Tietokuvakirjoja yhteiskunnan tukipilareista 

Monet kotimaiset lasten tietokuvakirjat muistuttavat formaatiltaan tavallista kuvakirjaa: niiden maltillinen sivumäärä, selkeä taitto ja lukijaystävällinen, napakka teksti koukuttavat leikki-ikäisten lisäksi vielä alakoululaisia. Pasi Lönnin ja Jussi Kaakisen neljä tietokuvakirjaa yhteiskunnan keskeisistä infrastruktuureista hyödyntävät onnistuneesti myös tiedon tarinallistamista keskushenkilöiden näkökulmasta.    

Vastaavia kirjoja on julkaistu Suomessa aiemmin lähinnä käännöksinä (esimerkiksi alan klassikko Richard Scarryn Mitä ihmiset tekevät, Tammi 1969). Lönnin ja Kaakisen sarja ei kuitenkaan tiukan rajauksensa ansiosta synnytä lukijassa ja katsojassa samanlaista tieto- ja kuvaähkyn tunnetta kuin Scarryn ja hänen seuraajiensa hulinaa ja vilinää sisältävät lastenkirjat.    

Jussi Kaakinen on hyödyntänyt sarjan kuvituksessa valokuvia, videoita ja muuta taustamateriaalia. Hän on tutustunut kohteisiin myös paikan päällä, esimerkiksi Jyväskylän paloasemalla ja Helsinki-Vantaan lentoasemalla.

Kaakinen on pyrkinyt esimerkiksi ajoneuvojen, laitteiden ja työkalujen osalta dokumentaariseen esitystapaan pienimpienkin yksityiskohtien osalta – siitäkin huolimatta, että hänen kuvitustyylinsä pelkistää ja tyylittelee.

Tietokuvakirjan poikkeuksellisen työlääseen prosessiin kuuluu sekin, että yksityiskohdat on tarkistettu eri alojen asiantuntijoilla. Myös lapset ovat usein kriittisiä tietokirjan lukijoita: he huomaavat aikuista kärkkäämmin ylimalkaisen kuvituksen virheet. 

Kaakinen visuaalistaa Lönnin tietotekstiä havainnollisilla poikkileikkauskuvilla ja vaihtelevilla kuvakulmilla. Aukeamille on upotettu monia erillisiä ja jopa erimuotoisia kuvituskuvia, mutta taitolliset ratkaisut onnistuvat silti pitämään kokonaisuuden rauhallisena. Hyvä esimerkki on Lentoaseman terminaalia kuvaava aukeama.   

Sarjalle suunniteltiin vielä jatkoa, mutta Pasi Lönn kuoli äkillisesti elokuussa vain 57-vuotiaana. Lönnin siviiliammatti poliisina ja rikoskonstaapelina näkyi erityisesti sarjan aloittaneessa Poliisiasemassa.  

Julkaistu Kuvittaja-lehdessä 4/24.