The Central Illustration Agency on lontoolainen kuvitusagentuuri, joka luokittelee itsensä pienen boutique-liikkeen ja kansainvälisen suuryrityksen välille. Yhtiön johtajan Ben Coxin mukaan kokoluokka on tarkoin harkittu.

”On tärkeää, että tunnemme jokaisen kuvittajamme henkilökohtaisesti. Meillä on taiteilijoita, joiden kanssa olemme tehneet yhteistyötä heidän koko uransa ajan, CIA:n alkuajoilta lähtien”, Cox kertoo.

The Central Illustration Agency perustettiin Lontoon Covent Gardenissa vuonna 1983 muutaman kuvittajan, maalarin ja kalligraafikon toimesta. Kuusi vuotta sitten CIA muutti keskustasta itä-Lontoon Shoreditchin kaupunginosaan, joka on tuttu graffiteista, luovasta luokasta ja olutpanimoista. Toimitilojen uuteen sijaintiin vaikutti trendikkään lokaation lisäksi se, että yhtiön kaikki Lontoon kuvittajat asuvat alueen lähettyvillä.

CIA on kansainvälisesti vaikuttava agentuuri, jolla on tällä hetkellä 110 taiteilijaa ympäri maailmaa Etelä-Koreaa, Kanariansaaria ja Australiaa myöten.

Toistaiseksi CIA:lle ei yhtäkään kuvittajaa Suomesta, mutta asiaan saattaa pian tulla muutos. Cox saapuu Kuvittajat Ry:n järjestämään The International Illustrator -seminaariin Helsinkiin 31. toukokuuta 2019.

“Odotan näkeväni suomalaista designia ja toivon, että minua lähestyttäisiin rohkeasti seminaarin aikana. Jostain syystä suomalaiset kuvittajat eivät ole koskaan ottaneet meihin yhteyttä, vaikka meillä on kuvittajia muista Pohjoismaista.”

CIA:hin hakee yli sata kuvittajaa vuodessa, joista he valitsevat mukaan noin neljä tai viisi.

Cox kuvailee agentuureja termillä match makers eli linkeiksi asiakkaiden ja taiteilijoiden välillä.

CIA:n yhteistyö perustuu kolmeen peruspilariin: taiteilijan esiintuomiseen, oikean taiteilijan ja oikean projektin naittamiseen yhteen sekä projektin aikatauluttamiseen. Kun työn yksityiskohdista on päästy kuvittajan ja asiakkaan kanssa yhteisymmärrykseen, projekti siirtyy kuvittajan vastuulle.

”Työmme on varmistaa kuvittajien oikeudet. Olemme myös taustatukena, jos taiteilijamme tarvitsevat apua projektin edetessä.”

CIA:n sopimukseen kuuluu ”yhden alueen sääntö,” joka tarkoittaa, että he ovat kuvittajien ainoita edustajia Iso-Britanniassa sekä 30 prosentin projektipalkkio tehdyistä komissioista. Kaikki yhtiön kuvittajat toimivat freelancer-sopimuksella, joka tarkoittaa mahdollisuutta jatkaa omien asiakkaiden tai projektien parissa työskentelyä agentuurikeikkojen lisäksi. Monet agentuureista ovat kuitenkin paljon tiukempia sopimustensa osalta.

Uusia kykyjä etsiessä CIA kiinnittää huomiota etenkin jäljen omaperäisyyteen – johonkin sellaiseen, jota he eivät ole nähneet aiemmin. Coxin mukaan tekniikan hallinta ja ainutlaatuinen tyyli ovat tärkeämpi mittareita kuin mittava työkokemus tai se, mistä kuvittajat ovat kotoisin.

“Otimme mukaan juuri nuoren barcelonalaisen kuvittajaopiskelijan. Tytöllä oli huippukiinnostava tyyli ja hän osasi kertoa teoksistaan hienosti, mikä on tärkeä taito asiakastilanteissa.”

CIA:n taiteilijoihin kuuluu nuorten lupausten lisäksi alan konkareita, kuten brittiläisen pop-taiteen kummisetä Peter Blake, joka on muun muassa The Beatlesien Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band -albumitaiteen luoja.

Tunnetut taiteilijat jatkavat töitä agentuurien kanssa Coxin mukaan etenkin yhteenkuuluvuuden tunteen ja projektien selkeyden takia.

”Kuvitustyö, kuten mikä tahansa taiteellinen työ, on välillä yksinäistä. Järjestämme tapahtumia, festivaaleja ja käymme lontoolaistaiteilijoidemme kanssa yhdessä oluella. Vuosittaisiin joulujuhliimme lentää taiteilijoita ympäri Eurooppaa.”

Walesin maaseudulta kotoisin olevan Ben Coxin matka Lontoolaisen agentuurin johtajaksi on ollut täynnä erilaisia sattumia. Opintonsa hän suoritti Plymouthin yliopistossa Devonin kunnassa. Cox aloitti aluksi graafisen suunnittelun linjalla, mutta siirtyi pian valokuvauksen puolelle.

Valokuvan lopputyönäyttelyn hän päätti pitää opiskeluystävänsä kanssa ”isosti”, mikä tarkoitti galleriatilaa Lontoon keskustasta.

Näyttelyn toteuttamiseen ja galleriavuokraa varten he keräsivät rahaa sukulaisilta sekä sponsoreilta ja tekivät ahkerasti töitä saadakseen median kiinnostumaan näyttelystä. Taktiikka toimi: he saivat useita mediamainintoja ja aukeaman mittaisen artikkelin arvostetussa The Guardian -sanomalehdessä.

”Ymmärsin silloin, että luovalla alalla täytyy osata myydä omia töitä ja tuoda itseään jatkuvasti esille.”

Pian valmistumisen jälkeen hänelle tarjottiin paikkaa kuvitusagentuurista. Vuonna 1998 Cox siirtyi CIA:hin yhtiön silloisen johtajan pyynnöstä. Nykyään Ben on yhtiön johtaja sekä osaomistaja.

Yhtiön 36-vuotisen historian aikana kuvitusala on muuttunut radikaalisti. Coxin mukaan myös agentuurien rooli on saanut uuden merkityksen digitaalisen vallankumouksen ja sosiaalisen median murroksen myötä.

“Kun aloitin alalla 90-luvun loppupuolella, nettisivujen ylläpitäminen ja mainostaminen oli todella kallista ja harvalla taiteilijalla oli varaa sellaiseen. Siihen aikaan agentuureilla oli erityisen tärkeä ja turvattukin rooli.”

Vaikka näkyvyys verkossa on nykyään helppoa, sosiaalisen median läpimurto on aiheuttanut tietoähkyn, jonne kuvittajan on helppo hukkua. Osaltaan siihen on vaikuttanut myös graafisen alan opintojen suosio. Etenkin Iso-Britanniassa koulutus on iso bisnes.

”Agentuurien rooli kuraattoreina on noussut sosiaalisen median ja koulutustarjonnan myötä yhä tärkeämmäksi. Teemme valintatyön asiakkaille helpommaksi. Asiakkaamme työllistävät myös kuvittajia, joilla on vain vähän työkokemusta, sillä he luottavat meihin.”

Cox vertaa kuvitusalaa renessanssiajan käsityötaitoon. Hänen mukaansa käsityökulttuurin arvostaminen on yksi mittavimpia trendejä, joka näkyy kuvitusalan lisäksi kahviloiden- ja pienpanimoiden artesaanikulttuurissa.

”Käsityötaitojen arvostuksessa on nostalgian tuntua, mutta samalla siinä on jotain raikasta.”

Coxin mukaan käsityötekniikoiden ja tyylien suosio nousivat laman aikana, jolloin siloteltu ja puunattu jälki alkoi tuntua epäluontevalta ja vaikeasti samaistuttavalta.

Teknisesti vesivärit, serigrafia, paperi-installaatiot, lyijykynä- ja mustepiirtäminen sekä kasvitieteelliset kuvitukset ovat tällä hetkellä erityisen suosittuja. Myös taiteilijoiden näkeminen työnteossa esimerkiksi festivaalien yhteydessä kiinnostaa asiakkaita.

”Loppujen lopuksi kaikki riippuu asiakkaasta. Totta kai tilaa jää aina tulkinnalle, mutta asiakkaat maksavat työstä, joten luovan työn ja tarpeen välille täytyy löytyä tasapaino.”

Coxin mukaan intohimo kuvitusalaa ja ymmärrys taiteilijoita kohtaan on pitänyt häntä alalla yli 20 vuoden ajan. Vaikka agentuurin työ on muuttunut runsaasti vuosien mittaan, hän nauttii edelleen samoista palikoista kuin aloitettuaan CIA:ssa.

”Koen olevani etuoikeutettu, että saan tehdä töitä alan parhaiden luovien ajattelijoiden kanssa. On nautinnollista nähdä, kuinka asiakkaan idea kehittyy luonnosvaiheesta johonkin täysin eri suuntaan keskustelujen myötä.”

Benin mukaan alalla toimimiseen tarvitaan ymmärrystä taiteesta, business-vainua, erinomaista viestintäkykyä ja empatiataitoja, jotta projektit saadaan vietyä menestyksekkäästi läpi.

”Agentin työ on toistaiseksi täyttänyt luovuuden nälkäni.”

Julkaistu Kuvittajassa 2/19.