Tuomas Kärkkäinen ja kuvilla viestintä
Kun Tuomas Kärkkäinen oli teini-ikäinen ja asui Keravalla, hän perusti huvikseen kuvitteellisen levy-yhtiön. Hän teki yhtiölle logon, suunnitteli levynkansia itse kopioiduille CD-levyille ja kirjoitti esittäjille biografioita. Artistien ja bändien takana oli todellisuudessa vain hän itse: Kärkkäinen oli opetellut omin päin tekemään musiikkia erilaisilla tietokoneohjelmilla. Hän jakoi levyjä kavereilleen, joista muutama alkoi myös julkaista musiikkiaan Kärkkäisen kautta. Lukiopojan levy-yhtiö oli näin ollen enää puoliksi kuvitteellinen.
”Se oli ensimmäinen askeleeni kohti graafista suunnittelua”, Kärkkäinen kertoo.
Lukion jälkeen hän haki opiskelemaan Taideteolliseen korkeakouluun.
”En päässyt tuolloin kuitenkaan edes pääsykokeisiin, mistä olin aika lyöty. Ajattelin, että ehkä tämä ei sitten olekaan se minun juttuni.”
Epäonnistumisesta lannistuneena Kärkkäinen päätti vaihtaa suunnitelmaa ja haki seuraavana vuonna kovan pänttäämisen jälkeen Helsingin yliopistoon lukemaan viestintää. Sieltä hän valmistui valtiotieteiden maisteriksi vuonna 2009.
”Ajatukseni viestintäalasta ja toimittajuudesta oli hyvin hatara. Tykkäsin kirjoittaa ja lukea, ja ajattelin, että olisi kiva kirjoittaa joskus vaikka kirjoja. Kuvantekeminen oli kuitenkin vahvempi intohimo. Olin kaksi kesää kesätoimittajana Kansan uutisissa ja hetken puolipäiväisenä tiedottajana, mutta vakituisia töitä ei oikein löytynyt”, Kärkkäinen kertoo.
Hän oli tilanteesta tavallaan ihan tyytyväinen, sillä se tarjosi hyvän tekosyyn hakea uudestaan Aaltoon opiskelemaan graafista suunnittelua ‒ ja tällä kertaa hän pääsi sisään.
”Viestinnän opiskelu oli harhapolku, mutta ihan hyödyllinen sellainen. Olisin varmasti erilainen kuvittaja, jos en olisi opiskellut yhteiskuntatieteitä”, Kärkkäinen pohtii.
Toisen valmistumisensa jälkeen Kärkkäinen työskenteli pari vuotta graafikkona Helsingin kaupungilla. Kolmisen vuotta sitten hän päätti kokeilla siipiään itsensä työllistäjänä.
”Ajattelin, että jos jättäydyn freelanceriksi, voin koittaa tehdä graafisen suunnittelun lomassa jonkin verran myös kuvituksia. Päätökseni oli onnekas, sillä kuvitustöitä alkoi löytyä aika hyvin. Viimeisimmän vuoden aikana olen tehnyt käytännössä vain kuvituksia”, Kärkkäinen kertoo.
Viestintätaustasta on varmasti hyötyä esimerkiksi lehtikuvituksia tehdessä, joista koostuu suurin osa Kärkkäisen töistä. Hänen vakituisia asiakkaitaan ovat muun muassa Helsingin Sanomien Teema, Maailman Kuvalehti, Journalisti ja Opettaja.
Kärkkäinen toteaa, että lehtikuvitus voi parhaimmillaan tarjota tekstiin uusia näkökulmia ja nostaa esiin asioita, joita jutussa ei sanota ääneen.
”Jos kuva on olemassa vain sen takia, että saadaan täytettyä sivu, siinä jätetään hirveän iso osa mahdollisuuksista käyttämättä”, Kärkkäinen toteaa.
”Olisi hyvä, että jo toimituksissa mietittäisiin, mikä kuvan funktio on. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tarvitsisi lähteä kovin yksityiskohtaisesti kertomaan kuvittajalle, millainen sen tulisi olla. On iso etu, että kuvittaja on itse lukenut artikkelin ja tuonut siihen oman näkökulmansa.”
Kärkkäinen toteaa, että kun yhteistyö asiakkaan kanssa jatkuu pidempään, kuvittaja oppii tuntemaan tilaajan ja tietää, millainen on lehden tyyli ja AD:n näkemys. Tällöin kuvia tarvitsee harvemmin pallotella paljoa edestakaisin.
”Jos aihe on erityisen haastava, saatan lähettää luonnoksen useammasta eri vaihtoehdosta. Yleensä on kuitenkin parempi lähettää hyväksyttäväksi luonnos vain siitä omasta suosikista, sillä jos vaihtoehtoja on monta, asiakas kuitenkin aina valitsee sen itselle vähiten mieluisimman vaihtoehdon”, Kärkkäinen naurahtaa.
Mistä tämä mahtaa johtua? Haluaako asiakas mahdollisesti valita aina suoraviivaisimman vaihtoehdon?
”Niin, ehkä yleensä suositaan sitä helpointa ja itsestään selvintä tapaa kuvata asiaa. Ehkä pelkona on, että viitteellisempää kuvaa ei ymmärretä”, Kärkkäinen pohtii.
”Mutta jos esimerkiksi artikkeli käsittelee lenkkareita ja kuvassa on lenkkarit, taso on aika yksiulotteinen. Toki on myös artikkeleita, jotka eivät ole erityisen syvällisiä. Silloin on hankalampaa löytää hienoja ajatuksia kuvitukseenkaan.”
Hän kertoo kuvittaneensa vastikään artikkelin siitä, kenen maksettavaksi koronakriisin kustannukset jäävät. Hän ei halunnut kuvata perinteisiä talouteen liitettäviä elementtejä, vaan piirsi rähjäisen hanhen ja kukkia, jotka oli kursittu kokoon liimalla ja tukikepeillä.
”Lehdissä on myös eroja siinä, kuinka nopeasti niitä selataan. Toisissa kuvan ei välttämättä tarvitse ensivilkaisulla kertoa kaikkea, vaan niitä voidaan katsella pidempäänkin.”
Nykyään Tuomas Kärkkäinen asuu Helsingin Lauttasaaressa puolisonsa ja heidän kahden lapsensa kanssa. Esikoinen, nyt 9-vuotias, syntyi Kärkkäisen opiskellessa Aallossa.
Niihin aikoihin meneillään oli kurssi, jossa piti suunnitella kaupungin markkinointia varten jokin tuote. Vauvan vaunulenkeillä alkoi kehittyä ajatus lastenkirjasta, joka kuvaisi kaupunkiympäristöä. Tuosta ideasta ja harjoitustyöstä jalostui monen vuoden jälkeen Suomen ämminkäiset värikuvina -kirja, jonka S&S julkaisi tämän vuoden tammikuussa. Kirjan kuvituksiin pohjautuva näyttely on esillä Galleria Kuvituksessa helmikuusta huhtikuuhun.
Kirjassa kerrotaan erilaisia vinkkejä kuvitteellisten olentojen, ämminkäisten, jälkien bongaamiseen kaupungissa. Jos katulamppu on pimeänä, syyllinen on todennäköisesti ruokaa etsivä immi, ja pursuileva roskis on merkki riikkipesästä.
Kärkkäinen kertoo halunneensa kiinnittää lasten huomion kaupunkitilaan, ruokkia mielikuvitusta ja sekoittaa totta ja tarua.
”Kirja edustaa tietynlaista spekulatiivista fiktiota. Kirjassa esitellään ämminkäistutkimuksen seura, jonka kautta tarjotaan vaihtoehtoista historiaa ja tieteellisillä menetelmillä leikittelyä”, Kärkkäinen kertoo.
Hän on tehnyt vuosien varrella kirjasta kolme eri versioita: ensimmäisen harjoituskurssilla, toisen kandidaatin työssään ja kolmannen kustannussopimuksen saamisen jälkeen.
”Ehkä nyt, kun kirja on julkaistu, sitä ei tarvitse enää tehdä uudestaan”, Kärkkäinen nauraa.
Toisen version kuvat hän oli toteuttanut maalaamalla akryyliväreillä piirtoheitinkalvolle kahdella eri sävyllä, joita saattoi asetella tietokoneella päällekkäin kuin silkkipainossa.
”Se oli kuitenkin todella hidasta ja muutoksia oli vaikea tehdä. Olen ollut aina kiinnostunut erilaisista painotekniikoista, mutta niiden käyttö nopeatahtisessa kuvitustyössä ei ole kovin käytännöllistä”, Kärkkäinen toteaa.
Hän on siirtynyt tekemään kuvansa alusta asti tietokoneella, mutta samalla ajatuksella.
”Kirjan kuvat on painettu pelkillä sinisillä, punaisilla ja keltaisilla spottiväreillä, CMYK-profiilia ei ole ollenkaan”, Kärkkäinen selittää.
Hänen työvälineensä ovat Wacomin Cintiq-piirtopöytä ja Photoshop. Tavoitteena on löytää digitaalisessa työskentelyssä samanlaista rentoa jälkeä ja ennustamattomuutta, kuin maalauksessa ja vedostamisessa. Hän kertoo, että ei ole tekijänä sellainen, joka nauttisi erityisesti yksityiskohtien hinkkauksesta ja käsityöläisyydestä. Hän haluaa mieluummin nähdä nopeasti, millainen lopputulos ideasta syntyy.
Kärkkäisen kuvitukset perustuvat yleensä isoille väripinnoille, eikä hän käytä juurikaan ääriviivoja.
”Olen aina tehnyt voimakkaan värikkäitä kuvituksia, mutta sopivien värien hakeminen on vaatinut itselle paljon työtä. Arvostan kovasti niitä kuvittajia ja suunnittelijoita, jotka vaikuttavat löytävän helposti mehukkaita väriyhdistelmiä”, Kärkkäinen kertoo.
Hän on luonut omia väripalettejaan, joka ovat toistuneet eri kuvituksissa ‒ mikäli asiakkaalla ei ole erityisiä toiveita esimerkiksi yrityksen brändivärien käyttöön. Tämä auttaa oman, tunnistettavan tyylin luomisessa.
”Jossain vaiheessa paletti kuitenkin aina muuttuu, sillä lopulta ei jaksa enää tuijottaa sitä samaa sinistä. Viime aikoina paletti on elänyt aika paljon”, Kärkkäinen kertoo.
Itsenäisten kuvitustöiden lisäksi Tuomas Kärkkäisellä on ystävänsä Safa Hovisen kanssa graafisen suunnittelun toimisto nimeltä Merkitys. Hovinen perusti firman vuonna 2015 ja Kärkkäisestä tuli hänen yhtiökumppaninsa vuonna 2018. Merkitys on erikoistunut brändi-ilmeisiin ja julkaisuihin. Kärkkäinen keskittyy kuvitukseen, Hovinen graafiseen suunnitteluun. Asiakkaita ovat olleet esimerkiksi Aalto-yliopisto, Siemens, Oikeusministeriö, Veikkaus ja Valtion teknologian tutkimuskeskus.
”Bisnes on kasvanut hyvin, mutta tarkoitus on kuitenkin pitää firma kohtuullisen kokoisena. Meille molemmille on perheellisinä ihmisinä tärkeää, että työmäärä ei räjähdä käsiin. No, koronan vaikutus on kyllä näkynyt siinä, että yhteydenotot ovat ainakin hetkellisesti hiljentyneet”, Kärkkäinen toteaa.
Yhdessä tekeminen tuo Kärkkäisen mukaan uskottavuutta ja parantaa laatua, kun työparin taidot täydentävät toisiaan ja tuotoksia arvioivat kahdet, asiantuntevat silmät. Tiiminä on helpompi tarjota isoille asiakkaille laajoja kokonaisuuksia. Lisäksi työnteko kaverin kanssa on hauskempaa.
”Yritysten ilmeitä ja julkaisuja suunnitellessa haluamme pohtia, mikä on niiden strateginen merkitys, emmekä vain heittää jotain kivaa tyyliä päälle. Pyrimme ymmärtämään ja kuvaamaan syvällisemmin sitä yhteisöä”, Kärkkäinen selittää.
Lähestymistapa kuulostaa yllättävän paljon siltä, kuin Kärkkäinen työskentelisi viestintätoimistossa. Yritysten strategioista keskustellessa ei varmasti ole haittaa siitä, että Kärkkäisen menneisyydestä löytyy viestinnän tutkinto.
Lehtikuvitusten ja yritysasiakkaiden sivussa Kärkkäinen toteuttaa omia projektejaan. Vuonna 2019 hän julkaisi omakustanteena neljäosaisen sarjan runovihkoja. Hän oli alkanut kirjoittaa runoja muistiinpanoina puhelimeensa Perussuomalaisten jytkyn jälkeen.
Kärkkäinen selittää, että kyseessä oli tietynlainen pehmeä ja irrationaalinen vastarinta.
”Niiden runojen kirjoittaminen oli saman tyyppinen reaktio kuin yhdellä ystävälläni, joka ryhtyi vegaaniksi, koska Trump voitti vaalit”, Kärkkäinen naurahtaa.
Risografiana painettujen runovihkojen ulkoasu oli tärkeä osa kokonaisuutta. Yhden suunnitteli Kärkkäinen itse, toisen hänen yhtiökumppaninsa Safa Hovinen ja kolmannen heidän ystävänsä Tuuli Häggman. Neljännen he toteuttivat kaikki yhdessä.
”Tällaista kollektiivista kuvitusta ja graafista suunnittelua olisi kiinnostava tehdä enemmänkin”, Kärkkäinen miettii.
Tällä hetkellä meneillään on kuvitustyö lasten tietokirjaan, joka käsittelee kestävää kehitystä. Lisäksi haaveissa on bändiprojektin edistäminen ja proosan kirjoittaminen. Tekeminen ei lopu kesken.
