Tunteellinen sieni
Saatuani Julia Vuoren Sieni tunteiden aallokossa -kirjan, luin sen joka päivä, ja joka lukukerralla itkin vähän. Vaikka kirja lienee ensisijaisesti tarkoitettu pienemmille lukijoille, koskettaa se myös aikuista. Varsin tavanomaisen ruskean metsäsienen näköinen, erilaisten emootioiden kanssa kamppaileva sieni on yllättävä mutta ilahduttava samaistumisen kohde.
Sienellä on paljon tunteita ja toisinaan ongelmia niiden ilmaisemisen kanssa. Joskus se kokee yksinäisyyttä muiden keskelläkin ja ahdistuu ilkeydestä ja pahantahtoisuudesta. Läheisten seura ja liikkuminen helpottavat oloa ja auttavat pelkoon, joka välillä valtaa sienen mielen.
Tekstiä kirjassa on vähän, ja jokainen harvoista lauseista on kirkas ja painava. Kuvat puolestaan tarjoavat löytämisen riemua, oivalluksia, hauskoja yksityiskohtia ja liikuttavia onnen ja läheisyyden hetkiä. Sivuilla ja aukeamilla jää tilaa omille ajatuksille ja tulkinnoille. Ilmeetön sieni ei ohjaile lukijaa, vaan hahmo on sieni ilman totuttua antropomorfismia. Sienellä on lakki ja jalka, ei silmiä, ei suuta, ei nimeä. Tästä huolimatta sienellä on käsilaukku ja erilaisia tunteiden- ja elämänhallintaan ohjaavia oppaita. Sieni ei näytä tunteitaan, eikä aina hallitse niitä. Tämä ei vähennä ystävien rakkautta sientä kohtaan, vaan ystävät puolustavat, tukevat ja lohduttavat. Ilmeikkäät toverit, kuten Vuoren aiemmasta tuotannosta tuttu sika, tekevät parhaansa ymmärtääkseen ilmeetöntä sientä.
Sieni on upea valinta ilmaisemaan lähes kaikkien toisinaan tuntemaa vierautta ja toiseutta. Kirjassaan Entangled Life (2020) Martin Sheldrake kirjoittaa, kuinka ”sieniä on kaikkialla, mutta ne jäävät helposti huomaamatta. Ne ovat sisälläsi ja ympärilläsi. Ne ylläpitävät sinua ja kaikkea, mistä elämäsi riippuu.” Kattavuuteen tähtäävä taksonominen järjestelmä ei sijoita sieniä eläinten tai kasvien joukkoon. Sienet ovat täysin oma, vähän käsittämätön pääryhmänsä, joiden merkitys koko ekosysteemin kannalta on merkittävä. Yhtä lailla tärkeä on tunteiden aallokossa ajelehtiva sieniyksilö. Merkityksellisyyden kokemus syntyy myös kirjan lohdullisuudesta: epämääräistenkin tunteiden kanssa kamppaileva kokee tulevansa nähdyksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi.
