Ranskalaista eleganssia
Agent 002:n tallissa on tällä hetkellä hieman yli kolmekymmentä kuvittajaa. Heitä yhdistää voimakas tyylivetoisuus ja korkea osaaminen.
Michel Lagarde perusti Agent002-yrityksen vuonna 1999 Pariisissa, ja Sophie Federkeil alkoi työskennellä hänen kanssaan vuonna 2005. Parissa vuosikymmenessä 002:sta on tullut yksi Euroopan johtavista kuvitusagentuureista.
Kaksikymmenvuotisjuhlansa kunniaksi agentuuri teki L’Hôtel 002 -gallerianäyttelyn, johon sen kuvittajat loihtivat hotellihuoneita 1920-luvun hengessä. Agentuurin toiminta on kuitenkin kaksikymmenlukulaista sitä seuranneen vuosisadan hengessä.
Kuvittajakaarti on monipuolinen. Joukossa on muun muassa espanjalaisen Berto Martinezin kaltainen realistinen muotikuvittaja, liettualainen pakkaus- ja julistesuunnittelun taituri Jekaterina Budryte ja New Yorkissa asuva ranskalainen kuvittaja-AD Laurène Boglio.
”Vaikka enemmistö kuvittajistamme on Ranskasta, asuinpaikan merkitys on vähentynyt nykymaailmassa. Työskentelemme Pariisista käsin, mutta tärkeintä on osaaminen ja sen myötä kertyvät kontaktit. Kuvitusala on kansainvälistynyt muun talouden mukana”, Sophie Federkeil pohtii.
Agent 002:n asiakkaisiin kuuluu monia luksusmerkkejä. Federkeil luettelee joukon erittäin tunnettuja brändejä, kuten Christian Dior, Laurent Perrier ja Hermès.
”Toimeksiannot vaihtelevat vuosittain, mutta yritysten joukossa on vahvojen tuotemerkkien lisäksi esimerkiksi pankki- ja mobiilialan yrityksiä. Monien kanssa yhteistyö on jatkunut pitkään.”
Sinä aikana kuvittajan työ on Ranskassakin muuttunut paljon. Toisaalta tietokoneiden käyttö kuvituksissa on lisääntynyt entisestään, toisaalta aitoa kädenjälkeä ja kuvan persoonallisuuttakin arvostetaan.
”Ymmärrän tekoälyyn liittyvät uhkakuvat, mutten ole kovin huolestunut niistä meidän toimintamme kannalta. Eksklusiivisia tuotteita myyvät yritykset haluavat erityislaatuisia ja hiottuja kuvituksia, eivät bulkkia. Ainakaan toistaiseksi tekoälyn tuottamalle materiaalille ei ole meidän näkökulmastamme kysyntää.”
Federkeil korostaa hyvin tehdyn kuvituksen olevan kilpailuvaltti sekä mainonnassa, viestintäkampanjoissa että journalismissa.
”Kuvituksia käytetään laajasti yritysten sisäisessä ja ulkoisessa viestinnässä: mainonnan ja yritysilmeiden lisäksi esimerkiksi vuosiraporteissa ja yritysten sisäisissä julkaisuissa. Tärkeintä on aina keskustella asiakkaan kanssa, mikä toimii heidän näkökulmastaan. Silti on hyvä muistaa, että he etsivät myös erottuvia ratkaisuja.”
”Verkkosivumme on jaettu tekijöiden lisäksi teemoittain. Tarkoituksena on auttaa asiakasta valitsemaan kuvittajia ja keksimään esimerkeistä itselleen sopivan ratkaisun.”
Ranskalainenkin talouselämä on digitalisoitunut vauhdilla viime vuosina. Maan koon sekä voimakkaan kirja- ja mediateollisuuden ansiosta painettu sana ja kuva ovat silti vielä voimissaan. Fatalistinen ajatus kaiken kauniin tuhosta ei päde Ranskassa lainkaan yhtä vahvasti kuin Suomessa.
”Ranskassa ollaan kiintyneempiä paperiin kuin monissa maissa. Enemmistö saamistamme kuvitustilauksista tulee yhä painettuun mediaan. Vaikka moni lehti lopettaa, uusia tulee koko ajan tilalle.”
Federkeilin mukaan julkaisut käyttävät kuvituksia erottuakseen kilpailijoistaan.
”Ranskalainen kuvituskulttuuri ei ole erityisen vahva, valokuvan painoarvo on historiallisesti ja tälläkin hetkellä vahvempi muodissa, mainoksissa ja lehdissä. Silti kuvituksia tilataan lehtiin nyt enemmän kuin kymmenen vuotta sitten.”
Federkeilin mukaan kuvituskuva on jopa kokenut Ranskassa pienimuotoisen renessanssin.
”Koronaviruksen aikana ja Instagramin myötä kiinnostus kuvituksia kohtaan tuntui kasvavan. Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden tekijöiden ja lukijoiden väliseen kanssakäymiseen. Yhteys on suorempi, ja kuvittajat kiinnostavat. Tarkoitan lukijoilla myös mahdollisia asiakkaita.”
Kuvittajien palkkioissa alan hyvä vire ei sentään näy.
”Palkkiotaso on hiukan parempi kuin kymmenen vuotta sitten, mutta nousu ei ole suuri. Tekijänoikeuskysymyksistä keskustellaan Ranskassa nykyään paljon, ja pidämme kiinni siitä, että kuvista maksettaisiin hyvin suhteessa niiden käytön laajuuteen.”
Pariisilainen Anne-Hélène Dubray yhdistää kuvittajuuteen oman taiteellisen työnsä. Hän on tehnyt runsaasti tilauskuvituksia, mutta lisäksi on syntynyt kymmenkunta omaa lastenkirjaa, joista ensimmäiset ilmestyivät L’Agrume-kustantamolta vuonna 2017.
”Taustani näkyy siten, että myös eri yrityksille ja erilaisiin tapahtumiin ja kampanjoihin tekemäni kuvitukset ovat usein varsin kertovia, värikkäitä ja iloluontoisia. Lastenkirjoissani on ehkä lajille tyypillisesti paljon yksityiskohtia, ihmisiä ja esineitä. Se ilmenee kuvituksissanikin, mutta aina pitää jättää jotain mielikuvituksen varaan.”
Alun perin Dubray opiskeli Toursissa taidehistoriaa ja hankki kuvataiteilijan koulutuksen. Häntä kiinnosti etenkin taidegrafiikka.
”Sen jälkeen jatkoin vielä kirjallisuuden opintoja samalla kun toimin opettajana. Näistä rakentui paletti, jonka pohjalta olen suuntautunut kuvittajaksi. Se oli itsellenikin yllätys, mutta tuntuu nykyään tosi johdonmukaiselta.”
Kuvittajana Dubray on työskennellyt viime vuosina lehdille kuten Les Échos, Le Pèlerin ja Causette. Kerronnallinen ote on näkynyt esimerkiksi maineikkaan, taitavasti reportaasiperinnettä ja visuaalisuutta tällä vuosituhannella uudistaneen XXI-aikakauslehden kuvituksissa.
La Revue Dessinée -lehden syysnumeroon 2023 Dubray teki kannet, joiden kuva-ala ulottui paitsi edestä taakse myös liepeisiin ja julkaisun ensimmäiselle aukeamalle. Kerronnallinen ja muista lehdistä erottuva ratkaisu sopii Revue dessinée’hen, joka on erikoistunut sarjakuvamuotoisiin journalistisiin reportaaseihin.
”Vaikka monissa ranskalaisissakin lehdissä kuvituskuvan erityisyyttä ei tajuta, meillä on onneksi kuitenkin myös paljon lehtiä, jotka ymmärtävät kuvituksen merkityksen kokonaisuudelle.”
Agentuuri on Dubrayn mukaan olennainen välikäsi, joka auttaa saamaan keikkoja ja käy neuvotteluja asiakkaan kanssa.
”Kun Sophie neuvottelee raamit ja tarkentaa asiakkaan tarpeita, voin keskittyä taiteelliseen työhöni. Moni suuryritys tuntuu myös pitävän tällaista toimintamallia parempana kuin suoraan yksittäisten freelancerien kanssa toimimista.”
Anaïs Lefebvre kulki alalle Dubrayta suorempaa tietä. Hän opiskeli Suomen Aalto-yliopistoa vastaavassa EnSADissa (École nationale supérieure des Arts Décoratifs) ja on sen jälkeen työskennellyt AD:na, graafisena suunnittelijana ja kuvittajana.
”Olin ensin töissä useissa eri viestintätoimintoissa, mikä opetti ajattelemaan asiakkaan näkökulmaa ja projektinhallintaa”, hän kertoo.
Nykyään Lefebvre keskittyy täysin kuvituksiin. Hänen asiakkaidensa joukossa on SNCF:n eli Ranskan VR:n kaltaisia julkisen sektorin organisaatioita, pääasiassa digitaalisessa ympäristössä toimivia sivustoja ja lehtiä kuten Marie-Claire ja Ranskan Vanity Fair. Lefebvre on antanut visuaalisen ilmeen niin kirjoille, verkkosivuille kuin viinipulloillekin.
”Tyylini on naivistinen, värikäs ja sopivasti erikoislaatuinen”, hän sanoo.
Siinä yhdistyvät erilaiset ainekset maailmansotien välisen muotikuvituksen maailmasta tämän päivän kuvalliseen ajatteluun ja värienkäyttöön.
Parhaillaan Lefebvre tekee kantta suuren yrityksen vuosikertomukseen.
”Usein saan tilauksille sopivan tarkat rajaukset. Tilaaja saattaa esimerkiksi toivoa ’hiukan retroa’ tai ’sopivasti eleganttia’ kuvitusta, mutta silti vapauteni toteutukseen on aika suuri.”
Lefebvren mukaan alalla on hyvin töitä. Valitettavasti myös kilpailu on kovaa.
”Ranskalaisen median palkkiotaso on laahannut vuosikaudet paikoillaan Sveitsin ja Englannin aikakauslehdistöön nähden.”
Julkaistu Kuvittajassa 1/24.
