Espanjalaisen Ricardo Cavolon värikäs ja radikaali tyyli on hyvin omanlaisensa. Kuvitukset, maalaukset ja muraalit vilisevät viitteitä erilaisiin symboleihin ja mytologihin. Urbaani katukulttuuri yhdistyy esimerkiksi katoliseen ja ortodoksiseen kuvastoon, keskiaikaiseen taiteeseen sekä hindulaisuuteen.

Symboliseen ilmaisuun perehdyttiin myös Kuvittajat ry:n elokuussa 2018 järjestämällä mestarikurssilla, jonka Cavolo saapui vetämään Barcelonasta asti. Cavolon omaan työskentelyyn tutustumisen jälkeen kuvittajien ryhmä sai tehtäväkseen toteuttaa itsestään omakuvan ilmaisemalla valitsemillaan symboleilla mahdollisimman paljon omasta sisimmästään.

”Olen imenyt paljon vaikutteita myös fantasiakirjoista ja roolipeleistä sekä japanilaisesta Yōkai-mytologiasta, jossa perehdytään yliluonnollisiin henkiolentoihin. Sen avulla käsitellään myös ihmisenä olemisen pimeitä puolia. Demonit ovat hyviä vertauskuvia”, Cavolo toteaa.

Kuvittaja on joutunut tutustumaan omiin demoneihinsa toden teolla. Cavolo puhuu poikkeuksellisen avoimesti läpikäymästään taiteilijan loppuunpalamisesta ja masennuksesta.

”Mielestäni on tärkeää puhua masennuksesta. Mielenterveysongelmat liitetään epäonnistumiseen ja pelätään, että sen tunnustamisen jälkeen ei voisi menestyä. Haluan taiteilijana rikkoa tätä tabua. Toivon, että mitä enemmän näistä asioista puhun, sitä helpompaa se on myös muille”, Cavolo pohtii.

Rajusta tyylistään ja omista vaikeuksistaan huolimatta Cavolon asiakaslistalla komeilevat esimerkiksi brändit kuten Alexander McQueen, Ikea, Starbucks, Zara ja niin edelleen. Pelkästään tämän vuoden aikana hän kertoo maalanneensa muraaleja ja pitäneensä näyttelyitä tai työpajoja Espanjan ja Suomen lisäksi New Yorkissa, Montrealissa, Seoulissa, Buenos Airesissa, Mexico Cityssä, Los Angelesissa, Singaporessa ja Balilla.

Listaa kuunnellessa ei ihmettele, että taiteilijan tahti on voinut johtaa loppuunpalamiseen.

Kolme vuotta sitten Cavolo pyörtyi uupumuksesta kesken työmatkan, jonka jälkeen hän vietti pitkän ajan sängyssä masentuneena ja kuolemaa ajatellen.

”Se oli rankkaa, mutta masennus on myös ollut elämäni paras oppitunti. Minä selvisin siitä, ja se on tehnyt minusta vahvemman ihmisen. Tuntuu, että olen oppinut parin terapiavuoden aikana elämästä ja itsestäni enemmän kuin kaikkina muina elinvuosinani yhteensä”, Cavolo kertoo.

Ja itsetuntemuksesta on hyötyä taidetta tehdessä. Cavolo puhuu ”sisälmyksien näyttämisestä” ja siitä, että taiteilijan visuaalisen tyylin voi aina kopioida, mutta hänen persoonaansa ja sisäistä maailmaansa ei voi kukaan omia.

Liian kovan työtahdin lisäksi uupumukseen johti oman luovuuden kadottaminen.

”Minusta oli tullut uurastava työläinen. En enää ollut taiteilija”, Cavolo kertoo.

Romahduksen myötä hän alkoi sanomaan yhä useammalle projektille ”ei”.

”En tiedä, onko se magiaa, mutta heti kun kieltäydyin niistä töistä, joita en enää halunnut tehdä, tilalle alkoi tulla tarjouksia paremmista ja isommista projekteista.”

Ricardo Cavolon isä oli kuvataiteilija, jonka värikästä ja abstraktia työskentelyä poika seurasi aktiivisesti ja maalasi ja piirsi perässä. Ricardo päätyi opiskelemaan kuvataidetta samaan Salamangan taidekouluun, josta myös hänen isänsä oli valmistunut.

”Otin koulussa yhteen taideopettajien kanssa. Heillä jokaisella oli jokin taidesuunta, joka oli heidän mielestään ainoa oikea”, Cavolo tuhahtaa.

Hänen paras opettajansa on ollut oma isä.

”Tein mitä he halusivat ja yritin imitoida heidän arvostamaansa taidetta ja sen lisäksi käytin vapaa-aikani tekemällä sellaista taidetta, mitä itse halusin. Koulun loputtua olin kyllästynyt koko hommaan. Ehkä olin myös vain liian nuori työskentelemään tosissani taiteilijana”, Cavolo pohtii.

Valmistumisen jälkeen Cavolo työskenteli graafikkona mainostoimistossa ja opiskeli teatterin valosuunnittelua, mutta ei jaksanut kiinnostua kummastakaan työstä.

Ura kuvittajana lähti käyntiin onnellisesta sattumasta.

Cavolo oli julkaissut blogissaan muutamia kuviaan, joista yksi oli sirkusteemainen. Pian hänen sähköpostiinsa ilmestyi viesti mieheltä, joka kertoi olevansa kiinnostunut tilaamaan Cavololta julisteen maailmankuululle Cirque de Soleil -sirkukselle. Cavolo ei pitänyt viestiä uskottavana vaan luuli sen olevan ystäviensä pilailua, joten hän vastasi yhteydenottoon törkein sanankääntein.

”Asiakas vastasi hämillään, että kyllä he ovat aivan tosissaan.”

Nyt silloinen sirkuksen julistekampanjaa vetänyt henkilö toimii Ricardo Cavolon agenttina. Niin hyvin miehet tulivat juttuun, kun tapasivat projektin tiimoilta.

Ehkä törkeällä sähköposti auttoi murtamaan jään.

”Agenttini asuu Kanadassa, joten tapaamme vain kerran tai pari vuodessa, mutta olemme päivittäin yhteydessä. Hän on minun suojelusenkelini. Hän sopii aikataulut, sopimukset, budjetin, matkajärjestelyt – kaiken muun paitsi taiteellisen sisällön.”

Agentti pitää huolta, että Cavolon palkkio on reilu suhteessa työmäärään ja teoksen arvoon.

”Saatan esimerkiksi itse arvioida ison muraalin hinnaksi 5 000 euroa, mutta agentti suosittelee pyytämään 12 000 euroa. Kun sitten saamme sen korkeamman tarjouksen läpi, tunnen itseni tyhmäksi. Agenttini on kiltein ihminen jonka tunnen, mutta työasioissa hän on säälimätön hai. Se on mahtavaa”, Cavolo kertoo.

Cavolo kertoo, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus on hänelle tärkeä arvo. Hän löytää taiteeseensa inspiraatiota yhteiskunnan ulkopuolelle jäävistä ihmisryhmistä ja uskoo, että maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita, kuin raha. Mahtaako häntä vaivata se, että hänen asiakkainaan on myös suuria yrityksiä, joiden toiminnan eettisyyttä on monesti arvosteltu?

”Olen hyvin tietoinen tästä ristiriidasta. En ole sokea enkä sataprosenttisen tyytyväinen itseeni. Etenkin yhteistyöstä Zaran kanssa olen saanut myös negatiivista palautetta”, Cavolo kertoo.

”Kun olin lapsi, perheemme joutui ottamaan vastaan Punaisen ristin ruoka-apua. Nyt en enää haluaisi olla köyhä. Minun täytyy elää tässä todellisuudessa ja saada perheelleni rahaa – ja ison asiakasprojektin palkkiolla voi elää pitkäänkin. Tasapainoilen sen kanssa, mitä haluam tienata ja miten haluan elämääni elää. Jäänkö hyvän puolelle sen hyvän ja pahan kanssa, mitä teen?”

Cavolo toteaa myös, että isoja, kaupallisia asiakastöitä kritisoivilta ihmisiltä tekisi myös mieli kysyä, että missä heidän päällään olevat vaatteet on tuotettu?

Pari vuotta sitten Cavolo ryhtyi agenttinsa kanssa ideoimaan myös omaa vaatetuotantoa.

”Meille oli selvää, että emme halua tehdä vain fanituotteita taiteestani vaan vaatemerkin, jolla on oma arvonsa.”

Tällä hetkellä Cavolon verkkokaupassa on tarjolla t-paitoja, huppareita, farkkutakkeja ja asusteita. Vuodenvaihteessa on tulossa uusi mallisto. Mukana on kymmenenhenkinen tiimi, joka hoitaa esimerkiksi logistiikkaa ja markkinointia.

”Haluamme rakentaa brändiämme rauhassa ja tehdä asiat kunnolla”, Cavolo toteaa.

Tällä hetkellä suurin osa Ricardo Cavolon ajasta kuluu kuitenkin asiakaslähtöisten töiden parissa.

”Olisi hienoa, jos voisin tulevaisuudessa tehdä yhä enemmän vain omaehtoisia projekteja.”

Mutta olivat työt tehty sitten itselle tai asiakkaalle, Cavolon kädenjälki säilyy aitona ja omaperäisenä.

Julkaistu Kuvittajassa 4/18.