sisustamiseen.

”Ostin juuri kalliin miniplyysisohvan! Olin jo lapsena kiinnostunut pikkuruisista asioita, ja nyt minulla on rahaa toteuttaa tätä outoa intohimoa.”

Yksi asia, josta Feng saa suurta nautintoa, on lastenkirjojen kuvittaminen. Hän on tehnyt niitä useita.

Nykyään Fengille on selvää, että hän haluaa tehdä yhteistyötä kunnianhimoisten indie-kustantamoiden, kuten Flying Eye Booksin ja Nobrow Pressin kanssa. Heidän näkemyksensä laadukkaasta kirjantekemisestä osuvat yksiin Fengin ajatusten kanssa.

”Olen aina ollut kirjanörtti ja nautin siitä, miltä hyvä kirja tuntuu käsissä. Esimerkiksi paperin ja painomusteen ja painojäljen pitää olla juuri oikeanlaista.”

Viime vuosina Feng on kuvittanut erityisesti lasten tietokirjoja. Niiden haasteena on tehdä jokaisesta sivusta informatiivinen ja tasapainoinen mutta samalla niin hauska, että lukija haluaa kääntää seuraavalle sivulle.

”Jos vaikkapa infograafi tuntuu minusta vaikeasti ymmärrettävältä, miten lapsi voisi kiinnostua siitä?”

Toinen uusi aluevaltaus on opettaminen. Noin vuoden Feng opetti ensimmäisen vuoden kuvittamisen opiskelijoita maineikkaassa Rhode Island School of Designissa. Hän kuitenkin päätti luopua rakastamastaan pestistä pitkien, muun elämän tielle tulevien työmatkojen vuoksi. Syksyllä 2019 Feng siirtyy opettamaan newyorkilaisessa School of Visual Arts -oppilaitoksessa.

Tällä kertaa Feng tulee opettamaan viimeisen vuosikurssin oppilaita, joiden ajatukset risteilevät työelämään siirtymisessä. Heitä Feng haluaa muistuttaa erityisesti luovuuden ja oman tyylin kehittämisen itseisarvosta.

”Taidekouluissakin keskitytään välillä piirtämään niin, että saisi jalan ovesta sisään ja tulisi kuuluisaksi. Kuuluisuus ei kuitenkaan tarkoita, että olisi erityisen hyvä.”

Elokuussa Lisk Feng saapui New Yorkista Helsinkiin, jossa hän ohjasi kolmen päivän työpajan 25 ammattikuvittajalle ja pitää lisäksi kaikille avoimen luennon työstään. Kuvittajat ry:n vuosittain järjestämillä Mestarikursseilla kansainväliset kuvitusalan tähdet jakavat järjestön jäsenille uusia näkökulmia ja tekniikoita kuvitukseen.

Julkaistu Kuvittajassa 3/19.