Pauliina Holman kasvu ja kukinta
”Pauliina Holman kuvitukset huokuvat pehmeää, kesäistä utua. Ne muistuttavat meitä pitkistä iltapäivistä kedolla makoillen ja siitä vilvoittavasta tuulahduksesta, jonka meren aallot kuljettavat rantaan loiskuessaan.”
”Holman kuvituksissa on erityistä taidokkuutta ja taikaa, joka ei poistu mielistämme.”
Näin kirjoitti britannialainen It’s Nice That, yksi maailman seuratuimmista kuvitusta, graafista suunnittelua ja valokuvausta käsittelevistä verkkomedioista vuonna 2018. Holman toiminta kuvittajana ei ollut tuolloin kestänyt juuri kauempaa kuin yhden vuoden.
Holman omaperäinen ja laajaa kiinnostusta herättänyt kuvitustyyli ei ole kuitenkaan syntynyt tyhjästä. Sen takana on pitkä polku, jonka varrelle mahtuu monia eri opintoja, töitä muotoilukentällä sekä yksi eksistentialistinen kriisi.
Pauliina Holman koti sijaitsee Helsingissä Hietalahden torin kupeessa. Valo tulvii ikkunoista, mikä tuottaa erityisen paljon iloa pitkän harmaan jakson jälkeen. Lukuisat kasvit ja värikäs sisustus kylpevät auringossa.
Normaalisti tällaisena arkisena iltapäivänä Holma olisi seuraavassa korttelissa sijaitsevalla työhuoneellaan. Kivijalassa sijaitsevan pienen liiketilan jakaa Pauliinan lisäksi kolme graafista suunnittelijaa, joiden seurassa hän voi olla kuin kotonaan.
Holma on yleensä aamupäivät kotona ja työhuoneella puolestapäivästä iltakuuteen. Lyhyt matka työhuoneelle toimii myös henkisenä siirtymänä. Usein Holma kuitenkin kävelee kiertoreittejä, jotta saisi enemmän etäisyyttä kodin ja töiden välille.
”Ennen vastustin rutiineja, mutta olen saanut huomata, että minäkin tarvitsen niitä”, Holma toteaa.
Holma on työhuoneen nelikosta ainoa, joka tekee kuvituksia. Lähiaikoina hän on toteuttanut muun muassa vinjettejä Timman sähköisen varausjärjestelmän sovellukseen ja verkkosivuille, korttikuvituksen Samujille ja kirjankansia Gummerukselle. Lehtikuvituksia hän on tehnyt muun muassa julkaisuihin Image, yhdysvaltalainen The Atlantic, Psykologi ja Trendi sekä kuvittanut britannialaisen Soho Housen julkaisemia novelleja.
”Timman ilmeen uudistumisen kuvitustyö oli todella kiva. Tekisin mielelläni enemmänkin brändikuvituksia”, Holma kertoo.
Työhuoneen pöytäpaikalla on väljää. Holma ei käytä nykyään kuvituksiinsa muita välineitä kuin iPadia.
Moni kuvittaja tuntee miellyttävimmäksi työskentelyn kynillä, maaleilla, musteilla ja pensseleillä. Perinteisiä menetelmiä kuvataan usein terapeuttisiksi. Holma sen sijaan nauttii digitaalisen työskentelyn keveydestä ja on säilönyt entiset taidetarvikkeensa kaappeihin.
”En jaksa sitä määrää roinaa ja kuminpuruja, joka perinteisin menetelmin työskentelystä syntyy. Tuntuu myös kivalta, että en tarvitse paljoa tilaa.”
On kuitenkin virhe ajatella, että digitaalisella piirtopöydällä kuvittamisessa ei olisi kyse käsityöstä.
”Tekniikkani on perinteistä piirtämistä, siihen ei vain sisälly papereita ja kyniä. Minulle on tärkeää olla suorassa kontaktissa kuvaan. En itse tykkäisi esimerkiksi tehdä kuvituksia hiirellä klikkaillen”, Holma kertoo.
Holman tabletilla piirtämissä kuvituksissa hauraat viivat ja pehmeät väritykset tuottavat hyvin orgaanisen ja herkän vaikutelmaan. Tyyli on yhtä aikaa koristeellinen ja ilmava. Kuvissa on usein runsasta kasvillisuuta ja mielikuvituksellisia, symbolisia hahmoja. Tunnelma on unenomainen.
Pauliina Holma syntyi ja kasvoi Kankaanpäässä, noin puolen tunnin matkan päässä Porista sijaitsevassa pikkukaupungissa. Kankaanpäässä sijaitsee myös tasokkaana pidetty Satakunnan ammattikorkeakoulun Taidekoulun kampus, mutta kuvataidelaitoksen läsnäololla ei ollut merkittäviä vaikutuksia nuoren Pauliina Holman kokemuksiin kaupungin kulttuurisesta pääomasta.
”Kankaanpäässä ei ollut mitään tekemistä, joten vietimme parhaan kaverini kanssa vapaa-aikamme kirjastossa”, Holma kertoo.
Mielikuvitustani ruokittiin myös kotona. Etenkin Pohjanmaalla sijainnut mummola oli satumaailma, jossa lapselle syötettiin pajunköyttä minkä kerettiin.
Lukion jälkeen Holma ei ollut varma, mitä hänen kannattaisi tehdä. Hän päätyi opiskelemaan Helsingin yliopistoon taidehistoriaa ja estetiikkaa, mutta tuli siihen tulokseen, että taiteen käsittely pelkästään teoriassa ei ollut häntä varten. Parin vuoden jälkeen hän lähti vuodeksi opiskelemaan kuvataidetta Karjaan kansanopistoon.
”Jostain oudosta syystä hain Taideteolliseen korkeakouluun ensin teollisen muotoilun linjalle. Vasta sen jälkeen pyrin graafisen suunnittelun opintoihin, jonne lopulta pääsin sisään vuonna 2008. Piirsin paljon ja olin lukenut kuvittajista, jotka olivat opiskelleet graafista suunnittelua, joten sinne halusin itsekin”, Holma kertoo.
Graafisen suunnittelun opinnoissa piirtäminen kuitenkin jäi. Holma sukelsi nopeasti sisään visuaalisen viestinnän muotoilun maailmaan. Ennen kandidaatiksi valmistumista hän oli jo työskentelemässä talon sisäisenä graafikkona Marimekolla ja Artekilla.
Työpaikat olivat kivoja, mutta Holma ei voinut erityisen hyvin. Hän kaipasi lisää luovuutta tekemiseensä. Holma toteaa, että myös graafista suunnittelua voi toteuttaa hyvin mielikuvituksellisesti, mutta se ei ollut hänen vahvin areenansa. Omiin projekteihinkaan ei riittänyt kapasiteettia pitkien työpäivien ja -viikkojen jälkeen.
”Takaraivossa jyskytti kysymys: onko tämä se juttu, jota teen loppuelämäni? Lopulta sain täysimittaisen kolmenkympin kriisin”, Holma kertoo.
”Irtisanouduin töistä ja lähdin puoleksi vuodeksi reissaamaan ympäri Kaakkois-Aasiaa.”
Matkalla ollessa Holma löysi pitkästä aikaa itsensä tilanteista, joissa hänellä oli tylsää. Hän alkoi piirtämään monen vuoden tauon jälkeen.
”Silloin asiat tuntuivat loksahtavan paikoilleen.”
Ulkomailla ollessaan Holma julkaisi verkkosivut kuvitusportfoliolleen, poikkeuksellisen hienot sellaiset. Kollegat olivat ihmeissään uudesta aluevaltauksesta ‒ mistä nämä kuvitukset oikein pöllähtivät? Tilauksia alkoi sadella.
”Töitä on riittänyt tosi mukavasti, etenkin siihen nähden, että olen markkinoinut omaa tekemistäni niin huonosti. Olen aika huono käyttämään Instagramia, enkä julkaise kuvia tarpeeksi usein. Sitten kun taas aktivoidun ja julkaisen uusia kuvia, työtarjouksia ilmaantuu enemmän”, Holma kertoo.
Tällä hetkellä työn alla on verkkosivujen päivittäminen. Aiempi virtuaalinen kokonaistaideteos saa tehdä tilaa työnäytteille.
”Olen alkanut ymmärtää, että yllättävän monet asiakkaat käyvät kuitenkin katsomassa nimenomaan niitä verkkosivuja, ja niissä olisi hyvä olla kattavampi portfolio esillä. Se on nyt työn alla.”
Vaikka Holman kuvitusura on edennyt nopeasti, kasvaminen on tuntunut tapahtuvan luonnolliseen tahtiin ja ilman suuria paineita tai yllätyksiä. Holma ei ole mielestään kovin kilpailuhenkinen.
”Olen aina ollut aika harkitseva ja rauhallinen liikkeissäni, sama pätee myös töihin. Otan työni vakavasti ja haluan tehdä ne hyvin, mutta kuuntelen myös paljon itseäni. En yritä esimerkiksi haalia niin paljon töitä, että muserrun niiden alle”, Holma toteaa.
Tähän mennessä tilaustyöt ovat sujuneet mukavasti. Asiakkaat ovat olleet kivoja ja ymmärtäneet, missä Holma on hyvä, eivätkä ole toivoneet jotain aivan muuta.
Holman taustan muotoilun maailmassa voi spekuloida näkyvän kuvitusten tyylikkyydessä ja ajan henkeen sopivuudessa, vaikka tyyli ei olekaan korostetun trendikäs. Holma toteaa, että graafista suunnittelua työkseen tehdessään hän seurasi ja mietti paljon sitä, mikä milloinkin oli tuoretta ja ajankohtaista muotokieltä, mutta kuvituksia tehdessä asiaa ei tarvitse miettiä yhtä paljon, ainakaan tietoisesti. Hän arvioi muotivirtausten vaikuttavan kuitenkin kuvitustensa väripaletteihin ja muotokieleen. Inspiraatiota ja esteettistä nautintoa hän löytää eniten esineistä ja tiloista.
Nyt Holma suorittaa kuvitustöidensä ohessa Aalto-yliopistossa Contemporary Design -nimistä muotoilun maisteriohjelmaa, jossa työstetään esimerkiksi keramiikkaa ja lasia. Epidemian vuoksi opinnot ovat tosin edenneet katkonaisesti. Videoyhteydellä on vaikea saada käsiä saveen.
”Olen kiinnostunut kuvitusteni maailman viemistä kolmiulotteisempaan muotoon, miettiä myös lopputuotteita ja tilallisia kokonaisuuksia”, Holma kertoo.
Sisustuselementtien lisäksi Holma kertoo olevansa kiinnostunut suunnittelemaan esimerkiksi pakkauksia.
”Unelmani olisi tehdä joku ihana leivospakkaus. Tykkään kauheasti leipomisesta! Se on minulle hyvää stressinpurkua isojen työprojektien jälkeen. Harrastus on vain ollut vähän hankala näinä aikoina, kun ei ole montaa ihmistä syömässä niitä kakkuja”, Holma naurahtaa.
Toinen rakas, uusi harrastus on purjehdus. Holma osti viime vuonna kumppaneineen 1970-luvun puisen purjeveneen nimeltä Meritähti.
”Poikaystäväni on haaveillut vuosikymmenen omasta veneestä ja myönnyin lopulta hankkimaan semmoisen yhdessä, vaikka en osannutkaan purjehtia. Se on ollut ihanaa. Venettä nikkaroidessa unohtuvat kaikki maailman murheet, enkä malta odottaa, että pääsemme taas vesille”, Holma kertoo.
”Purjeiden käyttö on minulle vielä vaikeaa ja meri on minulle, sisämaassa kasvaneelle, aika pelottava. Mutta kyllä se pelko siitä ajan kanssa lähtee.”
