Tunnetaitokasvatus on tällä hetkellä kuumaa valuuttaa. Kursseja, kirjoja ja tekniikoita saapuu markkinoille koko ajan. Lastenrunoilija-varhaiskasvattaja Sirpa Sironen-Hännisen ja psykologi Leea Stenvallin kirjoittama sekä Henna Ryynäsen kuvittama Hiipii, kuohuu, yllättää! tarjoaa lukijoilleen runojen ja lyhyiden tietoiskujen muotoon puettua tunteiden kohtaamista. Vaikka runous on tunteiden kieltä, yhdistelmä on harvinainen ja siten perusteltu lisä tunnetaitokasvattajan työkalupakkiin. 

Runon ja tietotekstin yhteiskuvittamisen samalle aukeamalle voisi kuvitella rekisterinvaihdosten vuoksi haasteelliseksi. Ryynäsen ratkaisu on hyödyntää ilmeikästä keskushenkilöä ja hänen ympärilleen kiertyvää lähipiiriä, jotka on kuvitettu katalogimaisen pysähtyneesti ja teatraalisesti. Samalla mustapehkoinen nappisilmä tuo väistämättä mieleen Camilla Mickwitzin Jasonin. Häntä jopa kiikutetaan katua pitkin kuin Jasonia konsanaan. 

Elävyyttä ja tunteita kuviin virtaa lasten kuvakirjoille ominaisista motiiveista ja pikkuhahmoista, kuten kasveista, lemmikeistä ja leluista, jotka seuraavat tunteesta ja tilanteesta toiseen laajentaen tai syventäen tunneilmaisua. Myös koko aukeaman täyttävä taustaväri luo vahvasti tunnelmaa. Kiukku, yksinäisyys ja ilo eroavat toisistaan juuri ratkaisevan paljon, mutta vähemmän kuin osaisi ennalta arvata. Samoin vaaleansiniharmaa suru ja kuninkaallisen sininen myötätunto lyövät kiehtovalla tavalla kättä. Värivalinnat tukevat kirjan kokonaisuutta, mutta se kannustaa miettimään tunteiden värejä myös itse. 

Kirjan suositusikäraja on kolmesta vuodesta eteenpäin, ja tekstit ja kuvitus on suunnattu erityisesti pikkulapsiperheille. Teos onkin ilmaisultaan napakka, mikä on arjessa usein käytännöllistä, vaikka jotkut aikuisille kohdennetut tieto-osuudet voisivat olla laajempiakin. Kuvitus on hurmaava, mutta jäin toivomaan, että itkevää vauvaa tyynnytettäisiin tuttipullon lisäksi imettämällä. 

Julkaistu Kuvittaja-lehdessä 3/24.